Ranskan budjetista puuttuu 0,5 kasvupistettä

Ranskalaisten kotitalouksien taloudellinen asema heikkeni toisella neljänneksellä. Kulutusyksikköä kohden laskettu ostovoima eli se, kuinka paljon kotitalous voi verojen ja inflaation jälkeen tosiasiassa ostaa, supistui 0,6 %, kertovat Ranskan tilastokeskuksen INSEE:n tarkistetut kansantalouden tilinpidon luvut (INSEE Q2 accounts). Samalla INSEE lähes puolitti vuoden 2026 kasvuennusteensa 0,7 %:sta 0,4 %:iin (INSEE September overview, INSEE June outlook). Hallitus rakensi budjettinsa 0,9 %:n kasvun varaan (French Treasury). Oletuksen ja toteutuvan kasvun ero uhkaa siksi kasvattaa julkisen talouden vajetta jo tuntuvasti.

Vähemmän työpaikkoja, kulutusta ja verotuloja

Ennusteen lasku perustuu muuttuneisiin lukuihin. Elokuun lopussa julkaistujen tarkistettujen tietojen mukaan talous supistui ensimmäisellä neljänneksellä 0,2 % eikä kasvanut toisella neljänneksellä. Molemmat luvut olivat INSEE:n kesäkuista arviota heikompia (INSEE Q2 accounts). Ranskan talous lähti syksyyn käytännössä ilman kasvuvauhtia.

Selvimmin heikkous näkyy työmarkkinoilla. INSEE arvioi palkansaajien työpaikkojen vähenevän vuonna 2026 yhteensä 52 000:lla, kun vuonna 2025 niitä katosi 48 000. Työttömyysaste oli ensimmäisellä neljänneksellä 8,1 %, ja sen ennustetaan nousevan vuoden loppuun mennessä 8,6 %:iin (INSEE September PDF). Työttömyys ja sen pelko vähentävät kulutusta. Kotitalouksien säästämisaste on jo noin 17,6 %, mikä kertoo ranskalaisten pitävän rahaa sivussa kuluttamisen sijaan (European Commission forecast: France).

Kulutuksen hiipuessa valtio saa vähemmän tuloveroa, arvonlisäveroa ja yhteisöveroa. Samalla työttömyysmenot kasvavat. Budjettivaje levenee siis sekä tulojen että menojen kautta. Ranska on jo EU:n liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä, jossa sen on painettava alijäämä alle 3 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2029 mennessä. Nyt alijäämä on noin 5 % (Council fiscal-path decision, European Commission forecast: France).

Lainakustannukset kiristävät liikkumavaraa

Euroopan keskuspankki EKP, joka päättää euroalueen 20 maan koroista, nosti ohjauskorkoja 0,25 prosenttiyksikköä 10. syyskuuta (ECB decision). Korotus ei siirry Ranskan nykyisen velan kustannuksiin kerralla, sillä valtionlainojen keskimääräinen juoksuaika on noin kahdeksan vuotta (Agence France Trésor). Korkomenot kasvavat vähitellen, kun erääntyviä lainoja korvataan uusilla ja kalliimmilla. Suunta on silti selvä: Ranskan kymmenvuotisen valtionlainan korko on noussut korkeammaksi kuin Espanjan ja Italian vastaavat jälleenrahoituskustannukset (ECB government bond statistics, To Brief).

Useimmilla ranskalaisilla asuntovelallisilla on Banque de Francen uusien lainojen tilastojen perusteella pitkä kiinteäkorkoinen laina, joten korkojen nousu ei vielä muuta heidän kuukausieriään (Banque de France lending survey). Ensimmäisinä paineen tuntevat uuden asunnon ostajat, vaihtuvakorkoisia lainojaan uusivat pienyritykset ja valtio.

Saksassa kasvu on yhtä lailla heikkoa, arviolta 0,5 %, mutta maan julkisessa taloudessa on tilaa mittaville infrastruktuuri- ja puolustusmenoille. Bundesbank arvioi niiden voivan lisätä kasvua yhteensä 1,3 prosenttiyksikköä vuoteen 2028 mennessä (Bundesbank projection). Ranskalla ei ole vastaavaa liikkumavaraa. Alijäämä on jo liian suuri elvytysohjelmalle, ja EU:n finanssipoliittiset säännöt edellyttävät julkisen talouden sopeuttamista.

Pariisin on ratkaistava, mistä sopeutus koostuu ja milloin se toteutetaan. Menojen jyrkkä leikkaaminen tai verojen voimakas korottaminen lähes pysähtyneessä taloudessa voi supistaa veropohjaa entisestään. Lykkäyskin maksaa, jos budjetti ei perustu realistiseen kasvuennusteeseen eikä yksilöi menoleikkauksia tai tulonlisäyksiä. Silloin sijoittajien epäluottamus voi nostaa valtion lainakustannuksia. Ranska ei pysty noudattamaan EU:n alijäämäpolkua kivuttomasti 0,4 %:n kasvulla. Kotitalouksien ja työmarkkinoiden osuus laskusta riippuu ratkaisuista, joita hallitus ei ole vielä julkistanut. Painetta helpottaisi lainakorkojen lasku, mutta siitä ei päätetä Pariisissa.