Latvia vartioi kaasuinfrastruktuuria asein

Latvia on siirtänyt energiainfrastruktuurin suojauksen paperilta maastoon. Aseistetut vartijat partioivat nyt Riian yläjuoksulla sijaitsevalla vesivoimapadolla ja Inčukalnsin maanalaisilla luolastoilla, joihin Latvia varastoi maakaasua.

Hallitus kiristi molempien kohteiden turvallisuutta sen jälkeen, kun tiedustelutieto viittasi mahdolliseen Venäjän uhkaan. Pääministeri Andris Kulbergs sanoi Reutersille pyytäneensä Natolta lisää ilmatorjuntakykyä ja liittolaisjoukkoja energiainfrastruktuurin lähelle (UNN, Devdiscourse).

Hyökkäystä ei ole tapahtunut. Latvian ratkaisu nostaa silti esiin kysymyksen, johon useimmilla Euroopan hallituksilla ei ole valmista vastausta: kuka johtaa siviilienergiakohteen puolustusta, kuka maksaa sen ja kuinka nopeasti sotilaallinen apu saadaan yksityisen operaattorin tueksi, jos tiedustelu varoittaa iskusta?

Uhka, jonka Baltia ottaa kirjaimellisesti

Nato pidäkkeistää. EU säätää yhteisiä velvoitteita. Voimaloiden, kaasuvarastojen ja kaapeleiden arjen suojaaminen jää kansallisille hallituksille ja niitä pyörittäville yhtiöille. Latvia käsittelee vastuuta nyt operatiivisena tehtävänä: vartijoita on asetettu kohteisiin ja liittolaisilta on pyydetty vahvistuksia.

Liettua on saanut samansuuntaisia varoituksia. Presidentti Gitanas Nausėda viittasi tiedustelutietoon mahdollisesta Venäjän sabotaasista Baltian maiden ja Puolan infrastruktuuria vastaan, vaikka julkisuudessa ei ole esitetty näyttöä yksittäisestä kohteesta tai ajankohdasta (Demócrata, Anews).

Liettuan vastaus yhdisti hallinnollisen varautumisen ja fyysisen suojauksen. Hallituksen komissio arvioi sähköjärjestelmän häiriönsietoa, ja maan julkisen turvallisuuden palvelu otti vastuulleen useiden energiakohteiden vartioinnin (Obzor). Puolustusministeri lisäsi olennaisen rajauksen: Venäjän joukkojen keskitystä rajalla ei havaita. Huoli koskee sabotaasia ja kiistettävissä olevaa häirintää, ei maahyökkäystä.

Latvian tiedustelu varoitti erikseen, että Venäjä valmistelisi provokaatioita osoittaakseen Ukrainan tukemisella olevan kotimainen hinta (Fox News). Moskova on syyttänyt kaikkia kolmea Baltian maata Ukrainan auttamisesta iskuissa Venäjän öljyterminaaleihin. Kaikki kolme ovat torjuneet väitteet disinformaationa (Euronews).

Tanska lähetti lyhyellä varoitusajalla enintään 170 sotilasta Naton Latvia-prikaatiin (Berlingske). Tanskalaisjoukot vahvistavat Naton pidäkettä. Ne eivät vartioi Latvian kaasuvarastojen luolia.

Lait ovat paperilla, aukot maastossa

EU:lla on tähän sääntökirja. Kriittisten toimijoiden häiriönsietodirektiivi CER, käytännössä unionin fyysisen suojelun laki, velvoittaa jäsenmaat tunnistamaan kriittiset energiayhtiöt sekä määräämään niille riskiarvioita ja häiriöraportointia (EUR-Lex).

Tanskassa määräpäivä “yhteiskunnallisesti kriittisten” yhtiöiden nimeämiselle oli 17. heinäkuuta. Nimeämisen jälkeen yhtiöillä on kymmenen kuukautta aikaa laatia riskianalyysit ja varautumissuunnitelmat (BT, KPMG). Tällainen aikataulu toimii vain, jos uhka odottaa.

Saksa näyttää, miksi lainsäädäntö ei vielä ole suojaa. Sen NIS2-laki, joka panee täytäntöön EU:n kyberturvallisuusdirektiivin, asettaa rekisteröintimääräaikoja ja sakkoja. Pienillä vesi- ja energiaoperaattoreilla ei kuitenkaan aina ole kykyä noudattaa vaatimuksia, ja tiedonkulku viranomaisten ja järjestelmiä pyörittävien yhtiöiden välillä pysyy hitaana (BR).

Suomi piirtää eron selvästi. Kun toimivaltaketju on yksiselitteinen, kuten rajojen sulkemisessa, valtio pystyy toimimaan nopeasti (Finlex). Kun infrastruktuuri on yksityisessä omistuksessa, meren alla tai hajautuneena, valtio koordinoi ja operaattorit korjaavat.

Balticconnector-kaasuputki katkesi vuonna 2023 epäillyn ankkuriraahauksen seurauksena, ja korjaus kesti kuukausia. Tapauksesta tehty pohjoismainen analyysi arvioi, että yhteiset fyysisen suojauksen standardit ja hätäkorjausten toimintamallit puuttuvat alueelta yhä (shattered.io).

Naton apulaispääsihteeri sanoi Euroopan parlamentissa heinäkuussa, että sabotaasiin, kyberiskuihin ja kiistettävissä olevaan häirintään vastaaminen jää poliittisten johtajien päätettäväksi. Ne eivät automaattisesti käynnistä Naton 5. artiklaa, jonka mukaan hyökkäys yhtä liittolaista vastaan voidaan katsoa hyökkäykseksi kaikkia vastaan (NATO).

EU hyväksyi samassa kuussa suurimman Venäjään kohdistuneen kyberpakotepakettinsa (Estonian MFA). Pakotteet rankaisevat jälkikäteen. Ne eivät suojaa patoa.

Latvia on asettanut vartijat paikalle, pyytänyt Natolta ilmatorjuntaa ja nimennyt uhan julkisesti. Suuri osa Euroopan kriittisestä energiainfrastruktuurista elää silti yhä määräaikojen, riskianalyysien ja vaatimustenmukaisuuskalenterien varassa.

Käytännön kysymykset ovat yksinkertaisia: kuka johtaa kohteen puolustusta varoituksen tullessa, kuka maksaa yksityisessä omistuksessa olevan laitoksen fyysisen suojauksen ja kuinka nopeasti sotilaallinen tuki pääsee uhattua siviilioperaattoria auttamaan. Hallitusten ja operaattorien pitäisi vastata niihin ennen kuin ensimmäinen tapaus pakottaa vastauksen.