Espanjan oleskeluluvat EU-tuomioistuimen eteen

Yli 1,17 miljoonaa ihmistä haki oleskeluasemansa laillistamista Espanjassa ennen kuin hakuikkuna sulkeutui kesäkuun lopussa. Määrä on yli kaksinkertainen hallituksen alkuperäiseen arvioon verrattuna (Crónica Global, The Guardian). Yksikään EU-maa ei ole vuosiin yrittänyt laillistaa työmarkkinoilla jo olevien paperittomien asemaa tässä mittakaavassa.

Espanjan korkein oikeus harkitsee nyt, pyytääkö se EU-tuomioistuimelta ratkaisua ohjelman suhteesta EU-oikeuteen (El Español). Jos asia päätyy Luxemburgiin, vastaus sitoo kaikkia jäsenmaita. Samalla se määrittää, kuinka pitkälle hallitukset voivat mennä paperittomien työntekijöiden laillistamisessa aikana, jolloin moni naapurimaa rakentaa politiikkaansa tiukempien palautusten varaan.

Yksi pykälä, kaksi tulkintaa

Kiista koskee EU:n paluudirektiiviä eli vuoden 2008 sääntöä, joka määrittää yhteiset menettelyt ilman laillista oleskeluoikeutta olevien palauttamiselle. Direktiivin 6 artiklan 1 kohta sanoo, että jäsenvaltion on annettava palauttamispäätös henkilölle, joka oleskelee maassa sääntöjenvastaisesti. Saman artiklan 4 kohta sallii kuitenkin oleskeluluvan myöntämisen "myötätuntoisista, humanitaarisista tai muista syistä", jolloin palauttamispäätöstä ei tarvitse tehdä. Komission oma palautuskäsikirja toteaa, että maa voi "milloin tahansa" myöntää oleskeluluvan sääntöjenvastaisesti oleskelevalle henkilölle (Directive 2008/115/EC, Commission Return Handbook).

Espanjan hallitus lukee pykälän antavan selvän oikeudellisen liikkumatilan. Vastustajien mukaan 6 artiklan 4 kohta on tarkoitettu yksittäistapausten varoventtiiliksi, ei yli miljoonan ihmisen järjestelmäksi. Jos korkein oikeus tekee ennakkoratkaisupyynnön eli pyytää EU-tuomioistuinta tulkitsemaan EU-oikeutta, tuomio asettaa rajat koko unionille (El Debate).

Eurooppa lukee samaa tapausta eri pelkojen kautta

Saksassa Espanjan ohjelmaa on käsitelty ennen kaikkea työmarkkinakysymyksenä. Uutisointi on keskittynyt siihen, miten Espanja yrittää siirtää rakennusalan, maatalouden ja kotitaloustyön harmaan talouden työntekijöitä verotettuun ja vakuutettuun työhön (taz).

Saksalaismediassa on myös erotettu tarkasti, mitä espanjalainen oleskelulupa tosiasiassa antaa. Schengen-sääntöjen mukaan Espanjan oleskelukortti oikeuttaa enintään 90 päivän lyhytaikaiseen matkustamiseen muissa rajattoman liikkumisen alueen maissa, mutta se ei avaa toisen maan työmarkkinoita (FAZ, Schengen Convention, Art. 21). Itävallan ei siis tarvitsisi päästää näitä työntekijöitä työmarkkinoilleen pelkän espanjalaisen luvan perusteella.

Itävallan FPÖ, äärioikeistolainen vapauspuolue, joka johtaa nyt hallituskoalitiota, teki silti päinvastaisen tulkinnan. Se kutsui Espanjan mallia "Schengenin vapaalipuksi" ja "turvapaikkamagneetiksi" (Krone). Kehystys puristaa vetotekijät, mahdollisen jatkoliikkeen ja palautusjärjestelmän uskottavuuden yhdeksi varoitukseksi. Konkreettinen oikeudellinen riski on kapeampi: laajemmat liikkumisoikeudet syntyvät vasta vuosien yhtäjaksoisen oleskelun jälkeen EU:n pitkäaikaisoleskeludirektiivin nojalla, eivät ensimmäisestä vuoden mittaisesta Espanjan luvasta.

Italiassa Espanjan päätös on liitetty omaan valvonta- ja palautuskeskusteluun. Sisäministeri Piantedosi on kuvannut EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkasopimusta, vuoden 2024 pakettia turvapaikkahakemusten ja palautusten uudistamisesta, siirtymänä tiukempaan toimeenpanoon (Avvenire). Roomasta katsottuna Espanjan laillistaminen näyttää vastamallilta.

Katalonia kantaa hallinnollisen paineen

Hakemusmäärät osuvat raskaimmin Kataloniaan. Alue vastaanotti yli 257 000 hakemusta, enemmän kuin mikään muu itsehallintoalue. Barcelonan maakunnan osuus oli yksin yli 192 000 (Crónica Global). Barcelonalaisjuristit varoittavat, että maahanmuuttovirastojen ajanvarauspula on suurin riski järjestelmän jumiutumiselle.

Portugali näyttää, mitä tapahtuu, jos hallinnollinen kapasiteetti ei pysy päätösten tahdissa. Portugalin oma laillistamiskierros toi virallisen aseman sadoilletuhansille ihmisille, mutta jonot jättivät monia kuukausiksi ilman voimassa olevia asiakirjoja. ECO:n mukaan yli 162 000 ulkomaalaista työntekijää putosi sosiaaliturvarekisteristä vuonna 2025 palaamatta aktiiviseen rekisteröintiin. Laillistaminen voi tuoda todellisen työn näkyviin, mutta vain jos valtio muuttaa hakemukset käyttökelpoiseksi asemaksi riittävän nopeasti. Muuten syntyy uusi välitila.

EU-tuomioistuimen mahdollinen oikeuskysymys on kapea: salliiko 6 artiklan 4 kohta joukkomittaisen laillistamisen vai vain tapauskohtaiset poikkeukset? Poliittinen kysymys on leveämpi. Espanja testaa, voiko suuri EU-maa laillistaa paperitonta työvoimaa laajasti samaan aikaan, kun naapurit sijoittavat poliittista pääomaansa palautuksiin. Ensimmäinen vastaus voi tulla tuomareilta. Ensimmäinen epäonnistuminen näkyy ajanvarausjonoissa.