Venäjä-tullit uhkaavat Unkaria ja Slovakiaa

Yhdysvaltain senaatti hyväksyi 7. elokuuta Venäjää ja Irania koskevan pakotelakiesityksen äänin 86–11. Esitys antaisi mahdollisuuden määrätä enintään 100 prosentin tullit tavaroille maista, jotka ostavat eniten venäläistä öljyä ja kaasua. Moni eurooppalainen uutisjuttu käsitteli äänestystä kuin päätös olisi jo voimassa. Ei ole. Lakiesitys tarvitsee vielä edustajainhuoneen hyväksynnän, ja edustajainhuone on tauolla syyskuuhun asti. Sen jälkeen tarvitaan presidentin allekirjoitus. Tulleja ei synny ennen molempia.

Uhan rakenne on silti olennainen jo nyt. Se kohdistuu juuri niihin EU-maihin, jotka ovat edenneet hitaimmin irti venäläisestä energiasta.

Lakiesitys asettaa maat järjestykseen ja tullittaa sen perusteella

Lakiesitys ei nimeä maita. Se luo järjestelmän, jossa presidentti voisi määrätä enintään 100 prosentin tullit tuonnille niistä viidestä maasta, jotka ovat ostaneet eniten venäläistä raakaöljyä tai maakaasua edeltävien 12 kuukauden aikana (Congress.gov). Lista päivitettäisiin 180 päivän välein. Erillinen kohta sallisi enintään 500 prosentin tullit suoraan Venäjältä tuotaville tavaroille.

Kaasun osalta maalla olisi mahdollisuus jäädä listan ulkopuolelle, jos sen tuonti on alle 15 prosenttia Venäjän koko kaasuviennistä ja se vähentää riippuvuutta aktiivisesti. Presidentille jäisi myös oikeus poiketa tulleista, jos ne ovat ristiriidassa Yhdysvaltain kansallisen edun kanssa (CBS). Kongressi antaisi Valkoiselle talolle välineen, ei automaattista määräystä. Lopulliset tullitasot päättäisi hallinto, eivät lakitekstin prosenttiluvut.

Unkari ja Slovakia ovat riskialueella

EU:n sisällä alttiimpia ovat maat, jotka saavat yhä venäläistä raakaöljyä Družba-putkea pitkin. Kyse on neuvostoaikana rakennetusta öljyputkesta, joka kulkee Venäjältä Valko-Venäjän kautta Keski-Eurooppaan. Kun Bryssel kielsi meritse tuotavan venäläisen öljyn vuonna 2022, putkitoimituksille myönnettiin poikkeuksia. Unkari ja Slovakia käyttävät niitä yhä. Euroopan komissio sanoo työskentelevänsä molempien hallitusten kanssa hankintojen monipuolistamiseksi, mutta kumpikaan ei ole esittänyt konkreettista irtautumispäivää.

Unkari voisi uskottavasti päätyä viiden kärkeen. Lakiesitys kysyy kuitenkin eri asiaa kuin mistä Unkarissa yleensä väitellään. Ratkaisevaa ei ole venäläisen energian osuus Unkarin omassa energiankäytössä, vaan Unkarin osuus Venäjän koko kaasuviennistä. Luvut ovat hyvin erilaisia. Kaasupoikkeus voi siksi suojata Budapestia tältä osin.

Slovakian riski on suoraviivaisempi. Slovnaftin jalostamo käsittelee edelleen Družba-öljyä, Gazprom on yhä Slovakian suurin kaasuntoimittaja, eikä hallituksella ole aikataulua korvaaville toimituksille.

Belgia on rajatumpi tapaus. Heinäkuussa kaikki Belgiaan saapunut LNG eli tankkereilla kuljetettu nesteytetty maakaasu oli venäläistä. Suuri osa kaasusta kulkee kuitenkin Zeebruggen terminaalin kautta jälleenvientiin eikä Belgian kulutukseen. Jos Yhdysvallat laskee ostajaksi maan, johon lasti puretaan, ei kaasun loppukäyttäjää, belgialaiset viejät voisivat joutua tullien piiriin energiasta, jota Belgia ei ole käyttänyt. Riski riippuu siitä, miten hallinto määrittelee ostajan.

Unkari tekee energiapäätöksen, Bryssel kantaa kauppaseuraukset

Kauppapolitiikka kuuluu EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan yksinomaan unionille. Vain Bryssel voi neuvotella kauppaehdoista tai vastata tulleihin jäsenmaiden puolesta. Unkari ja Slovakia eivät voi tehdä omaa sopimusta Washingtonin kanssa. Jos Yhdysvaltain tulli osuu unkarilaiseen tai slovakialaiseen vientiin, vastaus jää komissiolle. Se joutuisi puolustamaan maita, joiden Venäjä-riippuvuutta suuri osa unionista pitää ongelmana.

Senaatin lakiesitys toimii ulkopuolisena paineena asiassa, jota Bryssel ei ole saanut ratkaistua jäsenmaa kerrallaan. Komissio on hallinnut vastahakoisia maita poikkeuksilla ja aikatauluilla. Washingtonin viesti on yksinkertaisempi: jos venäläisen energian ostot jatkuvat, vientiyritykset maksavat.

Paine tuntuu jo ennen lain voimaantuloa. Unkarista ja Slovakiasta Yhdysvaltoihin vievät yritykset, kuten auto-, kone- ja kemianteollisuus, joutuvat arvioimaan sopimuksiaan uudelleen. Hinnoittelu, toimitusajat ja tulliriski muuttuvat, kun 100 prosentin tulli muuttuu mahdolliseksi, vaikka sitä ei olisi määrätty. EU:n omat pakotevälineet eivät ole luoneet samanlaista kaupallista epävarmuutta.

Edustajainhuoneen päätös on yhä auki. Listausmekanismi on kuitenkin liikkuva ja päivittyy puolen vuoden välein. Siksi kysymys Budapestille ja Bratislavalle ei ole enää vain poliittinen. Se on kaupallinen jo nyt.