Rajavalvonta kuormittaa Saksan poliisia

Siirrettävät käymälät Sigmarszellissä ja sama järjestely rajanylityspaikalta toiselle. Poliiseja siirretään mielenosoituksista rajoille ja jalkapallo-otteluista takaisin tarkastuksiin ilman kunnollista palautumisaikaa. Toimi, jonka Berliini otti käyttöön syyskuussa 2024 väliaikaisena turvallisuusratkaisuna, on muuttunut käytännössä pysyväksi operaatioksi (Tagesschau). Liittopäivien nimittämä poliisivaltuutettu sanoo nyt suoraan, ettei järjestely kestä.

14 000 poliisia, vähemmän tulijoita

Uli Grötsch, liittopäivien riippumaton liittovaltion poliisin valtuutettu eli parlamentaarinen valvoja, joka seuraa poliisin työoloja, julkaisi vuoden 2026 vuosiraporttinsa tällä viikolla. Johtopäätös on selvä: Saksan sisärajavalvonta kuormittaa liittovaltion poliisia poikkeuksellisen paljon eikä ole nykyisessä muodossaan kestävää (RP Online).

Rajoilla työskentelee arviolta 14 000 poliisia. Ylityöt kasaantuvat, ja sama henkilöstö on poissa rautatieasemilta, lentoasemilta ja suurista yleisötapahtumista (Spiegel). Myös koulutus ja kriisivalmius heikkenevät, kun kouluttajia ja erityisyksiköitä siirretään rajatarkastusvuoroihin (Süddeutsche Zeitung). Bad Reichenhallissa Itävallan rajalla 20–25 liikkuvan valvontayksikön poliisia on käytännössä sidottu pysyvästi yhdelle rajanylityspaikalle. He eivät silloin valvo esimerkiksi veitsikieltoja Münchenin tai Nürnbergin asemilla (RP Online).

Perustelu käy samalla ohuemmaksi. Vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla luvattomia maahantuloja kirjattiin hieman alle 25 000, noin 22 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Saksa piti silti saman määrän poliiseja samoilla tarkastuspisteillä (Spiegel, Tagesschau).

Tuomioistuimet arvostelevat, valvonta jatkuu

Münchenin hallinto-oikeus totesi Itävallan vastaisella rajalla tehdyt tarkastukset lainvastaisiksi kolmessa tapauksessa. Oikeuden mukaan niiden kesto ja toteutustapa voivat olla ristiriidassa Schengenin rajasäännöstön kanssa. Säännöstö turvaa EU:n sisärajattoman matkustamisen eli sen, ettei passintarkastuksia tehdä normaalisti jäsenmaiden välisillä rajoilla (Finanznachrichten/dpa-AFX).

Oikeus ei kuitenkaan kieltänyt tulevia tarkastuksia. Käytännössä matkustaja joutuu ensin tarkastukseen ja voi riitauttaa sen vasta jälkeenpäin.

Sisäministeri Alexander Dobrindt on myöntänyt poliisin kuormituksen. Hän on kuitenkin sitonut syyskuun jälkeisen jatkon kolmeen arviointikohtaan: muuttoliikkeen kehitykseen, ulkorajojen suojaan ja EU:n uusiin turvapaikkasääntöihin, jotka tulivat voimaan 12. kesäkuuta (n-tv). Ajatus on, että jos luvaton maahantulo vähenee ja muut EU-maat kantavat suuremman osan vastuusta uudistetun turvapaikkajärjestelmän kautta, Saksa voi purkaa tarkastuksia.

Ongelma on, ettei yhdellekään ehdolle ole julkista mittaria. Ulkopuolinen ei voi arvioida, milloin ehdot täyttyvät.

Euroopan komissio on kehottanut Saksaa ja kahdeksaa muuta jäsenmaata luopumaan sisärajavalvonnasta asteittain ja siirtymään liikkuvaan, riskiperusteiseen valvontaan (The Brussels Times). Komission keinot ovat rajalliset, koska Schengen-järjestelmässä jäsenmaa toimii ensin ja ilmoittaa Brysselille jälkikäteen. Komissio voi arvioida, painostaa ja viime kädessä viedä asian oikeuteen. Se ei voi lopettaa valvontaa hallinnollisella päätöksellä (Verfassungsblog).

Naapurit maksavat hintaa, jota ei ole laskettu

Puolan rajavartiosto tarkasti vuoden aikana 3,84 miljoonaa ihmistä Saksan ja Liettuan vastaisilla rajoilla. Suurin osa tarkastuksista tehtiin Saksan rajalla (RMF24). Luxemburg taas nojaa noin 230 000 rajatyöntekijään, jotka kulkevat päivittäin Ranskasta, Belgiasta ja Saksasta. Tarkastukset ja liikennehäiriöt osuvat työmatkaverkkoon, joka oli jo valmiiksi kuormittunut. Työntekijät ovat kuvanneet olevansa tilanteessa "panttivankeina" (RTL Infos, Vosges Matin).

Yksikään naapurimaa ei ole esittänyt tarkkaa kustannusarviota. Niiden neuvotteluasema on muutenkin heikko. Ranska on pitänyt omia Schengen-tarkastuksiaan voimassa yhtäjaksoisesti vuoden 2015 terrori-iskujen jälkeen, ja Puola jatkoi Saksan-vastaisia tarkastuksiaan lokakuuhun. Mitä useampi valtio käyttää poikkeusta, sitä vaikeampi kenenkään on väittää, että juuri Saksan malli rikkoo järjestelmän perusajatusta.

Grötschin raportti nostaa esiin myös perusoikeuskysymyksen. Hänen toimistonsa avasi tutkinnan 33 etniseen profilointiin liittyvässä tapauksessa, ja yhteydenottojen kokonaismäärä kasvoi 58 prosenttia edelliseen jaksoon verrattuna (Süddeutsche Zeitung, Zeit). Poliisit uupuvat. Matkustajat eivät voi väistää tarkastuksia, joita tuomioistuin on jo pitänyt lainvastaisina yksittäistapauksissa. Molemmat kantavat pysyväksi muuttuneen väliaikaisratkaisun kustannuksia.

Saksa on normalisoinut poikkeuksen yhteen EU:n perusvapauksista ilman näyttöä, joka vastaisi operaation kokoa. Poliisin valvoja, tuomioistuimet, komissio ja naapurimaat päätyvät samaan arvioon: järjestelyn hinta on suurempi kuin sen osoitetut tulokset. Vastauksen velkaa on Dobrindt. Toistaiseksi hän on antanut syyskuun määräajan ja kolme ehtoa, joiden täyttymistä kukaan ei voi julkisesti todentaa.