Droonit kiertävät Euroopan ydinlaitoksia

Spiegel ja The Guardian kertovat International Institute for Strategic Studies -ajatushautomon analyysiin viitaten, että Euroopassa on kirjattu loppuvuoden 2024 jälkeen noin 144 epäilyttävää droonitapausta yli kymmenessä maassa (Spiegel, The Guardian). Havaintojen kohteet eivät ole olleet satunnaisia. Listalla ovat muun muassa Britannian, Belgian ja Alankomaiden sotilastukikohdat, joihin sijoitetaan ydinasekykyisiä koneita, Ranskan Île Longuen sukellusvenetukikohta, voimalaitokset ja satamat.

Arvioiden mukaan yhteys Venäjään on todennäköinen. Yksi mahdollinen mekanismi on, että drooneja on laukaistu kauppa-aluksilta tai Venäjän niin sanotun varjolaivaston aluksilta. Varjolaivastolla tarkoitetaan tankkereita ja muita aluksia, joiden omistus-, vakuutus- ja liputusjärjestelyillä kierretään Venäjään kohdistuvia pakotteita.

Euroopan hallitukset eivät silti ole virallisesti nimenneet Venäjää tekijäksi. Yhtään droonia ei ole julkisesti esitetty todisteena niin, että sen haltuunotto, tekninen tutkimus ja alkuperäketju olisivat aukottomasti nähtävissä. Spiegelin ja t-onlinen mukaan epäillyn HAV Dolphin -aluksen etsinnöissä ei löydetty mitään (Spiegel, t-online). Kuvio on vakava, koska kohteet ovat sotilaallisia ja energiainfrastruktuuriin liittyviä. Näyttö on silti yhä vajaa.

Kun toimivalta katkeilee

Tekijän epäselvyys hidastaa toimeenpanoa. Matalalla lentävä pieni drooni sotilastukikohdan yllä, mahdollisesti kauppa-alukselta laukaistuna ja vaikeasti selvitettävän omistusrakenteen takaa, osuu Euroopan turvallisuusjärjestelmien väliin.

Valtio voi valvoa omia aluevesiään. Kauempana merellä tarvitaan oikeudellinen peruste: lippuvaltion suostumus, pakoterikkomus tai näyttö rikoksesta (UNCLOS). Ilmassa Naton ilmavalvonta on rakennettu ensisijaisesti hävittäjiä ja ohjuksia varten, ei halpoja pienlennokkeja varten, jotka lentävät matalalla ja katoavat ennen kuin torjuntakalusto ehtii reagoida (NATO).

Maalla poliisi tutkii, rajavartiostot ja merivartiostot valvovat, ja puolustusvoimat suojaavat herkkiä kohteita. Päätös droonin häirinnästä tai alas ampumisesta asutulla alueella on kuitenkin kansallinen oikeudellinen kysymys. Euroopassa ei ole yhteistä kynnystä sille, milloin näin tehdään (New York Times).

EU voi parantaa tilannekuvaa. Itämeren merivalvontaoperaatioissa kootaan jäsenmaiden rannikkovartiostojen kalustoa, satelliittikuvaa ja valvontadrooneja epäiltyjen alusten seuraamiseen (Suomen Rajavartiolaitos). Pakotteilla EU voi listata aluksia, vaikeuttaa vakuutusten saamista ja nostaa Venäjän varjolaivaston kustannuksia (Euroopan unionin neuvosto).

EU eikä Nato voi silti nousta epäiltyyn alukseen tai neutraloida droonia jäsenmaan puolesta. Taktinen ratkaisu jää valtiolle, jonka alueella tapaus tapahtuu. Harmaan alueen operaatiot käyttävät juuri tällaista viivettä hyväkseen.

Tanskan hyödyllinen epäily

Kaikki hallitukset eivät lue näyttöä samalla tavalla. Tanskalaismediassa nähtiin selvin vastapaino hälyttäville tulkinnoille. Politiken kuvasi tapauksen, jossa Tanskan puolustusvoimien alus oli tietojen mukaan neljän droonin ympäröimä ja viranomaiset puhuivat "kyvykkäästä toimijasta". Sama uutisointi kysyi, riittääkö näyttö Venäjän operaatiosta puhumiseen (Politiken). Weekendavisen meni pidemmälle: joissakin eurooppalaisissa tapauksissa julkinen näyttö on heikkoa, ja Tanskassa on yhä vaikea osoittaa, oliko drooneja edes paikalla (Weekendavisen).

Epäily ei kumoa uhkaa. Se muistuttaa toisesta riskistä. Jos hallitukset vetoavat hybridiuhkiin esittämättä näyttöä, kansalaisille jää kaksi huonoa vaihtoehtoa: sokea luottamus tai torjuva vähättely. Molemmat hyödyttävät Moskovaa. Politikenin muotoilema "droonipaniikki" voi jo itsessään olla Venäjälle hyödyllinen tila: epävarmuus synnyttää pelkoa ilman, että tekijää tarvitsee todistaa.

Kun valvonta siirtää ongelman naapuriin

Ruotsi näytti, miltä kansallinen toimeenpano voi näyttää. Kun merivartiosto teki aluksille tarkastuksia, useampi pakotelistattu alus alkoi tietojen mukaan vältellä Ruotsin aluevesiä (Sjöfartstidningen). Ruotsalaiskommentaattorit huomauttivat, että liikenne saattaa vain siirtyä Tanskan ja Saksan vesille, missä valvonta on ohuempaa (Expressen). Saksalaisraportointi tukee tätä havaintoa: varjolaivaston tankkerireitit ovat tietojen mukaan siirtyneet lähemmäs Saksan rannikkoa (n-tv).

Kuvio on Euroopalle tuttu. Uhka ylittää rajan nopeammin kuin toimivalta. Yhden maan valvontatoimet koettelevat oikeudellisia välineitä, mutta alukset voivat vaihtaa reittiä. Ranska pitää halpoja pitkän kantaman drooneja puolustuksensa selvänä aukkona: pieniä drooneja on vaikea havaita ja pysäyttää nopeasti sekä kohtuullisin kustannuksin. Maa rakentaa kerroksellisia järjestelmiä aukon paikkaamiseksi (Le Monde).

Julkisesta aineistosta puuttuu edelleen se, mikä ratkaisisi tapauksen: haltuun otettuja drooneja, joiden elektroniikka voidaan jäljittää, tutkadataa, joka yhdistää lennon tiettyyn alukseen, tai hallitusten virallisia arvioita, joissa Venäjä nimetään oikeudellisesti kestävällä varmuudella. IISS:ään liitetyn arvion mukaan Venäjä-yhteys on hyvin todennäköinen. Hallitukset eivät ole enimmäkseen sanoneet samaa omalla nimellään.

Haavoittuvuus on jo näkyvissä. Ratkaisematta on, kuka pystyy rakentamaan ketjun epäilystä lailliseen toimeenpanoon ennen seuraavaa tapausta.