21.07°C merissä sinetöi Länsi-Euroopan ennätyskesän

Maailman meret olivat elokuussa mittaushistorian lämpimimmät. Pintaveden keskilämpötila 60. eteläisen ja 60. pohjoisen leveyspiirin välillä nousi 21,07 asteeseen. Lukema vastasi maaliskuun 2024 ennätystä ja ylitti elokuun 2023 aiemman kesäennätyksen 0,09 asteella, kertoo Copernicus. Maapallon pintailman keskilämpötila oli 16,96 astetta, arviolta 1,65 astetta yli esiteollisen ajan eli vuosien 1850–1900 tason. Elokuu oli heinäkuun 2023 rinnalla ERA5-aineiston lämpimin kalenterikuukausi. Eurooppalainen ERA5-uusanalyysi yhdistää satelliittien, sääpallojen, lentokoneiden ja mittausasemien havainnot säämalliin yhtenäiseksi maailmanlaajuiseksi aikasarjaksi.

Yksittäinen kuukausi yli 1,5 asteen rajan ei merkitse Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen rikkoutumista. Tavoite koskee vuosikymmenten keskilämpötilaa, ei yhden vuodenajan säätä. Elokuun lukema ei kuitenkaan ollut irrallinen piikki, vaan päätti Länsi-Euroopan mittaushistorian kuumimman kesän.

Miksi kuumuus voimisti itseään

Copernicuksen mukaan kesä–elokuun keskilämpötila Portugalista Alpeille ulottuvalla alueella oli mittaushistorian korkein ja ylitti vuoden 2003. Koko Euroopassa elokuu oli vasta neljänneksi lämpimin ja kesä kolmanneksi lämpimin vuosien 2024 ja 2022 jälkeen. Länsi-Euroopan erotti muusta maanosasta kuumuuden pitkä kesto. Korkeapaineet pysyivät kuukausien ajan samoilla leveysasteilla.

Sulkeutuneessa korkeapaineessa laskeva ilmavirtaus vähentää pilviä ja sateita, jolloin aurinko lämmittää maanpintaa päivästä toiseen. Maaperän kuivuttua myös haihtumisen jäähdyttävä vaikutus heikkenee. Yhä suurempi osa auringon säteilystä muuttuu suoraan lämmöksi, mikä kuivattaa maata entisestään. Ilmiö tunnetaan ilmastotutkimuksessa hyvin (Seneviratne et al.).

Copernicus mittasi heinäkuussa ennätyksellisen vähän maaperän kosteutta osissa Iberian niemimaata, Ranskaa, Saksaa, Itävaltaa ja Unkaria. Ihmisen aiheuttama lämpeneminen, pysyvät korkeapaineet ja poikkeuksellisen kuiva maa voimistavat yhdessä helteitä. Vielä ei kuitenkaan ole tutkimusta, joka erottaisi kunkin tekijän osuuden vuoden 2026 lämpötiloista. Elokuun lopun sateet helpottivat paikallisesti, mutta rankkasateet eivät korjanneet kolmessa kuukaudessa kertynyttä vesivajetta.

Kesän ennätys syntyi kestosta

Ranskan luvut kuvaavat kehitystä selvimmin. Météo-France mittasi kesän keskilämpötilaksi 24,0 astetta, mikä oli 3,6 astetta yli vuosien 1991–2020 keskiarvon ja korkein lukema vuonna 1900 alkaneessa mittaushistoriassa. Vuoden 2003 ennätys, 23,1 astetta, ylittyi 0,9 asteella. Ero on suuri koko maan kolmen kuukauden keskiarvossa. Kolme erillistä hellejaksoa kattoivat kesäkuun puolivälin ja elokuun lopun väliltä 53 päivää, kun vuonna 2022 niitä kertyi 33. Mittausasemilla 40 asteen raja ylitettiin 178 kertaa, kaksi kertaa useammin kuin vuonna 2003. Kesän sademäärä jäi noin 40 % tavanomaista pienemmäksi (Météo-France).

Luvuissa käytetään kahta vertailutasoa. 3,6 asteen poikkeama lasketaan viime vuosikymmenten ilmastosta eli vuosista 1991–2020. Météo-Francen mallipohjaisen arvion mukaan kesä oli noin 5,0 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen osuudeksi arvioitiin noin 2,4 astetta, vaihteluvälin ollessa 1,8–3,0 astetta. CNRM:n ilmastotutkija Aurélien Ribes tiivisti eron näin: vuosi 2026 oli absoluuttisesti kuumempi, mutta nykyiseen lämpimämpään ilmastoon suhteutettuna vähemmän poikkeuksellinen kuin vuosi 2003 omana aikanaan. Lähtötaso on noussut.

Espanjan keskilämpötila oli 24,5 astetta, korkein AEMETin vuonna 1961 alkaneessa aikasarjassa. Neljään virallisesti määriteltyyn hellejaksoon sisältyi yhteensä 61 päivää (AEMET). Elokuu oli silti Espanjan mittaushistorian vasta kuudenneksi lämpimin. Ennätys syntyi siten jatkuvasta kuumuudesta, ei yhdestä lämpöhuipusta. Alankomaiden De Biltin vertailuasemalla kesän keskilämpötila oli 19,3 astetta, korkein vuoden 1901 jälkeen. Lähes sateeton heinäkuu painoi koko kesän sademäärän kuivimpaan viiteen prosenttiin mittausvuosista.

Mitä kuumuudesta jäi jäljelle

Kuten kerroimme heinäkuussa, maastopalot olivat jo johtaneet evakuointeihin sekä EU:n pelastuspalvelumekanismin käyttöön Ranskassa ja Espanjassa. Espanjan alustavan arvion mukaan elokuun puoliväliin mennessä oli palanut 254 730 hehtaaria metsää ja muuta maastoa. Pinta-ala oli silti 13,8 % pienempi kuin vastaavana ajankohtana vuonna 2025. Kuumuus ja kuivuus tekevät maastosta paloherkän, mutta vahingot riippuvat myös syttymissyystä, tuulesta ja sammutustoimista.

NASA, NOAA ja Berkeley Earth eivät ole vielä julkaisseet omien maailmanlaajuisten aineistojensa elokuun lukuja. Lähes reaaliaikaista ERA5-tulosta voidaan myös tarkistaa myöhemmin. Käytettävissä oleva aineisto osoittaa kuitenkin, että ihmisen aiheuttama lämpeneminen, ilmakehän sulkutilanne ja maaperän kuivuminen vaikuttivat yhtä aikaa. IPCC:n mukaan juuri tällainen yhdistelmä lisää kuumuusjaksoja maa-alueilla. Länsi-Euroopan kesä 2026 osoitti, mitä seuraa, kun asetelma pysyy paikallaan kolme kuukautta.