Venäjä-varojen riski jää Belgialle

Kolme länsimaista entistä päättäjää ehdotti 8. elokuuta, että EU ottaisi hallinnolliseen valvontaansa noin 210 mrd. euroa jäädytettyjä Venäjän keskuspankkivaroja. Saksalaismediassa ensin esitellyn ajatuksen takana ovat Saksan entinen puolustusministeri Annegret Kramp-Karrenbauer, Ranskan entinen eurooppaministeri Nathalie Loiseau ja Yhdysvaltain entinen pakotevirkamies Daleep Singh (FAZ, RBC Ukraine). Kyse on poliittisesta avauksesta, ei EU:n linjasta. Juuri siinä välissä kulkee varsinainen kiista.

Eurooppa käyttää jo tuottoja, ei pääomaa

Kun EU jäädytti Venäjän keskuspankkivaroja vuonna 2022, varsinainen omaisuus, kuten joukkolainat ja käteistalletukset, jäi paikoilleen. Ne tuottivat silti korkoa. Lainojen kuponkeja erääntyi ja korkoja kertyi. EU ohjaa näitä tuottoja Ukrainalle, mutta pääoma pysyy jäädytettynä ja muodollisesti Venäjän omistuksessa (Council, EUR-Lex).

EU siirsi 3. elokuuta Ukrainalle 1,4 mrd. euroa tällaisia tuottoja. Järjestelmän alusta lähtien summa on noussut 8 mrd. euroon (EEAS, Euronews). Rahasta 95 % auttaa Ukrainaa hoitamaan G7-maiden lainoja. Loput 5 % kulkee Euroopan rauhanrahaston kautta sotilaalliseen tukeen (Commission Representation in France).

G7-järjestely toimii näin: lainanantajat maksavat Ukrainalle nyt, ja jäädytettyjen venäläisvarojen tulevat tuotot auttavat lainojen takaisinmaksussa myöhemmin (G7 Apulia communiqué). Rakenne on rahoitusteknisesti taitava, mutta se nojaa korkotuottoihin, ei 210 mrd. euron pääomaan. Ukrainan sotamenojen ja jälleenrakennustarpeiden rinnalla 8 mrd. euroa on rajallinen summa. Siksi paine suurempaan ratkaisuun kasvaa.

Hallinta muuttaisi riskin jakautumista

Lähes kaikki EU:ssa jäädytetyt Venäjän keskuspankkivarat ovat yhdessä paikassa: Brysselissä toimivassa Euroclearissa. Se on arvopaperikeskus, joka kirjaa arvopaperien omistuksia ja selvittää kauppoja ostajien ja myyjien välillä. Noin 90 % EU:ssa jäädytetyistä venäläisvaroista on Euroclearissa (EUobserver).

Keskittymä antaa Belgialle poikkeuksellisen käytännön vallan. Jos EU haluaa tehdä muutakin kuin kerätä tuottoja, Belgian on oltava mukana. Hallinnan siirto, takavarikko tai pääoman uusi käyttö koskee belgialaisen rahoitusinfrastruktuurin sisällä olevia varoja. Belgia voi pysäyttää etenemisen.

Ehdotuksen mukaan reservit siirrettäisiin Euroclearista uuteen EU:n valvomaan elimeen. Muodollinen omistus jäisi Venäjän keskuspankille, minkä vuoksi tekijät kuvaavat mallia hallinnoinniksi eivätkä takavarikoksi (FAZ, Fakti). Käytännössä kyse olisi riskin uudelleenjaosta. Nyt Belgia ja Euroclear kantavat oikeudelliset ja operatiiviset seuraukset päätöksestä, jonka ovat tehneet kaikki 27 EU-maata.

Riski ei ole teoreettinen. Heinäkuussa Moskovan vetoomustuomioistuin piti voimassa Venäjän keskuspankin ajamassa jutussa annetun 18,17 biljoonan ruplan määräyksen Euroclearia vastaan (Washington Post, Brussels Times). Päätöstä ei voi panna täytäntöön Belgian lain nojalla, mutta se kertoo Venäjän painopisteen. Moskova kohdistaa toimensa instituutioon, joka pitää varoja hallussaan, ei EU:hun kokonaisuutena. Belgian varovaisuus ei ole arkuutta vaan vastaus siihen, että koko unionin riski on keskittynyt sen omalle tontille.

Oikeudellinen raja on yhä ylittämättä

Tuottojen ja pääoman ero ei ole juridiikan hienosäätöä. Kansainvälinen oikeus suojaa keskuspankkivaroja vahvemmin kuin lähes mitään muuta valtion omaisuutta (UN Convention on State Immunity). Jäädytyksen jälkeen syntyneiden tuottojen käyttö koskee tuloa, jota ei ollut ennen jäädytystä. Pääoman hallintaan puuttuminen koskee omaisuutta, joka kuului Venäjälle jo ennen sotaa.

Hallintamalli yrittää siirtää rajaa. Paperilla omistus pysyisi Moskovalla, mutta määräysvalta siirtyisi EU:lle. Avoin kysymys on, pitäisivätkö muiden maiden keskuspankit tätä käytännössä takavarikkona. Vastauksella on väliä. Jos reservien hoitajat päättelevät, että eurooppalaisissa järjestelmissä pidetty omaisuus voi vaihtaa hallintaa poliittisella päätöksellä, osa voi vähentää eurovarantojaan. EKP on todennut, että pakotteisiin liittyvät toimet voivat vaikuttaa eurooppalaisen rahoitusinfrastruktuurin kansainväliseen asemaan, vaikka se ei ole nimennyt tätä hallintakiistaa erikseen.

Puola ja Baltian maat suhtautuisivat myönteisesti malliin, jossa Venäjä maksaa ja niiden oma finanssipaine kevenee. Belgia ja Euroclear kantavat oikeudellisen vastuun, johon mikään ehdotus ei ole kunnolla vastannut. Ukraina saa rahoitusta kummassakin mallissa, mutta mittakaava riippuu siitä, minkä oikeudellisen rajan Eurooppa ylittää. Toistaiseksi vastaus on selvä: tuotot kyllä, pääoma ei. Kolme entistä päättäjää haluaa muuttaa sen. EU:n 27 istuvaa hallitusta eivät ole siihen ryhtyneet.