EU:n €750 miljardin velka kiristää budjettia

EU haluaa vahvistaa puolustustaan, tukea Ukrainaa ja maksaa pois pandemian aikana otettua velkaa. Rahaa pitäisi löytyä budjetista, joka on suunnilleen saman kokoinen kuin ennen näitä menoja. Siksi seuraava kiista ei koske vain uusia painopisteitä, vaan sitä, mistä vanhasta tingitään.

EU:n monivuotinen rahoituskehys eli MFF määrittää seitsemäksi vuodeksi enimmäismäärän, jonka unioni voi käyttää. Päätös vaatii kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyden (EUR-Lex). Nykyinen kausi 2021–2027 on noin 1 074 miljardia euroa vuoden 2018 hinnoin (Euroopan komissio).

Seuraava kehys kohtaa ongelman, jota aiemmilla ei ollut. EU lainasi pandemian aikana noin 750 miljardia euroa NextGenerationEU-elpymisrahastoon (EU:n neuvosto). Pääoman takaisinmaksut alkavat vuonna 2028. Velanhoito vähennetään ennen uusia menoja, joten seuraava rahoituskehys joutuu sovittamaan samaan raamiin puolustuksen, Ukraina-tuen ja kilpailukykymenot sekä velan, jota ei ollut olemassa nykyistä kattoa sovittaessa.

Missä rahat ovat

Kaksi vanhaa ohjelmaa hallitsee EU-budjettia. Koheesiopolitiikka, jolla rahoitetaan alueellisia investointeja Euroopan rikkaampien ja köyhempien alueiden erojen kaventamiseksi, vie 426,7 miljardia euroa. Maatalous saa 401 miljardia euroa. Yhdessä niiden osuus on noin kaksi kolmasosaa koko budjetista. Turvallisuuteen ja puolustukseen menee 14,9 miljardia euroa, noin 1,2 prosenttia (EUR-Lex).

Uudet menotarpeet tulevat tämän päälle. Ukrainalle on sovittu 50 miljardin euron EU-väline vuosille 2024–2027, mutta jatkosta ei ole päätöstä (Euroopan komissio). EU:n strateginen ohjelma nostaa kilpailukyvyn, puolustuksen, Ukraina-tuen ja turvallisuuden keskeisiksi painopisteiksi (Eurooppa-neuvosto). Euroopan parlamentti on äänestänyt vaatimuksesta lisätä seuraavaan kauteen lähes 200 miljardia euroa komission ehdotusta enemmän (Euronews).

Neljä keinoa, neljä estettä

Vajeen kattamiseen on käytännössä neljä keinoa: menokaton nostaminen, uusien EU-tason tulojen hyväksyminen, nykyisten ohjelmien leikkaaminen tai uusi yhteinen velka. Jokaisella vaihtoehdolla on vastustajansa.

Alankomaat katsoo neuvotteluja nettomaksajan näkökulmasta. Maan maksut EU:lle perustuvat suurelta osin bruttokansantuloon sidottuihin jäsenmaksuihin, jotka kasvavat, jos muut EU-tulot eivät riitä (Rijksoverheid, Euroopan komissio). Saksa on yleensä ollut samalla linjalla. Molemmat katsovat, että uudet menot pitää ensin rahoittaa nykyisen katon sisältä ennen kuin suuremmista maksuista puhutaan.

Puola on vastakkaisessa asemassa. Varsova käyttää Naton sisällä BKT-osuudella mitattuna poikkeuksellisen paljon puolustukseen (NATO), mutta nojaa samalla vahvasti koheesio- ja maatalousrahoitukseen. Yhtälö toimii vain, jos budjetti kasvaa. 16 jäsenmaan ryhmä, johon kuuluvat muun muassa Italia, Puola ja Romania, on vastustanut komission luonnosta ja vaatinut vahvempaa suojaa koheesiolle ja maataloudelle (EUNews).

Ranskalle yhteinen maatalouspolitiikka, eli viljelijätuet ja maaseudun rahoitus, on poliittinen rajalinja (Euroopan komissio). Pariisi tarvitsee joko suuremman budjetin tai uusia tulolähteitä. Muuten sen omat painopisteet törmäävät toisiinsa.

Romania näyttää riskin, jota pelkät kokonaissummat eivät kerro. Jos rahaa siirretään kaavamaisista koheesiotuista, jotka jaetaan alueille tulotason perusteella, kilpailtuun hankerahoitukseen, heikompien instituutioiden maat joutuvat voittamaan rahoitusta sen sijaan, että ne saisivat sitä tarpeen perusteella (Cohesion Data). Budjetti voisi siis kasvaa ja köyhemmät jäsenmaat silti hävitä.

Tuloja, joita ei vielä ole

Komissio on ehdottanut uusia "omia varoja", eli tulovirtoja, jotka ohjautuisivat suoraan EU-budjettiin. Niitä olisivat päästökauppajärjestelmän tuotot, hiilirajamekanismi eli maksu hiili-intensiiviselle tuonnille sekä tilastollinen maksu yritysten voitoista (Euroopan komissio). Yhtäkään ei ole hyväksytty. Päästökaupan ja hiilirajamekanismin tuotot voisivat kohdistua tuojiin ja kuluttajiin, mikä avaa oman kiistansa maksajista. Jos tuotot jäävät odotettua pienemmiksi, kansalliset maksut paikkaavat vajetta (EUR-Lex).

EU:n seuraavaa seitsemän vuoden budjettia neuvotellaan tilanteessa, jossa jokainen jäsenmaa suojaa omia menokohtiaan. Ratkaiseva kysymys on, löytyykö hallitusta, joka sanoo ääneen, mistä ohjelmasta on valmis luopumaan.