AKTOR ostaa puolet kaasuterminaalista

AKTOR Group sopi 9. heinäkuuta puitesopimuksesta, jolla se ostaa puolet Dioriga Gasista Motor Oililta. Dioriga Gas kehittää kelluvaa LNG-terminaalia Kreikan Korintinlahdelle (Protothema). Sopimus on vasta alustava: siinä on sovittu perusehdoista, mutta lopulliset sopimukset, hallitusten hyväksynnät ja viranomaisluvat puuttuvat. Silti se kertoo, että kaksi Kreikan suurta teollisuusryhmää pitää Kaakkois-Euroopan kaasuntuontia edelleen investointikohteena. Auki on, tarvitseeko alue juuri tätä terminaalia.

Käytävälle on rahaa. Terminaalille ei vielä.

Diorigan ydin on FSRU eli kelluva varastointi- ja kaasutusyksikkö. Käytännössä kyse on laivan kokoisesta laitoksesta, johon LNG-tankkerit purkavat nesteytettyä kaasua. Se lämmitetään takaisin kaasuksi ja syötetään putkiverkkoon. Motor Oilin mukaan Diorigalla on tarvittavat luvat ja selvitykset (Enikos). Julkisesti ei ole vahvistettu rakentamisen aloituspäivää eikä sitovia asiakassopimuksia.

Hankkeen kaupallinen logiikka nojaa niin sanottuun vertikaaliseen käytävään. Se on etelästä pohjoiseen kulkeva kaasuyhteys, jota EU pitää toimitusvarmuuden kannalta tärkeänä CESEC-kehyksessään eli Keski- ja Kaakkois-Euroopan energiayhteyksien ohjelmassa (European Commission). Kaasu tuodaan Kreikkaan laivoilla, muutetaan takaisin kaasuksi ja siirretään yhdysputkien kautta Bulgariaan, Romaniaan, Moldovaan ja Ukrainaan.

Tälle reitille on jo kysyntää. Kreikan ja Bulgarian rajalla Sidirokastron siirtopisteessä ostajat varasivat ensimmäisissä pitkäaikaisissa kapasiteettihuutokaupoissa yli 45 % tarjolla olleesta kapasiteetista kaasuvuodelle 2026/27 ja sitä seuraaville neljälle vuodelle (Protothema English). Kapasiteettivaraukset ovat olennaisia, koska yhtiöt maksavat putkitilasta vain, jos ne uskovat todella kuljettavansa kaasua. Metlen varasi noin 20 GWh päivässä. DEPA Commercial ja Atlantic SEE LNG Trade ottivat yhteensä noin 13 GWh päivässä.

Atlantic SEE, josta AKTOR omistaa 60 %, varasi erikseen 4,7 TWh vuodessa käytäväkapasiteettia yhdysvaltalaisen LNG:n kuljettamiseksi alueelle ennen vuotta 2030 (To Vima). Yhtiö pyrkii yhä muuttamaan Bulgarian, Romanian ja Ukrainan kanssa tehdyt yhteisymmärryspöytäkirjat sitoviksi 20 vuoden sopimuksiksi (Parapolitika).

Varaukset todistavat kysyntää reitille, eivät Diorigalle. Kreikan nykyiset sisääntulopisteet ovat jo ylivarattuja. Käytävästä tuli kaupallisesti kiinnostava vasta, kun operaattorit laskivat Kreikasta Ukrainaan ulottuvan koko reitin siirtomaksun noin 9,39 eurosta megawattitunnilta alle 6 euroon megawattitunnilta (Euro2Day, Știripesurse). Maksut jäävät kaasua kuljettavien yhtiöiden maksettaviksi ja siirtyvät lopulta toimitushintaan. Lähes 40 prosentin tariffialennus ennen sitoumuksia kertoo, kuinka tiukka reitin talous on.

Kroatia ja Romania tavoittelevat samoja ostajia

Dioriga tulee markkinalle, jolla on jo toimivia vaihtoehtoja. Kroatian Krkin LNG-terminaali on ollut käytössä vuodesta 2021, ja sen kapasiteetti on nostettu 6,1 miljardiin kuutiometriin vuodessa (Poslovni). Romanian Neptun Deep -merikaasukenttä, jonka omistavat puoliksi OMV Petrom ja Romgaz, odottaa ensimmäistä kaasua vuodelle 2027. Kentän tasaisen tuotannon on kerrottu olevan noin 8 miljardia kuutiometriä vuodessa (HotNews). Molemmat kilpailevat osin samoista sisämaamarkkinoista, joille Kreikka yrittää päästä.

Kuka hyötyy, kuka maksaa

Jos Dioriga toimii kaupallisesti, Motor Oil ja AKTOR hyötyvät. Kreikan siirtoinfra kerää maksuja, ja Bulgarian, Romanian sekä Länsi-Balkanin ostajat saavat uuden neuvotteluvaltin nykyisiä toimittajia vastaan.

Jos hanke epäonnistuu, ensimmäinen tappio kuuluu osakkeenomistajille. Riski ei silti välttämättä jää siihen. Bulgariassa on jo nähty, miten vajaakäyttöisen kaasuinfran kustannukset voivat siirtyä julkiselle puolelle. Botasin ja Bulgargazin sopimus sisälsi tietojen mukaan 500 000 euron päivittäiset kiinteät kapasiteettimaksut riippumatta todellisesta käytöstä, kunnes sopimus jäädytettiin 15 kuukaudeksi (3e-news, BTA). Kun terminaaleihin tai putkiin liittyy take-or-pay-ehtoja, ostaja maksaa kapasiteetista tai kaasusta myös silloin, kun käyttöä ei synny. Tappiot päätyvät usein säänneltyihin tariffihin. Lopulta lasku menee kuluttajille.

Unkari ja Slovakia, reitin kaukaisimmat markkinat, näyttävät toistaiseksi heikoimmilta kysynnän lähteiltä. Julkista näyttöä ei ole siitä, että niiden verkko-operaattorit tai kaasukauppiaat olisivat sitoutuneet Kreikan reittiin. Niiden tavanomainen kaasu kulkee TurkStreamin kautta, ja Kreikan LNG kiinnostaa niitä vain, jos toimitushinta alittaa nykyisen vaihtoehdon (Denník E).

AKTORin ja Motor Oilin sopimus on veto sen puolesta, että Kaakkois-Euroopan energiaongelma siirtyy kaasun saatavuudesta käyttökelpoisiin ja kilpailukykyisiin reitteihin. Vertikaalisella käytävällä on jo kapasiteettivarauksia ja tariffiliike oikeaan suuntaan. Vielä ei ole näyttöä siitä, että alue tarvitsee juuri tämän terminaalin, juuri tähän paikkaan, kaiken jo rakennetun ja rakenteilla olevan lisäksi.