Ankara sitoo Pohjois-Kyprosta kaasulla

Ankara ja kyproksenturkkilainen hallinto ovat allekirjoittaneet yhteisymmärryspöytäkirjan merenalaisesta maakaasuputkesta, joka yhdistäisi Turkin Kyproksen miehitettyyn pohjoisosaan. Hankkeesta ei ole julkaistu reittiä, rahoitusta, urakoitsijoita eikä aikataulua (Kathimerini Cyprus, Newsbomb). Juuri siksi asiakirjaa kannattaa lukea poliittisena välineenä, ei rakennuspäätöksenä. Sen tehtävä on syventää pohjoisen käytännön riippuvuutta Turkista ja tehdä saaren jakoa pysyvämmän tuntuiseksi ennen kuin yksikään valtio muuttaa virallista tunnustuskantaansa.

Kypros on EU:n jäsenvaltio. Siksi kyse ei ole vain Turkin ja saaren pohjoisosan järjestelystä, vaan myös EU-oikeudesta ja unionin ulkopoliittisesta uskottavuudesta.

Infrastruktuuri korvaa diplomatiaa

Turkki on käyttänyt samaa menetelmää jo veden ja sähkön kohdalla. Mantereelta pohjoiseen rakennettu vesijohto on käytössä. Satamat, tiet ja sähköyhteydet sitovat miehitettyä aluetta vuosi vuodelta tiukemmin Ankaraan (Philenews, Newsbeast). Kaasuputki lisäisi riippuvuuden uuden kerroksen. Jokainen fyysinen yhteys nostaa saaren jälleenyhdistämisen hintaa ja tekee neuvotteluista vähemmän uskottavia ilman Ankaran suostumusta.

Oikeudellinen perusasetelma tukee Nikosiaa. YK:n turvallisuusneuvosto julisti pohjoisen hallinnon mitättömäksi vuonna 1983 ja kehotti kaikkia valtioita olemaan tunnustamatta sitä (UNSC Resolution 541). EU:n kannassa pohjoinen on Kyproksen tasavallan aluetta, jolla unionin sääntöjen soveltaminen on keskeytetty, koska Nikosia ei käytännössä hallitse aluetta. Se ei ole toinen valtio (Protocol 10, Act of Accession).

Tunnustamiskysymys näkyy suoraan putkihankkeessa. YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaan putken laskeminen mannerjalustalle edellyttää sen valtion suostumusta, jolla on alueeseen suvereniteetti (UNCLOS Part VI). Koska YK tunnustaa vain Kyproksen tasavallan, pohjoinen hallinto ei voi antaa tällaista suostumusta. Turkki voi vedota siihen, ettei se ole allekirjoittanut merioikeusyleissopimusta (UN Treaty Collection). Se ei kuitenkaan saa EU:ta tunnustamaan pohjoista eikä muuta Brysselin oikeudellista kantaa.

Välineet ovat olemassa, poliittinen tahto eri asia

EU:lla on pakotevälineitä juuri tällaisia tilanteita varten. Kun Turkki porasi Kyproksen vesillä vuonna 2019, neuvosto eli jäsenmaiden hallitusten ulkopoliittinen päätöksentekoelin tuomitsi toiminnan ja loi kehyksen kohdennetuille pakotteille luvattomaan poraukseen osallistuvia henkilöitä ja yhteisöjä vastaan (Council conclusions, July 2019, Council sanctions framework, November 2019). Kehys on edelleen voimassa.

Tuoretta kannanottoa kaasuputkimuistiosta ei kuitenkaan löytynyt EU:n ulkosuhdehallinnolta, komissiolta eikä neuvostolta. Hiljaisuus selittyy paremmin EU-politiikalla kuin oikeudellisella epäselvyydellä. Kovat ulkopoliittiset toimet Turkkia vastaan vaativat kaikkien 27 jäsenmaan yksimielisyyden. Useat pääkaupungit tarvitsevat Ankaraa muuttoliikkeen hallinnassa, Naton yhtenäisyydessä ja energian kauttakulkumaana.

Saksan ulkoministeriö kuvaa pohjoista miehitetyksi alueeksi ja tunnustaa vain Kyproksen tasavallan, mutta Berliinistä ei nähty julkista reaktiota muistioon (Auswärtiges Amt). Ranska katsoo Kyprosta myös oman sotilaallisen läsnäolonsa kautta. Erdoğan varoitti Pariisia julkisesti Ranskan ja Kyproksen joukkoja koskevan sopimuksen jälkeen, mutta putkihankkeesta ei tullut ranskalaista kannanottoa (Strategika, Arab News/AFP). Italia seuraa itäisen Välimeren kehitystä energiayhtiöidensä intressien vuoksi, mutta sekään ei esittänyt julkista kantaa (Pagine Esteri). Kolme suurta jäsenmaata, ei näkyvää vastapainetta.

Mitä Ankara kertoo Brysselille

Kaasumäärät eivät ole pääasia. Kyproksen omien merialueiden kaasukehitys on yhä kaukana: ExxonMobilin lopullista investointipäätöstä ei odoteta ennen vuotta 2029, ja ensimmäinen tuotanto ajoittuisi noin vuoteen 2033 (Cyprus Mail). Muistion voima on poliittinen. Se viestii Kyprokselle, Kreikalle ja EU:lle, että Ankara aikoo pysyä itäisen Välimeren energiapolitiikan portinvartijana. Samalla Turkki ei osoita edistystä Kyprosta koskevissa velvoitteissa, joita ilman sen oma EU-jäsenyyspolku ei etene (ProtoThema English).

Bulgarian käynnissä olevat kaasusopimusneuvottelut Turkin valtion putkiyhtiön BOTAŞin kanssa näyttävät saman mallin toisesta suunnasta. Ankara rakentaa energiasuhteita, jotka synnyttävät riippuvuutta ennen kuin suora yhteenotto on tarpeen (BTA, Fakti).

Euroopan oikeudellinen kanta Kyprokseen on selvä. Sen toimeenpanokanta riippuu siitä, haluavatko Berliini, Pariisi tai Rooma käyttää poliittista pääomaa Ankaraa vastaan saaresta, jonka jakoa ne eivät tunnusta mutta jonka purkamiseen niillä on vähän halua.