Itävalta höllentää puolueettomuuslakia §320

Itävallan talousministeri haluaa muuttaa rikoslain pykälää, joka voi tehdä yrityksille rangaistavaksi sodan osapuolen auttamisen. Kiista koskee puolueettomuuden käytännön sisältöä: toimitusketjuja, pankkimaksuja ja vientisopimuksia. Maa, joka vie jo miljardien eurojen arvosta aseita ja kaksikäyttötuotteita, harkitsee nyt sen säännön pehmentämistä, joka pakottaa yritykset arvioimaan, kenelle ne tosiasiassa toimittavat.

Wolfgang Hattmannsdorfer (ÖVP) perustelee muutosta sillä, että yritysten pitäisi voida hyötyä Euroopan puolustusmenojen kasvusta ilman rikossyytteen pelkoa. Kronen Zeitungin mukaan hän lähetti muutosehdotuksen hallituskumppaneille SPÖ:lle ja NEOSille noin kuukausi sitten käytyään Rheinmetallin tehtaalla Wienissä. SPÖ:n Anna Sporrerin johtama oikeusministeriö vastustaa muutosta. Sen mukaan pykälän tarkoitus on estää yksityisiä toimia, jotka vaarantavat puolueettomuuden hyödyttämällä sodan osapuolia (trend). Liberaali NEOS ei ole ottanut julkista kantaa. Lakiluonnosta ei ole julkaistu.

Muutoksen kohteena on Itävallan rikoslain §320, joka kriminalisoi Itävallan alueella tehdyt yksityiset toimet, jos ne tukevat sodan osapuolta. Se täydentää vuoden 1955 perustuslaillista puolueettomuuslakia, joka kieltää Itävaltaa liittymästä sotilasliittoihin tai sallimasta ulkomaisia tukikohtia alueellaan. §320 toimii arkisemmalla tasolla: laskuissa, kuljetuksissa ja vientiasiakirjoissa. Se pakottaa yritykset, pankit ja viejät kysymään, aseistaako niiden liiketoimi käytännössä sodan osapuolta. Pykälää on testattu tuomioistuimissa harvoin, mikä on osa sen vaikutusta. Yritykset välttävät epäselviä kauppoja, koska ne eivät voi tietää, ryhtyykö syyttäjä toimeen. Jos velvoitetta kavennetaan, ennaltaehkäisevä paine heikkenee.

Akku droonissa

Oikeudellinen analyysi konkretisoi ongelman. Ajatellaan itävaltalaista akkuvalmistajaa, jonka tuote päätyy ulkomaiseen taisteludrooniin. Jos oikeudellisesti merkityksellinen teko tapahtuu Itävallassa, §320 voi tulla sovellettavaksi. Jos akku liitetään asejärjestelmään vasta ulkomailla, yhteys Itävallan alueeseen voi jäädä liian heikoksi syytettä varten (trend). Hattmannsdorfer haluaa poistaa tämän epäselvyyden. Vastustajien mukaan juuri epäselvyys tekee työtä: se saa toimitusketjun toimijat pysähtymään ennen lähetystä.

Muutoksen taustalla on selvä kaupallinen paine. Kronen Zeitungin mukaan Itävalta vei viime vuonna lähes 4 mrd. euron arvosta aseita ja kaksikäyttötuotteita. Suurimmat EU:n ulkopuoliset virrat suuntautuivat Yhdysvaltoihin (1,4 mrd. euroa), Taiwaniin (190 milj. euroa kaksikäyttötuotteita), Etelä-Koreaan (114 milj. euroa) ja Kiinaan (87 milj. euroa). Itävalta myy jo Taiwaninsalmen molemmille puolille. Luvut osoittavat, että Itävallan puolueettomuus vuotaa kaupallisesti jo nyt. Oikeudellinen kysymys on, pitäisikö §320:n kiristää vai löysentää suodatinta.

EU:n puolustusraha luo painetta, ei lupaa

Hattmannsdorferin ajoitus seuraa Euroopan puolustusmenojen kasvua. EU:n SAFE-väline (Security Action for Europe) tarjoaa enintään 150 mrd. euroa lainoja yhteisiin puolustushankintoihin (Euroopan komissio). Itävaltalaisille yrityksille se merkitsee avautuvaa markkinaa, vaikka Centre for European Reform muistuttaa, että laajempi Defence Readiness 2030 -ohjelma kärsii yhä koordinointiongelmista ja raaka-ainepulasta.

EU:n hankintaraha ei syrjäytä kansallista lakia. Kaksikäyttötuotteet eli tuotteet, ohjelmistot ja teknologiat, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin, tarvitsevat yhä vientiluvan EU-asetuksen 2021/821 nojalla. Arvio tehdään tuotteen, määrämaan ja loppukäyttäjän perusteella. SAFE voi kasvattaa kysyntää itävaltalaisille komponenteille, mutta §320 määrittää edelleen, millaisen rikosoikeudellisen riskin yritykset kantavat vastatessaan siihen.

Itävalta ei ole ainoa puolueeton valtio, joka koettelee rajojaan. Irlannissa keskustellaan siitä, pitäisikö YK:n turvallisuusneuvoston mandaatti poistaa niin sanotusta Triple Lock -säännöstä, joka edellyttää YK:n, hallituksen ja parlamentin hyväksyntää suuremmille ulkomaanoperaatioille (RTÉ, 2EU Brussels). Irlannissa kyse on sotilaiden lähettämisestä. Itävallassa kyse on yritysten päätöksistä. §320 on kohta, jossa puolueettomuus muuttuu laskuiksi, pankkisiirroiksi ja toimitusketjuiksi.

Hattmannsdorferin toimiston pitäisi vastata täsmällisesti yhteen kysymykseen: selventääkö muutos vain sitä, milloin §320 soveltuu alueellisesti, vai kaventaako se yritysten ja pankkien vastuuta silloin, kun ne ovat kiinni sodan osapuolten toimitusketjuissa? Ensimmäinen olisi juridista täsmennystä. Toinen siirtäisi valtaa rikosoikeudelliselta pidäkkeeltä kaupalliselle mukavuudelle. Sellaista ratkaisua ei pitäisi tehdä julkaisemattomalla hallitusluonnoksella hiljaisesti.