Itävallan turvapaikkasiirrot jäivät yksin

Itävalta on palauttanut Italiaan neljä turvapaikanhakijaa sen jälkeen, kun EU:n uudet muuttoliikesäännöt tulivat voimaan 12. kesäkuuta. He matkustivat junalla ja bussilla ilman poliisisaattuetta (Die Presse, Kurier).

Neljä ihmistä on pieni määrä. Samalla se on koko julkisesti varmennettu näyttö siitä, että turvapaikkavastuita on todella siirretty Italiaan uuden turvapaikka- ja muuttoliikkeen hallinta-asetuksen nojalla. Asetus, AMMR, korvaa vanhan Dublin-järjestelmän, jossa määritettiin, mikä maa käsittelee turvapaikkahakemuksen. Useat hallitukset sanovat tekevänsä samaa. Tähänastinen näyttö viittaa siihen, että järjestelmän toimivuus riippuu ennen kaikkea Italian hallinnollisesta yhteistyöstä, ei asetustekstistä.

Pyynnöt kasvavat, siirrot eivät liiku

Selkein virallinen tieto tulee Euroopan komissiolta, joka seuraa sääntöjen soveltamista. Komission mukaan kahdeksan jäsenvaltiota teki Italialle 12 siirtopyyntöä 12. kesäkuuta ja 7. heinäkuuta välisenä aikana. Italia hylkäsi ne kaikki (komission arvio, 2EU Brussels). Itävallan neljä siirtoa tapahtuivat myöhemmin, mutta ne ovat yhä poikkeus.

Saksa tekee määrällisesti eniten siirtopyyntöjä, mutta sillä ei ole vahvistettua toteutunutta siirtoa uuden paketin voimaantulon jälkeen. Elokuun näkyvin tapaus kaatui. Nürnbergistä oli tarkoitus siirtää 22-vuotias somalialaisnainen Italiaan, mutta Italia hylkäsi pyynnön ja baijerilainen kirkko tarjosi hänelle turvapaikan (Tagesschau). Tapaus koski maaliskuun lopun maahantuloa eli aikaa ennen uusien sääntöjen soveltamista. Se mittasi siksi vanhaa menettelyä, ei varsinaisesti uutta järjestelmää.

Ongelma ei alkanut kesäkuussa. Vanhan Dublin-asetuksen aikana Italia esti säännöllisiä palautuksia Saksasta vuosien ajan. Berliner Zeitungin mukaan Saksa teki Giorgia Melonin hallituskaudella noin 35 000 siirtopyyntöä, joista noin 15 johti toteutuneeseen siirtoon. Täsmällisistä luvuista kiistellään, mutta mittakaavaeroa ei.

Itävallan ja Saksan ulkopuolella tiedot ohenevat nopeasti. Suomi on lähettänyt Italialle ilmoituksia, mutta ei ollut 21. elokuuta mennessä vahvistanut yhtään toteutunutta siirtoa (Helsingin Sanomat). Ruotsin maahanmuuttoministerin toimisto on sanonut siirtoja tapahtuneen, mutta yksikään viranomainen ei ole julkaissut määriä tai päivämääriä (Euronews). Alankomaat ilmoitti aloittavansa siirtomenettelyn, mikä on prosessin alku eikä tulos (Upday NL). Ranska ja Espanja ovat kieltäytyneet siirroista suoraan ja suosivat yhteistyötä kahdenvälisen painostuksen sijaan (ANSA).

Määräaika suosii viivytystä

Rooman mukaan uusi paketti nollasi vanhat tapaukset ja vain 12. kesäkuuta jälkeen jätetyt hakemukset lasketaan. Julkista oikeudellista asiakirjaa ei ole esitetty siitä, että vanhat asiakirjat olisi EU-oikeudessa muodollisesti sammutettu. Väite on siksi luettava poliittiseksi kannaksi, ei ratkaistuksi oikeustilaksi.

Määräaika heikentää pyynnön tehneiden maiden asemaa. Sekä vanhojen että uusien sääntöjen mukaan siirto on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa. Jos määräaika ylittyy, vastuu palautuu lähettävälle maalle. EU-tuomioistuin vahvisti periaatteen Shiri-ratkaisussaan. Hallitus voi siis voittaa oikeudellisen väittelyn mutta menettää tapauksen viivytyksen vuoksi.

AMMR:n piti ratkaista tämä kytkemällä siirrot laajempaan vaihtokauppaan. Italian kaltaiset etulinjan maat säilyttävät vastuun ensimmäisen maahantulon perusteella, mutta muiden EU-maiden on autettava joko ottamalla ihmisiä vastaan, maksamalla solidaarisuusrahastoon tai antamalla käytännön tukea (AMMR-asetus). Julkinen aineisto ei kuitenkaan osoita, että Italialle olisi vuodelle 2026 määritelty määrällinen solidaarisuusosuus, joka tasapainottaisi kasvavaa siirtopainetta.

Molemmat leirit voivat vedota lakiin. Itävalta, Saksa, Suomi ja Ruotsi pitävät siirtoja sovittujen sääntöjen toimeenpanona. Ranska ja Espanja lukevat samat säännöt ja valitsevat diplomatian. Väliin jääville turvapaikanhakijoille seurauksena on epävarmuus: tapauksia kiistetään maiden välillä, viedään kansallisiin tuomioistuimiin tai viivytetään yli määräajan, jolloin vastuu siirtyy lopulta oletuksena.

Valtasuhde on yksinkertainen. Komissio voi kirjata Italian kieltäytymiset, mutta ei voi siirtää ihmisiä itse. Toimeenpano ratkeaa Italian hallinnon yhteistyöhön. Itävallan neljä siirtoa osoittavat, että järjestelmä voi fyysisesti siirtää ihmisen rajan yli. Solidaarisuudesta, jonka piti tehdä järjestelmä etulinjan maille hyväksyttäväksi, ei ole nähty vastaavaa näyttöä. Komission on esitettävä se seuraavassa arviossaan.