Baltia varautuu kaasusabotaasiin

Riian lähellä sijaitseva kaasuvarasto. Latvian Väinäjoen vesivoimalaitos. Liettuan Klaipėdan sataman LNG-terminaali. Ne eivät ole sotilastukikohtia, mutta Baltian hallitukset kohtelevat niitä nyt osana puolustusta. Syy on yksinkertainen: samat satamat, kaasuvarastot ja rautatieyhteydet, joita Venäjä voisi häiritä, ovat reittejä, joita Nato käyttäisi itäisen sivustansa vahvistamiseen.

Liettuan presidentti Gitanas Nausėda sanoi tiedustelutietojen viittaavan mahdollisiin Venäjän "provokaatioihin tai iskuihin" Baltian maiden tai Puolan kriittistä infrastruktuuria vastaan (Euronews). Latvian presidentti Edgars Rinkēvičs kertoi useiden Nato-maiden tiedoista, joiden mukaan Venäjä on yrittänyt sabotaasia ja hybridioperaatioita (The Straits Times). Julkisesti väitteitä ei voi tarkistaa. Baltian turvallisuusviranomaiset ovat itse todenneet, ettei Venäjällä ole tiedossa konkreettista suunnitelmaa, päivämäärää tai näkyviä sotilaallisia valmisteluja (LRT).

Varoitukset näkyvät nyt infrastruktuurissa

Vastaus ei jäänyt puheeksi. Latvia vahvisti Väinäjoen vesivoimalaitoksen ja Inčukalnsin maanalaisen kaasuvaraston suojausta (Polsat News). Liettuan ja Latvian presidentit vierailivat yhdessä Klaipėdan LNG-terminaalissa ja seurasivat merellä tehtyä alukseen nousun harjoitusta (LRT). Tanska lähetti jalkaväkikomppanian Latviaan Kanadan johtamaan Naton monikansalliseen prikaatiin, jossa 13 liittolaismaan joukkoja kiertää jo pysyvästi (Nordic Defence Sector, Latvian Ministry of Defence).

Yksi jalkaväkikomppania ei muuta Latvian puolustusasetelmaa. Sen merkitys on poliittinen. Tanskan lippu prikaatissa kertoo, että sabotaasi Baltian infrastruktuuria vastaan koskettaisi Naton 5. artiklaa eli liittokunnan yhteistä puolustusta. Julkisuudessa ei silti ole Latvian kirjallista pyyntöä, Tanskan parlamentin päätöstä eikä salauksesta vapautettua tiedustelutietoa, joka yhdistäisi joukkojen lähettämisen nimettyyn uhkaan. Hallitukset toimivat olemassa olevien Nato-järjestelyjen sisällä, joten parlamenteilta ei pyydetty päätöstä, rahoitusta eikä jälkikäteistä arviota.

Samoja satamia tarvitaan Nato-joukkojen siirtämiseen

Uhka ei koske vain Latviaa, koska mahdolliset kohteet ovat samalla Naton vahvistusreittejä. Kaasuterminaalit, lauttayhteydet, sähkökaapelit ja rautatiekäytävät palvelevat siviiliyhteiskuntaa, mutta kriisissä niiden kautta siirretään myös joukkoja ja kalustoa Baltiaan. Niiden häiritseminen ei siis vain vaikeuta arkea. Se voi hidastaa tai estää sotilaallista vastausta, jonka 5. artikla lupaa.

Tämä päällekkäisyys näkyy jo naapurimaiden reaktioissa. Viro antoi lennokkiuhkavaroituksia eteläisille maakunnilleen samana päivänä, kun Latvia varoitti ilmariskeistä maan itäosassa (Yle). Puola tulkitsi saman tiedustelutiedon uhkaksi omille LNG-terminaaleilleen, rautatieyhteyksilleen ja kapealle Suwałkin käytävälle, joka yhdistää Puolan Liettuaan (Rzeczpospolita). Ruotsi valmistaa Gotlantia valvonta- ja logistiikkasolmuksi keskiselle Itämerelle, koska saaren hallinta on välttämätöntä liittolaisjoukkojen liikkeelle kohti itärantaa (Dagens.se).

Myös Naton komentoketju muuttui samaan aikaan. Saksan ja Alankomaiden 1. armeijakunta otti 1. heinäkuuta taktisen johdon Naton maavoimista Latviassa ja Virossa aiemman järjestelyn tilalle (mil.lv). Vaihdolla on merkitystä, koska se ratkaisee, kuka koordinoi vahvistuksia, jos varoitukset osoittautuvat aiheellisiksi. Samalla selviää, kuuluuko Suwałkin käytävä yhden esikunnan vastuulle vai jakautuuko se kahden komentorakenteen väliin.

Mikä jää salaiseksi

AP:n tietoihin perustuneen raportoinnin mukaan tiedustelutieto ei nimennyt mahdollista iskupaikkaa eikä ajankohtaa (AP via Newsmax). Le Figaro kuvasi varoitusta tiedustelutiedoksi mahdollisista "valikoivista kineettisistä operaatioista" infrastruktuuria vastaan (Le Figaro). Nato vastaa uskottavaan mutta julkisesti todistamattomaan uhkaan kierrättämällä liittolaisjoukkoja, ei perustamalla uusia pysyviä tukikohtia. Järjestelmä toimii ilman parlamenttiäänestyksiä ja ilman, että taustalla oleva näyttö avataan kansalaisille.

Baltian maiden ja Tanskan parlamenttien pitäisi erottaa kolme asiaa toisistaan: mikä osa toimista oli ennalta suunniteltua rotaatiota, mikä osa uuteen tiedustelutietoon perustuvaa kiireellistä vahvistamista ja millainen näyttökynnys riittää sotilaiden lähettämiseen, jos yksikään toimeenpanovallan ulkopuolinen vaaleilla valittu elin ei ole arvioinut todistusaineistoa.