Baltian maat jakavat sähköverkon varakalustoa

Latvia, Liettua ja Viro aikovat allekirjoittaa EU:n energianeuvostossa 26. kesäkuuta yhteisen julistuksen, jossa ne sitoutuvat jakamaan sähköverkon hätäkalustoa rajojensa yli. Aloite koskee siirrettäviä sähköasemia, väliaikaisia voimajohtopylväitä ja kriittisiä varaosia, joita kantaverkkoyhtiöt tarvitsevat sähkön palauttamiseen sabotaasin, kyberhyökkäyksen tai laiterikon jälkeen (BalticWind). Kun Baltian maat irtautuivat Venäjän BRELL-järjestelmästä ja synkronoivat verkkonsa Manner-Eurooppaan, ongelmasta tuli käytännöllinen: jos suurjännitemuuntaja tuhoutuu, mistä korvaava laite saadaan ja kuinka nopeasti?

Palautusnopeudesta tuli turvallisuuspolitiikkaa

Kiire johtuu sähköverkon fysiikasta. Synkronoinnin jälkeen Baltian kantaverkkoyhtiöt vastaavat taajuuden vakaudesta, tehotasapainosta ja verkon palauttamisesta eurooppalaisessa käyttöjärjestelmässä, jota koordinoi ENTSO-E eli Euroopan kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöjärjestö. Aiemmin ne toimivat vanhassa neuvostoperäisessä synkronialueessa (ENTSO-E). Akkuvarastot ja varavoima eivät ole enää lisävarusteita vaan järjestelmän perusehtoja. Viron Tsirguliinan akkuhankkeen tarkoitus on tuoda verkkoon pimeäkäynnistyskyky eli mahdollisuus käynnistää osia sähköjärjestelmästä täydellisen sähkökatkon jälkeen. Liettua puolestaan valmistelee velvoitetta, jonka mukaan kantaverkkoyhtiöiden on pidettävä varalla laitteita, kalustoa ja materiaaleja verkon nopeampaa palauttamista varten (ERR, LRT).

Hybridivaikuttaminen kiristää aikatauluja. Venäjän informaatiokampanjat Baltian maita vastaan ovat voimistuneet, ja niissä paikalliset infrastruktuuriongelmat kytketään usein harhaanjohtaviin väitteisiin. Suomen suojelupoliisi on kuvannut mekanismia suoraan: epäselvät tapahtumat synnyttävät pelkoa, propaganda antaa niille tulkinnan ja varsinainen kohde on kansalaisten luottamus valtion instituutioihin (Yle). Puolan energiaministeri on varoittanut kyberhyökkäyksistä siirto-, jakelu- ja ohjausjärjestelmiin, joissa vaikutukset voivat ketjuuntua (Rzeczpospolita). Vaurioituneen sähköaseman korvausnopeus ratkaisee, kuinka kauan häiriö kestää ja millainen kertomus tyhjiön täyttää.

Poliittinen viesti, ei oikeudellinen väline

Julistuksella on poliittista painoa, mutta se ei sido oikeudellisesti. EU:n perussopimusten mukaan vain asetukset, direktiivit ja päätökset luovat täytäntöönpanokelpoisia velvoitteita. Julistukset ja suositukset eivät sitä tee (SEUT 288 artikla). EU:n sähköalan riskivalmiusasetus edellyttää jo sähkökrisisuunnittelua ja alueellista yhteistyötä, mutta yhteiset varastot, kuljetusjärjestelyt ja yhteentoimivuusstandardit syntyvät vasta toimeenpanolla. Poliittinen lausuma ei voi ohittaa sitä työtä (Riskivalmiusasetus).

Julistuksen arvo riippuu siitä, mitä se käynnistää. Baltian maiden ja Puolan viranomaiset ovat keskustelleet pysyvästä yhteisrahoitusmallista jaetuilla varavoimavaroille. Se menisi nykyistä Verkkojen Eurooppa -välineen rahoitusta pidemmälle, jolla on tuettu Baltian energiainfrastruktuuria (CINEA). EU:n pelastuspalvelumekanismi ja rescEU tarjoavat mallin yhteiselle hätäkapasiteetille, mutta sähköverkkokalustolle ei ole alueella vielä omaa varmuusvarastoa (EU Civil Protection).

Sähköverkon fyysinen maantiede

Puola ei ole julistuksen allekirjoittaja, mutta se on rakenteellisesti keskeinen. LitPol Link ja suunnitteilla oleva Harmony Link -merikaapeli liittävät Baltian sähköverkon muuhun Manner-Eurooppaan Puolan kautta. Suwałkin käytävä, Baltian maiden ainoa maayhteys muuhun Natoon, tekee näistä yhteyksistä pullonkaulan. Vaurio siellä eristäisi Baltian sähköverkon eurooppalaisesta tuesta juuri huonoimmalla hetkellä.

Riski ei pysähdy sopimuksen rajoihin. Kun Viron ja Suomen välinen EstLink 2 -siirtoyhteys oli pois käytöstä korjausten vuoksi, Liettuan sähkön hinta muuttui. Se osoitti, että Suomen ja Baltian infrastruktuuririskit ovat yhteisiä, vaikka kansalliset varautumismallit eroavat (LRT). Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid on tilannut Hitachi Energyltä seitsemän suurmuuntajaa miljardiluokan verkkovahvistusten tueksi (Hitachi Energy). Suomi ratkaisee laiteongelmaa hankinnoilla. Baltian maat yrittävät ratkaista sitä yhteisvarautumisella.

Kuka saa muuntajan ensin?

Julistusluonnosta ei ole julkaistu. Julkisissa tiedoissa ei ole eriteltyä kalustoluetteloa. Ministerit eivät ole kertoneet, miten kalusto jaetaan, jos samanaikainen häiriö osuu kahteen Baltian maahan. Sähkökriisejä johtavat kantaverkkoyhtiöt lakisääteisten kriisimenettelyjen perusteella, eivät poliittisen hyväntahtoisuuden varassa. Rahoitus, yhteentoimivuus, varastojen sijainti ja käyttöönottoprotokollat ovat yhä auki. Kesäkuun 26. päivän jälkeen testi on kapea ja konkreettinen: rakentavatko Baltian maat käyttökelpoisen keskinäisen avun varaston vai ovatko ne vain nimenneet haavoittuvuuden, jota ei ole vielä rahoitettu?