Belgialta puuttuu 7,7 mrd. euroa

Belgian liittovaltion valvontakomitea on antanut hallitukselle luvun, jota se ei voi enää kiertää: julkista taloutta on sopeutettava 7,7 miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä, jotta maa täyttää EU:n finanssipoliittiset sitoumukset. Vuoteen 2031 mennessä vaje kasvaa 9,8 miljardiin euroon (BRF). Valtiovarainministeri Vincent Van Peteghem oli jo varoittanut, että vähintään 7 miljardin euron korjaus on edessä (PAL). Työnantajajärjestö FEB/VBO arvioi Belgian keskuspankin lukuihin nojaten, että alijäämän painaminen alle 3 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2029 mennessä vaatisi 14 miljardia euroa (FEB/VBO).

Sopeutus tarkoittaa käytännössä veronkorotuksia, menoleikkauksia, eläkeuudistuksia tai näiden yhdistelmää. Arvioiden haarukka, 7 miljardista 14 miljardiin euroon, kertoo jo olennaisen: hallituskoalitio ei ole vielä päättänyt, keiltä rahat otetaan.

Säännöt pakottivat luvun esiin

EU uudisti finanssipoliittiset sääntönsä vuonna 2024. Vanha järjestelmä nojasi pitkälti yhteen kysymykseen: pysyykö julkisen talouden vuotuinen alijäämä alle 3 prosentissa BKT:stä? Uusissa säännöissä seurataan myös julkisten nettomenojen uraa. Se tarkoittaa kattoa sille, kuinka nopeasti valtion menot saavat kasvaa, kun korkomenot ja EU-rahoitteiset ohjelmat jätetään pois laskelmasta (European Commission, Regulation 2024/1263).

Jokainen jäsenmaa toimittaa komissiolle monivuotisen suunnitelman. Bryssel arvioi, ovatko luvut uskottavia. Neuvosto hyväksyy suunnitelman, minkä jälkeen menokatto sitoo hallitusta.

Jos alijäämä ylittää 3 prosentin rajan tai maa poikkeaa sovitulta menouralta, EU käynnistää liiallisen alijäämän menettelyn. Se on muodollinen korjausprosessi, jossa maalle asetetaan määräajat ja etenemistä valvotaan. Belgia on nyt menettelyssä yhdessä Ranskan, Italian, Itävallan, Suomen, Unkarin, Puolan, Romanian ja Slovakian kanssa (European Commission). Malta pääsi menettelystä hiljattain pois (Brussels Times). Belgia ei.

Sama paine, eri keinot

Belgia erottuu siksi, että hallitus toi pöytään selkeän luvun. Useimmat talouspaineessa olevat maat välttävät juuri sitä.

Jyrkin vertailukohta on Saksa. Valtiovarainministeri Lars Klingbeilin vuoden 2027 talousarvioesityksessä suunnitellaan 203,7 miljardin euron uutta velanottoa (ZEIT). Saksa pystyy tähän osin siksi, että perustuslakimuutos vapauttaa yli 1 prosentin BKT-osuuden ylittävät puolustusmenot velkajarrusta, joka rajoittaa liittovaltion vuotuista velanottoa. Loput vajauksesta paikataan purkamalla varauksia ja pienentämällä siirtoja sosiaalivakuutusrahastoille (t-online).

Berliinin budjettipaine on todellinen, mutta se ei näy yhtenä lukuna. Velka ja menot jaetaan lokeroihin, joita myös Bryssel kohtelee eri tavoin.

Romania on toinen ääripää. Maa on ollut liiallisen alijäämän menettelyssä vuodesta 2020, ja sen alijäämä oli 7,9 prosenttia BKT:stä vuonna 2025 (European Commission). Suhteessa talouteen Romanian ongelma on moninkertainen Belgiaan verrattuna. Kun hallinnolla ei ole kykyä kerätä nopeasti uusia tuloja, sopeutus kohdistuu yleensä helpoimmin toteutettaviin välineisiin: kulutusveroihin, julkisen sektorin palkkajäädytyksiin ja tasaleikkauksiin. Laskun maksavat kotitaloudet ja valtion työntekijät, koska vaihtoehtoisten veropohjien rakentaminen vie vuosia.

Ajoitus tekee sopeutuksesta entistä vaikeampaa. EU ja Nato vaativat hallituksilta lisää puolustusmenoja juuri samaan aikaan, kun EU:n finanssisäännöt painavat muita menoja alas.

Luku ilman suunnitelmaa

Belgialla on jotakin, mikä monelta liiallisen alijäämän menettelyssä olevalta maalta puuttuu: näkyvä tavoite. Tavoite ei silti ole suunnitelma. 7,7 miljardin euron luku ei kerro eläkeläisille, pienenevätkö etuudet, terveyspalvelujen käyttäjille, leikataanko palveluja, eikä aluehallinnoille, vähenevätkö tulonsiirrot.

Muut belgialaisarviot liikkuvat 7 miljardin ja 11 miljardin euron välillä sen mukaan, millaisia oletuksia tehdään kasvusta ja koroista (Business AM). FEB/VBO viittaa valvontakomitean lukuihin, joiden mukaan säästöjä tarvittaisiin 4,9–6,7 miljardia euroa, jos menot kasvavat nykyistä tahtia (FEB/VBO).

Yhdeksän euroalueen hallitusta kamppailee saman laskutoimituksen kanssa. Yksikään ei ole esittänyt selvää kuvaa siitä, kuka sopeutuksen kantaa. Belgia teki harvinaisen asian ja nimesi laskun. Ennen kuin koalitio nimeää maksajat, veronmaksajat, eläkeläiset tai julkisen sektorin työntekijät, luku on vastuullisuutta ilman politiikkaa.