SHAPE-harjoittelija jäi vakoiluepäilyssä Belgiaan

Belgialainen tutkintatuomioistuin päätti 28. heinäkuuta, että kanadalainen nainen pysyy vangittuna, kun syyttäjät tutkivat hänen harjoittelupaikkaansa Naton sotilaallisessa komentokeskuksessa liittyviä vakoiluepäilyjä (Winnipeg Free Press, Reuters via Internazionale). Suljettu käsittely ei tuonut julkisuuteen uutta näyttöä. Tapauksen varsinainen kysymys Natolle on nyt täsmällisempi: mitä valvonta tekee sen jälkeen, kun turvallisuusselvityksen läpäissyt henkilö on jo päässyt sisälle?

Missä hän työskenteli ja miksi sillä on väliä

Epäilty on julkisuudessa tunnistettu vain kiinalaistaustaiseksi Kanadan kansalaiseksi. Hän työskenteli harjoittelijana SHAPEssa eli Supreme Headquarters Allied Powers Europessa, Naton Euroopan joukkojen ylimmässä esikunnassa lähellä Belgian Monsia. Siellä liittokunnan poliittiset päätökset muutetaan koko Natoa koskeviksi sotilaallisiksi suunnitelmiksi (Brussels Times, AP via ABC).

Kuten To Brief kertoi, kun pidätys tuli julki 25. heinäkuuta, epäilyn nostivat ensin SHAPEn omat turvallisuuspalvelut. Ne ilmoittivat asiasta Belgian sotilastiedustelulle. Belgian liittovaltion syyttäjät ottivat tutkinnan hoitaakseen, koska vakoilu kuuluu liittovaltion toimivaltaan. Ketju on toistaiseksi vahvin merkki siitä, että järjestelmä myös toimi: hälytys tuli sisältä, ei ulkomaille vuotaneista asiakirjoista.

SHAPEn tiedottaja, eversti Martin O'Donnell, sanoi, ettei ole "mitään viitteitä" siitä, että operatiivinen valmius, johtamisjärjestelyt tai käynnissä olevat tehtävät olisivat vaarantuneet (Stars and Stripes, Handelsblatt). Muotoilu on tarkka. Havaittua operatiivista vahinkoa ei ole sama asia kuin se, ettei vakoiluyritystä olisi tapahtunut.

Kulunvalvonta ei ratkaise sisäistä riskiä

Epämukavin kohta liittyy siihen, mitä epäillyn väitetään tehneen päästyään sisälle. Belgialainen De Standaard kertoi liittovaltion syyttäjänviraston tiedottajaan Ann Lukowiakiin viitaten, että harjoittelija oli hakenut tietoja järjestelmistä ja katsellut tiedostoja, jotka eivät kuuluneet hänen tehtäviinsä (De Standaard). FAZin mukaan hänen väitetään osoittaneen "liiallista uteliaisuutta" ja liikkuneen alueilla, joihin hänellä ei ollut lupaa (FAZ).

Jos tiedot pitävät paikkansa, järjestelmän heikko kohta ei ollut pääportti. Naton harjoittelusäännöt edellyttävät jäsenmaan kansalaisuutta ja turvallisuusselvitystä, joka voi kestää kuudesta kahdeksaan kuukautta. Selvityksen tekee hakijan kotimaa (NATO). Haavoittuvuus syntyy sen jälkeen: mihin nuori työntekijä pääsee, kun hänellä on kulkukortti, työtili ja oikeus liikkua käytävillä.

Syyttäjät eivät ole nimenneet valtiota, jonka väitetään hyötyneen toiminnasta. Useat mediat ovat maininneet epäillyn kiinalaisen taustan, mutta kuten Euronews Hungary huomautti, henkilöhistoria ei ole näyttö toimeksiantajasta (Euronews Hungary). Belgian syyttäjät tutkivat vakoiluepäilyn rinnalla myös järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvää epäilyä, mutta eivät ole kertoneet, millaisesta ryhmästä olisi kyse. Julkista näyttöä ei ole siitä, kopioitiinko tai välitettiinkö tietoja tai oliko niillä operatiivista arvoa (Global News).

32 maan vastuunjako

Tapaus näyttää Naton turvallisuusmallin perusongelman. Yksi liittolaismaa selvittää henkilön taustan. Nato sijoittaa hänet tehtävään. Monikansallinen esikunta antaa tehtäväkohtaiset käyttöoikeudet. Belgia isäntämaana hoitaa rikosoikeudellisen vastauksen, kun epäily syntyy sen alueella. Jokainen vaihe nojaa siihen, että edellinen on tehty oikein. Samalla liittokunnan esikuntien läpi kulkevien ihmisten määrä kasvaa uusien jäsenten, sopimustyöntekijöiden ja harjoitteluohjelmien mukana.

Eurooppalainen uutisointi on ollut vakavaa mutta varovaista. Saksalaismediat nostivat esiin SHAPEn rauhoittavan viestin ja Kiina-kysymyksen avoimuuden. Hollantilaiset ja liettualaiset mediat raportoivat Belgian viranomaistiedot tekemättä tapauksesta omaa kansallista turvallisuuskriisiään (De Telegraaf, Delfi). Se kertoo myös liittokunnan reaktiotavasta: vakavuus tunnistetaan, mutta johtopäätöksiä odotetaan näytön perusteella.

Belgian syyttäjien on näytettävä rikos toteen. Naton ja Kanadan on joka tapauksessa vastattava liittolaisille suppeampaan mutta kiireelliseen kysymykseen: kuinka pitkälle epäillyn pääsy ulottui, ja onko muiden vastaavilla oikeuksilla toimineiden henkilöiden käyttöoikeudet ja lokit tarkastettu.