Belgia mukaan Hollannin ohjuskauppaan

Belgian puolustusministeri Theo Francken kertoi parlamentille, että maa on loppusuoralla noin 3,1 miljardin euron ilmatorjuntahankinnassa. Paketti kattaisi 10 NASAMS-keskimatkan laukaisujärjestelmää ja 20 Skyranger-lähitorjuntayksikköä (Forces Operations, Marketscreener). Belgia ei kuitenkaan rakenna omaa hankintamenettelyä alusta asti, vaan aikoo ostaa järjestelmät olemassa olevien hollantilaisten sopimusten kautta. Francken tavoitteli hallituksen hyväksyntää ennen kuin Belgia ja Alankomaat allekirjoittavat kahdenvälisen sopimuksen Naton huippukokouksessa Ankarassa 7.–8. heinäkuuta (The Straits Times).

Ratkaisun etu on nopeus. Jos hanke etenee, Belgia voisi vuokrata ensimmäisen järjestelmän käyttöönsä jo ensi vuonna, ja ensimmäistä operatiivista suorituskykyä tavoitellaan vuosille 2027–2029. Jos päätös viivästyy, Franckenin mukaan sama aikaikkuna sulkeutuu (Forces Operations).

Kahden maan oikotie

Belgia maksaa. Alankomaat tarjoaa hankintakanavan. Hollantilaiset allekirjoittivat joulukuussa 2025 sopimuksen Saksan Rheinmetallin kanssa 22 Skyranger-lähitorjuntajärjestelmästä, joiden toimitusten on määrä alkaa vuonna 2028 (Army Recognition). Belgia haluaa liittyä tähän tilausvirtaan sen sijaan, että se käynnistäisi erillisen tarjouskilpailun.

NASAMS toisi järjestelmään keskimatkan kerroksen. Norjalaisen Kongsbergin järjestelmässä käytetään yhdysvaltalaisiin ohjuksiin nojaavaa integraatiota. Skyranger ja NASAMS muodostaisivat yhdessä kaksitasoisen ilmatorjunnan, joka kattaa drooneja, risteilyohjuksia ja lentokoneita eri korkeuksilla.

Kyse ei ole EU:n hankinnasta. Julkisista lähteistä ei löydy viitettä siihen, että paketti liittyisi SAFE-välineeseen, EU:n uuteen 150 miljardin euron puolustuslainajärjestelyyn, PESCO-yhteistyöhön eli EU:n pysyvään rakenteelliseen puolustusyhteistyöhön tai muuhun Brysselin instrumenttiin (European Commission). Juridisesti malli näyttää suoraviivaiselta: yhden valtion sopimusväylä, toisen valtion rahat ja kahdenvälinen sopimus sitomaan kokonaisuus. Belgia välttää vuosien erillisen kilpailutuksen. Alankomaat saa näyttää, että puolustusintegraatio voi olla käytännöllistä eikä vain kokouskieltä.

Belgian valinta suosii järjestelmiä, joihin se pääsee nopeasti käsiksi. Samalla se heikentää Ranskan argumenttia, jonka mukaan Euroopan asevarustelun pitäisi kulkea yhtenäisemmän EU:n teollisuussuunnitelman kautta, todennäköisesti Ranskan MBDA–Thales-ekosysteemin ympärillä. Le Monden mukaan Euroopan armeijat vahvistuvat hajautetusti eivätkä yhteisen puolustusteollisen koordinaation kautta (Le Monde).

Belgia ei ole poikkeus. Viro hankki Latvian kanssa IRIS-T-keskimatkan ilmatorjuntajärjestelmiä, mutta ensimmäinen yksikkö saapui Viroon vasta kesäkuussa 2026, vuosia päätöksen jälkeen (LRT). Pienet ja keskisuuret eurooppalaiset valtiot eivät pysty rakentamaan kerroksellista ilmatorjuntaa yksin. Naapurin sopimukseen liittyminen on käytännön vastaus.

Mitä julkisuus ei näe

Riski alkaa siitä, mihin julkinen tieto päättyy. Kahdenvälisen sopimuksen tekstiä ei ole julkaistu. Belgian varsinaista hankintapäätöstä ei ole ilmoitettu. Julkisuudessa ei ole tarkkaa kustannuserittelyä järjestelmien, ammusten, sensorien ja ylläpidon välillä (Army Recognition).

Julkisista asiakirjoista ei myöskään selviä, kuka päättää ohjelmistopäivityksistä, varikkohuollosta tai toimitusjärjestyksestä, jos Hollannin ja Belgian tarpeet menevät päällekkäin. Belgian parlamenttiaineisto vahvistaa valiokuntakäsittelyn, mutta ei täyttä hankintasopimusta (La Chambre). Rheinmetall laajentaa ohjus- ja järjestelmätuotantoaan Saksassa, kun eurooppalainen kysyntä keskittyy sen alustoihin (Tagesschau). Valmistaja, joka hallitsee ohjelmisto- ja laitteistostandardia, rajaa ostajien vaihtoehtoja vuosikymmeniksi.

Ilmatorjunta ei ole kertahankinta. Se on vuosikymmenten ylläpitojärjestelmä, jossa ratkaisevat päivitykset, ammusvarastot ja huoltoketjut. Sopimuskanavaa hallitseva valtio ja teknistä standardia hallitseva valmistaja määrittävät yhdessä, mitä Belgia voi omilla järjestelmillään tehdä.

Belgia voi perustella oikotien nopeudella. Se ei ole vielä näyttänyt julkisuudessa, kuka hallitsee sopimusta sen jälkeen, kun järjestelmät ovat maassa.