Belgia sallii droonien häirinnän ydinlaitoksilla

Drooni lähestyy ydinlaitoksen aitaa. Valvontajärjestelmä hälyttää, vartijat ilmoittavat havainnosta, ja päätösvalta kulkee viranomaisketjun läpi. Belgia haluaa lyhentää viivettä: tietyillä suojatuilla kohteilla olisi jatkossa oikeus käyttää hyväksyttyjä häirintälaitteita jo ennen poliisin tai puolustushallinnon yksiköiden saapumista.

Muutos koskisi rajattuja toimijoita ja paikkoja, kuten ydinlaitoksia, vankiloita, Seveso-kohteita eli vaarallisia kemikaaleja käsitteleviä teollisuuslaitoksia sekä EU:n toimielimiä Brysselissä. Käytännössä Belgia laajentaisi välinettä, joka on tähän asti ollut pääosin poliisin, puolustuksen ja tiedustelupalvelujen käsissä. Kokeilu on eurooppalaisesti kiinnostava, koska siinä ratkaistaan samaa kysymystä, joka koskee myös lentokenttiä, satamia ja energiainfraa: voiko droonipuolustusta siirtää lähemmäs haavoittuvia kohteita ilman, että syntyy huonosti valvottua yksityistä radiotaajuuksien häirintää?

Lupa aidan vieressä

Häirintälaite voi katkaista droonin ohjaus-, video- tai navigointiyhteyden ampumatta sitä alas. Siksi menetelmä sopii kohteisiin, joissa pudottaminen olisi vaarallista. Samasta syystä käyttö on riskialtista. Radiotaajuudet ovat yhteistä infrastruktuuria, ja EU-sääntely, kuten radiolaitedirektiivi ja eurooppalainen sähköisen viestinnän säännöstö, velvoittaa valtioita puuttumaan haitalliseen häirintään.

Belgian malli rajaisi käyttöoikeutta. Operaattorien pitäisi tehdä tapauskohtainen ilmoitus BIPT/IBPT:lle, Belgian televiranomaiselle. Häirinnän alue ja kesto olisi pidettävä mahdollisimman pienenä. Lisäksi yleisen hyödyn pitäisi painaa enemmän kuin häiriöriski.

Valtion lupa siirtyisi siis kohteen reunalle, mutta ei muuttuisi avoimeksi valtakirjaksi. Operaattori saisi rajatun toimivallan tilanteessa, jossa drooni on jo lähellä ja tavanomainen viranomaisketju voi olla liian hidas.

Paine muutokseen syntyi toistuvista laittomista ylilennoista lentokenttien, sotilaskohteiden ja ydinaseiden varastointiin liitettyjen paikkojen lähellä. Belgia käynnisti sen jälkeen 50 miljoonan euron vastadrooniohjelman, joka kattaa tutkia ja kannettavia häirintälaitteita. Heikko kohta oli valtuutus: selittämättömät tapaukset kriittisten kohteiden ympärillä paljastivat viiveen havainnon, komennon ja toiminnan välillä.

Teollisuuskohteet olivat näyttäneet saman aukon jo aiemmin. Kun epäilyttäviä drooneja lensi Thales Belgiumin yllä, yhtiöllä oli havaintokykyä muttei laillista oikeutta häiritä drooneja ilman toimivaltaisia viranomaisia. Se pystyi näkemään ja varoittamaan, kun lennokit olivat jo kohteen päällä (EU Today, War Wings Daily).

Euroopan epätasainen kartta

Belgian ratkaisu ei ole vain kansallista turvallisuushallintoa. Suojattujen kohteiden joukossa on EU:n toimielimiä, Natoon kytkeytyviä kohteita ja pakotteiden toimeenpanoon liittyvää infrastruktuuria. Belgian alttius droonihäiriöille liittyy Naton päämajaan, EU-instituutioihin ja Euroclearin rooliin jäädytettyjen venäläisvarojen säilyttäjänä. Siksi kansallinen sääntö häirintälaitteista voi vaikuttaa suoraan eurooppalaisten valtakeskusten käytännön turvallisuuteen.

Euroopan ongelma on toimivallan ja vauhdin väliin jäävä aukko. Komissiolla on vastadrooneja koskeva toimintasuunnitelma, jossa painottuvat testit, yhteiset työkalut ja suorituskykyjen vertailu. Jäsenvaltiot päättävät silti, kuka saa tositilanteessa käyttää voimaa tai radiotaajuuksien häirintää. Euronews tiivisti rajan: EU voi tukea koordinaatiota, mutta drooniturvallisuus on yhä pääosin kansallista.

Ranska liikkuu samaan suuntaan kuin Belgia. Ranskan senaatin tekstin mukaan elintärkeät toimijat tai niiden sopimuskumppanit voisivat käyttää vastadroonilaitteita välittömiä uhkia vastaan suojattujen kohteiden lähellä. Saksa pitää linjan tiukempana. Bundesnetzagentur, maan televiranomainen, pitää häirintälaitteita lähtökohtaisesti lainvastaisena häiriönä.

Eurooppa tekee samaa valintaa eri tavoin: nopeutta vai kontrollia. Belgia ja Ranska kokeilevat kohdekohtaista, delegoitua puolustusta. Saksa pysyy lähempänä valtiokeskeistä mallia. Mitä useammin drooneja havaitaan lentokenttien, satamien, sotilaskohteiden ja energiainfran lähellä, sitä vaikeampi sääntelyn tilkkutäkkiä on perustella.

Auki jäävä riski

Belgian perustelu on yksinkertainen: drooni liikkuu ministeriötä nopeammin. Kohteen operaattori voi olla ainoa toimija, joka on riittävän lähellä reagoidakseen ajoissa.

Riski on yhtä konkreettinen. Häirintälaite voi sotkea hätäviestintää, ilmailujärjestelmiä tai laillisia radiopalveluja. Toimintakykynsä menettänyt drooni voi myös pudota aidan ulkopuolelle, jolloin riski siirtyy suojattavasta kohteesta ympäröivälle yleisölle.

Ratkaisevat kysymykset ovat yksityiskohdissa, joita Belgia ei ole vielä julkisesti lukinnut: kuka kelpaa käyttäjäksi, tarvitaanko ennakkokoulutus vai pelkkä ilmoitus, miten käyttö kirjataan, kuka tarkastaa päätökset jälkikäteen ja kuka maksaa, jos laillinen häirintä aiheuttaa vahinkoa. Belgia tarjoaa Euroopalle mallia nopeammasta lähisuojauksesta. Samalla se näyttää, kuinka helposti drooniturvallisuus voi edetä nopeammin kuin sen valvontaan rakennettu oikeudellinen järjestelmä.