Belgia vaihtaa FCAS-hävittäjän drooneihin

Belgian puolustusministeri Theo Franckenin kerrotaan julistaneen Ranskan, Saksan ja Espanjan yhteisen FCAS-hävittäjäohjelman kuolleeksi ja katsovan, että Belgian pitäisi siirtyä Yhdysvalloista hankittaviin autonomisiin drooneihin (La Razón, g-enews). Belgia oli FCAS:ssa vain tarkkailija, ei ohjelman varsinainen osapuoli. Sen lähtö ei kaataisi hanketta.

Poliittinen viesti on silti päätöstä suurempi. Nato-maa, joka on jo ostamassa F-35-hävittäjiä, arvioi Euroopan keskeistä ilmataisteluhanketta hitaammaksi ja heikommin käyttökelpoiseksi kuin ratkaisuja, joita Washington jo tarjoaa.

Johtamisongelma, jota Bryssel ei pysty ratkaisemaan

FCAS:n piti olla verkottunut ilmataistelujärjestelmä: miehitetty hävittäjä, sitä tukevat autonomiset droonit sekä yhteinen datakerros, joka yhdistää sensorit, asejärjestelmät ja komentorakenteen ilmavoimien sisällä (The Guardian, El País). Hanke juuttui kysymykseen, joka näyttää teolliselta mutta on pohjimmiltaan poliittinen: kuka määrää järjestelmän suunnittelusta.

Ranskan Dassault johti hävittäjäosuutta ja vaati päätösvaltaa arkkitehtuurista, ohjelmistoista ja vientioikeuksista. Vaatimus liittyi myös Ranskan ydinasepelotteeseen: koneen oli määrä kantaa tulevaisuudessa Ranskan ydinaseita, jolloin jaettu päätösvalta muuttui Pariisin näkökulmasta suvereniteettikysymykseksi (Le Figaro). Saksan Airbus ei hyväksynyt alisteista asemaa ohjelmassa, jota Berliini rahoitti merkittävästi (FAZ). Kumpikaan osapuoli ei taipunut. Ohjelma pysähtyi.

EU:lla ei ole välinettä tällaisen umpisolmun avaamiseen. Hävittäjähankinnat ovat EU-sopimusten mukaan yhä kansallisia päätöksiä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artikla 346 antaa jäsenmaille laajan liikkumavaran asehankinnoissa, kun ne vetoavat kansalliseen turvallisuuteen (Article 346). Bryssel voi tukea yhteistä tutkimusta Euroopan puolustusrahastosta ja kannustaa yhteishankintoihin esimerkiksi EDIP-ohjelmalla eli Euroopan puolustusteollisuusohjelmalla (EDF, EDIP). Se ei voi nimetä pääurakoitsijaa, jakaa suunnitteluvaltaa eikä estää ministeriä ostamasta amerikkalaista kalustoa.

Komission oman EDIP-esityksen mukaan 78 % jäsenmaiden hankintamenoista vuoden 2022 jälkeisen puolustusmenojen kasvun aikana meni EU:n ulkopuolisille toimittajille. 63 % meni yhdysvaltalaisille toimittajille (EDIP proposal). EU:n strategisen autonomian tarkoitus on vähentää riippuvuutta. Franckenin kerrottu linja veisi päinvastaiseen suuntaan.

Raha liikkuu nopeammin kuin eurooppalainen päätöksenteko

FCAS:n vaikeudet heikentävät kaikkia osapuolia eri tavoin. Ranska saa lyhyellä aikavälillä vapautta suojata Dassault’n suunnitteluvaltaa ja rakentaa kapeampaa Rafalen jälkeistä tietä. Samalla Pariisi menettää yhteisrahoitusta ja uskottavuutta väitteeltä, että Eurooppa pystyy rakentamaan taisteluilmailua turvautumatta oletusarvoisesti Washingtoniin (Brussels Signal).

Saksan puolustusministeri Boris Pistorius on puhunut tarpeesta etsiä "luotettavampia vaihtoehtoja". Pöydällä ovat sekä Airbus-vetoinen vaihtoehto että lisähankinnat F-35-koneista (Deutschlandfunk). Berliinin vipuvarsi on raha: Ranskan on vaikea rahoittaa kuudennen sukupolven hävittäjää yksin ilman varakasta kumppania (FAZ).

Espanja, FCAS:n kolmas kumppani, jää näiden kantojen väliin. Samalla Yhdysvallat painostaa sitä avaamaan F-35-kysymyksen uudelleen (Infobae). Itäisen sivustan maille, kuten Puolalle, laskelma on suoraviivaisempi. Venäjän uhan alla yhteensopivuus Yhdysvaltain järjestelmien kanssa painaa enemmän kuin eurooppalainen hävittäjä, jonka odotetaan valmistuvan noin vuonna 2040.

Kilpailupaine tekee eron näkyväksi. Yhdysvaltain ilmavoimat on jo tehnyt ensimmäiset tuotantosopimukset 150 Collaborative Combat Aircraft -drooniin. Ne ovat autonomisia ilma-aluksia, joiden on tarkoitus lentää miehitettyjen hävittäjien rinnalla. Toimittajiksi on valittu Anduril ja General Atomics (Shephard, Forecast International). Eurooppalaisissa ohjelmissa neuvotellaan yhä hallintomallista. Yhdysvalloissa tehdään tilauksia.

Tämä on EU:n puolustuspolitiikan varsinainen testi. Bryssel on rakentanut rahoitusvälineitä ja luonut kannustimia yhteishankintoihin. Siltä puuttuu silti tapa ratkaista, kuka johtaa suunnittelua ennen kuin ostajat valitsevat yksi kerrallaan sen, mikä on jo saatavilla.