Belgian energiasaari ankkuroi tuulihuutokaupan

Belgia valmistautuu huutokauppaamaan uutta merituulivoimaa Princess Elisabeth -alueella. Tuotannon tavoitellaan käynnistyvän vuoden 2031 tienoilla. Ulospäin kyse näyttää kansalliselta hankkeelta: yksi hallitus, yksi merialue ja yksi turbiinipaketti. Todellinen testi on kuitenkin verkossa. Keinotekoinen energiakeskus ja vientikaapelit naapurimaihin tekevät hankkeesta kokeen siitä, voiko Pohjanmeri toimia yhteisenä uusiutuvan sähkön altaana (FPS Economy Belgium).

Ensimmäiset hyötyjät eivät ole kotitaloudet. Hyötyjiä ovat hankekehittäjät, jotka saavat rahoittajien hyväksymät sopimukset, satamat ja asennuskapasiteetista kilpailevat insinööriyhtiöt sekä säänneltyä verkkoinfraa rakentavat kantaverkkoyhtiöt. Kuluttajat hyötyvät vasta, jos riippuvuus fossiilisista polttoaineista pienenee tavalla, joka alentaa kustannuksia. Se ei ole automaattista. Verkkotaksat ja julkisen tuen maksut päätyvät myös sähkölaskuihin, joten kustannusten jako riippuu päätöksistä, joita Belgia ei ole vielä tehnyt.

Saari, joka kytketään useampaan kuin yhteen maahan

Princess Elisabeth Islandin rakentaa Belgian kantaverkkoyhtiö Elia. Merelle rakennettava energiakeskus kerää sähkön uusilta tuulipuistoilta ja mahdollistaa suurjänniteyhteydet muihin maihin (Elia). Se on osa rajat ylittävää verkkoa, josta Pohjanmeren maat sopivat vuoden 2023 Oostenden huippukokouksessa. Belgia, Saksa, Tanska ja Alankomaat sitoutuivat koordinoimaan kaapeleita niin, ettei jokainen tuulipuisto kytkeydy vain omaan rannikkoonsa (North Sea Summit Declaration).

Euroopan komission merituulistrategian taloudellinen logiikka on selvä: merituuli kannattaa paremmin, jos sähkö pääsee rajat ylittävien kaapeleiden ja yhteisten markkinasääntöjen avulla sinne, missä kysyntää on (EUR-Lex). Kytketyillä sähkömarkkinoilla sähkö virtaa koordinoitujen huutokauppojen kautta halvemmasta hinta-alueesta kalliimpaan. Belgian merituuli voi painaa hintoja Alankomaissa ja Saksassa, mutta samalla se muuttaa sitä, mihin verkon pullonkaulat syntyvät.

Belgia osuu samaan toteutusikkunaan Tanskan ja Saksan Energiø Bornholm -hankkeen kanssa. Siinä merituulivoima yhdistetään molempien maiden sähköasemiin, ja suurten rakennustöiden on määrä alkaa noin vuosina 2027–2028 (Bornholm.dk). Samoista kaapeleista, muuntoasemista ja asennusaluksista kilpaillaan siis yhtä aikaa.

Sopimusmalli kantaa varsinaisen riskin

Euroopalla on tuore ja kallis muistutus siitä, mitä tapahtuu, jos kilpailutusmalli ei toimi. Alankomaiden ja Saksan noin vuosina 2019–2025 kokeilema nollatukimalli murtui, kun korkojen nousu ja rakennuskustannukset tekivät hankkeista rahoituskelvottomia. Maat palaavat hinnanerosopimuksiin eli CfD-malleihin. Niissä valtio takaa sähkölle vähimmäishinnan. Jos markkinahinta jää sovitun takuuhinnan alle, valtio maksaa erotuksen. Jos markkinahinta nousee sen yli, tuottaja palauttaa erotuksen (European Commission).

Julkinen vastuu voi olla suuri. Komissio hyväksyi viime viikolla Ranskan merituulituen, joka kattaa 11,1 GW ja jonka teoreettinen enimmäismäärä on 63 miljardia euroa 25 vuodessa (Commission européenne, Connaissance des Énergies). Katto pienenee, jos sähkön tukkumarkkinahinta pysyy korkeana, mutta luku kertoo, kuinka paljon budjettitilaa tällaiset sitoumukset voivat sitoa.

Saksan energia-alan järjestö BDEW haluaa inflaatioon sidottuja hinnanerosopimuksia. Sen mukaan kiinteähintaiset tarjoukset jättävät hankekehittäjät alttiiksi kustannusnousulle, joka näkyy vasta huutokaupan jälkeen (Energie & Management). Belgialla on sama valinta edessä. Jos takuuhinta indeksoidaan inflaatioon, valtio ottaa suuremman osan kustannusriskistä. Jos hinta lukitaan, kehittäjät vaativat korkeampaa lähtöhintaa tai jättävät hankkeen tekemättä.

Koko alueella tiukin rajoite on sähköverkko. Komission verkkotoimintasuunnitelma varoittaa, että siirtoverkkoja on laajennettava nopeammin, jotta uusiutuva tuotanto ja sähköistyminen voidaan ottaa vastaan (European Commission). Merituulikapasiteetti ilman verkkokapasiteettia on meressä seisovaa terästä.

Pienempi polttoaineriippuvuus ei takaa halvempia laskuja

Kaasu- ja kivihiiliriippuvuuden vähentäminen on hankkeen rakenteellinen hyöty. Kotitalouksien sähkölaskuihin se välittyy kuitenkin vain maksuketjun kautta, jota Belgia ei ole vielä määritellyt. Siihen kuuluvat Princess Elisabeth Islandin ja kaapeleiden verkkotaksat, hinnanerosopimusten rahoittamiseen tarvittavat maksut sekä tasapainotuskustannukset, kun tuulituotanto vaihtelee. Jokainen on poliittinen valinta. Jokainen kohdistuu eri tavalla teollisuuteen, pienyrityksiin ja kotitalouksiin.

Belgian kilpailutussäännöt ovat yhä julkaisematta. Auki ovat takuuhinnat, indeksiehdot, vastuut verkon viivästyessä ja säännöt tilanteisiin, joissa sähkön tukkuhinta painuu negatiiviseksi. Belgia ei osta vain turbiineja. Se jakaa taloudellista riskiä rajat ylittävässä sähköjärjestelmässä, jonka verkko ei vielä pysy tuotannon vauhdissa.