Belgia uhkaa vetäytyä fregattihankkeesta

Belgian puolustusministeri Theo Francken on antanut Alankomaille ja telakkayhtiö Damenille lokakuuhun asti aikaa korjata yhteinen fregattihanke. Muuten Belgia lähtee etsimään aluksia muualta. Yhden aluksen hinnan kerrotaan yli kaksinkertaistuneen noin 1,3 miljardiin euroon (RTBF), ja ensimmäinen toimitus on siirtynyt vuoteen 2033 (Le Soir).

Hankkeen piti osoittaa, että pienet Nato-maat voivat ostaa merivoimilleen kalustoa yhdessä ja järkevämmin. Nyt se näyttää ennen kaikkea, mitä tapahtuu, kun mukana oleva pienempi kumppani maksaa, mutta ei pidä kättään sopimuksen jarrulla.

Kuka johtaa sopimusta, kuka maksaa

Belgian ja Alankomaiden merivoimayhteistyö on jaettu alustyypeittäin. Belgia johtaa miinantorjunta-alusten korvaamista, Alankomaat fregattien korvaamista. Johtovaltio hoitaa teollisuussuhteen, neuvottelee telakan kanssa ja tekee päivittäiset ohjelmapäätökset. Kumppanimaa maksaa oman osuutensa ja saa alukset, mutta ei istu telakan vastapuolella samalla tavalla.

Malli toimii, kun ohjelma pysyy raiteillaan. Belgian johtama miinantorjuntahanke ei ole ajautunut vastaavaan kriisiin. Tournai-alus valmistautuu merikokeisiin, ja vanhempia aluksia ollaan jo siirtämässä Bulgariaan (Army Recognition, Baird Maritime). Naval Groupin rakentamat 12 alusta ovat aikataulussa (Naval Group).

Alankomaiden johtama fregattihanke sen sijaan hajosi käsiin. Alankomaiden puolustusministeriö allekirjoitti kesäkuussa 2023 Damenin kanssa sopimuksen neljästä sukellusveneentorjuntafregatista, joista kaksi tulisi kummallekin merivoimille (Dutch Defence).

Mikä meni vikaan ja mitä se maksaa

NRC:n mukaan ongelma on perussuunnittelussa. Aseet ja sensorit eivät enää mahdu suunniteltuun runkoon. Suurempi runko muuttaa voimalinjaa, vakavuutta ja hintaa. Alus kasvoi, ja budjetti kasvoi mukana.

Hinta on Belgiassa poliittisesti vaikea. Franckenin mukaan kustannukset ovat nousseet noin 600 miljoonasta eurosta alusta kohden. Belgian medioiden mukaan luku voisi yltää 1,8 miljardiin euroon vuoden 2022 hinnoissa (RTBF). Kyse on ministerin väitteistä ja mediatiedoista, ei tarkastetuista sopimusarvoista. Alemmatkin arviot tarkoittavat silti hinnan kaksinkertaistumista.

Vuoden 2033 toimitus tarkoittaa, että Belgian vanhat Leopold I- ja Louise-Marie-fregatit voivat poistua käytöstä ennen korvaajien saapumista. Noin vuonna 2030 Belgialla ei välttämättä ole yhtään käyttökelpoista saattaja-alusta samaan aikaan, kun Nato pyytää Euroopan merivoimilta lisää sukellusveneentorjuntakykyä Atlantille ja Pohjanmerelle.

Markkinoilla on vaihtoehtoja, mutta ei vapaita telakoita

Francken haluaa lokakuuhun mennessä vaihtoehtoiset tarjoukset ranskalaisilta, saksalaisilta, espanjalaisilta, italialaisilta ja turkkilaisilta telakoilta. Ranskan Naval Groupin FDI-fregatti on sarjatuotannossa, mutta Lorient’n telakka on varattu vuoteen 2034 asti (franceinfo). Espanjan Navantia on juuri laskenut kolmannen F-110-luokan aluksen kölin, mutta nämä fregatit ovat vasta tulossa Espanjan omaan käyttöön (La Voz de Galicia). Euroopan fregattitelakoiden tilauskirjat ovat täynnä. Ongelma ei ole suunnitelmien puute vaan tuotantoaikojen niukkuus.

Vaihtaminenkaan ei ole riskitöntä. Saksa perui hiljattain oman fregattiohjelmansa, jossa Damen oli pääurakoitsija, ja kääntyi kilpailija TKMS:n puoleen. Päätös on jo johtanut syytöksiin perusteettomasta sopimuksen purkamisesta ja mahdollisiin miljardiluokan vaateisiin (Zeit, NZZ). Puolustussopimuksen katkaiseminen ei palauta tilannetta nollaan. Siitä voi tulla oma vuosien oikeuskiistansa.

Ansaloukku

Belgialla on kolme huonoa vaihtoehtoa. Se voi jäädä Damenin ohjelmaan ja hyväksyä ylitykset sekä fregattivajeen. Se voi irtautua ja kohdata purkukustannukset, menetetyn ajan ja uuden toimittajan jonon. Tai se voi käyttää vaihtoehtoja neuvotteluvipuna ja toivoa, että Alankomaat saa Damenin kuriin.

Julkisuudessa ei ole esitetty erittelyä siitä, kuinka suuri osa epäonnistumisesta johtuu Damenista, kuinka suuri osa Alankomaiden ohjelmajohdosta ja kuinka suuri osa Belgian ja Alankomaiden muuttuneista vaatimuksista. Ilman tätä erittelyä lokakuun ratkaisu tehdään osittain sokkona.

Miinantorjuntaohjelma osoittaa, että yhteishankinta voi toimia. Fregattiohjelma osoittaa ehdon: molempien kumppanien on tiedettävä, kuka voi pysäyttää sopimuksen, kuka maksaa viivästyksistä ja mitä tapahtuu, jos johtovaltio menettää ohjelman hallinnan. Belgia ei varmistanut vastauksia ajoissa. Jokaisen Euroopan hallituksen, joka nyt ajaa yhteisiä puolustushankintoja, kannattaa kysyä Franckenin kysymys ennen allekirjoitusta eikä sen jälkeen.