Berliini mukaan Ranskan ydinpelotteeseen

Ranska ja Saksa pitivät kahdenvälisen Nuclear Steering Group -ohjausryhmän ensimmäisen työkokouksen Pariisissa 27. toukokuuta (n-tv, Deutschlandfunk). Kyse on ydinpelotetta koskevasta järjestelystä, jonka on määrä ulottua nyt yhdeksään eurooppalaiseen valtioon. Yksikään niiden parlamenteista ei ole äänestänyt järjestelyn yksityiskohdista.

Kehys sai alkunsa 2. maaliskuuta, kun presidentti Emmanuel Macron julkisti Ranskan Île-Longuen sukellusvenetukikohdassa ajatuksen dissuasion avancée -mallista eli eteen työnnetystä pelotteesta. Ranska kasvattaisi ydinkärkivarastoaan ensimmäistä kertaa vuoden 1992 jälkeen ja lopettaisi arsenaalinsa koon julkisen ilmoittamisen. Liittokansleri Friedrich Merz allekirjoitti samalla julistuksen ohjausryhmän perustamisesta. Seuraavien viikkojen aikana Puola, Norja, Suomi, Alankomaat, Belgia, Kreikka, Ruotsi, Tanska ja Britannia liittyivät kehykseen omien kahdenvälisten kanaviensa kautta.

Mitä Saksa saa

Ranska kutsuu Berliinin uutta roolia nimellä co-gestionnaire doctrinal, doktrinaalinen yhteishallinnoija. Käytännössä se tarkoittaa strategista keskustelua siitä, miten Ranskan ydinaseet, tavanomaiset asevoimat ja ohjuspuolustus sovitetaan yhteen. Saksa ei osallistu iskusuunnitteluun, maalien valintaan eikä laukaisupäätökseen. Päätösvalta pysyy yksin Ranskan presidentillä.

Saksan ensimmäinen konkreettinen askel on tarkkailijarooli Ranskan "Poker"-ydinaseharjoituksessa syyskuussa 2026. Myöhemmin saksalaiset koneet voisivat saattaa ydinasein varustettuja ranskalaisia Rafale-hävittäjiä tai tankata niitä ilmassa (n-tv). Nämä olisivat tavanomaisia tukitehtäviä, eivät ydinaseiden käyttöä.

Naton piirissä Saksalla on jo vahvempi asema. Büchelin lentotukikohdassa saksalaislentäjät harjoittelevat amerikkalaisten B61-ydinpommien käyttöä, ja Saksa istuu Nuclear Planning Groupissa, joka on Naton ydinasepolitiikan keskeinen elin. IPG-Journal arvioi Ranskan järjestelyn "vähemmän merkittäväksi" ja katsoi, ettei se tuo "uskottavaa pelotehyötyä" ilman todellista suunnitteluvaltaa (IPG-Journal).

Taustalla on varautuminen. Yhdysvaltojen luotettavuutta epäillään pitkään jatkuneesti, ja sekä Pariisi että Berliini tarvitsevat näkyvän kahdenvälisen onnistumisen. Ohjausryhmä tarjoaa sellaisen. Sen arvo on poliittisessa suojautumisessa, ei sotilaallisessa suorituskyvyssä.

Yhdeksän demokratiaa, ei lainsäädäntöprosessia

Ohjausryhmä perustettiin yhteisellä julistuksella Aachenin sopimuksen 4 artiklan nojalla. Vuoden 2019 sopimus määrittää Ranskan ja Saksan yhteistyötä, eikä uusi julistus vaatinut parlamentaarista ratifiointia. Pariisin kokousta johti Merzin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Günter Sautter. Jatkotapaaminen on määrä pitää ennen Saksan parlamentin kesätaukoa (Stern, Deutschlandfunk).

Sama hallitusten välinen malli toistuu koko kehyksessä. Puola tuli mukaan Ranskan ydinaseharjoituksiin huhtikuisen Gdańskin huippukokouksen jälkeen. Norja allekirjoitti Narvikin järjestelyn 27. toukokuuta. Suomi antoi lakiesityksen, joka poistaisi ydinaseiden sijoittamista koskevan kiellon, ja on yhdeksästä maasta ainoa, jossa oppositiopuolueet ovat vaatineet varsinaista lainsäädäntöprosessia. Muualla parlamentteja on enintään informoitu, ei kuultu.

Kolme EU-maata, Itävalta, Irlanti ja Malta, ovat ydinasekieltosopimuksen nojalla oikeudellisesti velvoitettuja vastustamaan kaikkea ydinaseapua. Niillä ei ole institutionaalista väylää puuttua kahdenvälisiin järjestelyihin, joita niiden ympärille rakennetaan.

Oikeudelliset rajat ovat kokeilematta

Useat kysymykset ovat yhä ratkaisematta tuomioistuimissa tai käytännön sopimustulkinnassa. Ei ole koskaan testattu, onko saksalaisen tankkauskoneen antama ilmatankkaus ydinasein varustetulle Rafalelle ydinsulkusopimuksessa tarkoitettua "apua". Ydinsulkusopimus vuodelta 1968 kieltää ydinaseettomia valtioita hankkimasta ydinaseita tai saamasta niitä määräysvaltaansa. Saksan kaksi plus neljä -sopimus vuodelta 1990, joka mahdollisti Saksan yhdistymisen, kieltää Saksalta "määräysvallan" ydinaseisiin. Ranskan malli on rakennettu pysymään tämän rajan alapuolella, mutta rajaa ei ole koskaan määritelty operatiivisessa tilanteessa.

Syyskuun Poker-harjoitukseen mennessä kehys on edennyt kahden kahdenvälisen neuvottelukierroksen ja yhden tarkkailijatehtävän verran. Parlamenttiäänestyksiä on nolla. Sotilaallinen sisältö on rajallinen: Saksa saa Ranskalta vähemmän kuin sillä on jo Natossa. Demokraattinen muutos on suurempi. Yhdeksän eurooppalaista maata totuttaa järjestelmän siihen, että ydinaseosallistumisesta päätetään hallitusten kesken, ilman lainsäätäjien käsittelyä. Avoimeksi jää, missä vaiheessa tavanomainen osallistuminen ydinaseoperaatioihin lakkaa olemasta tavanomaista.