Berliini mukaan Ukrainan turvaharjoituksiin

Saksan kanta ehti vaihtua vuorokaudessa. Ensin Berliini jäi pois, sitten se ilmoitti osallistuvansa. Muutos kertoo paljon Euroopan vaikeimmasta Ukraina-hankkeesta: halusta rakentaa Ukrainalle sotilaallisia turvatakuita Naton komentorakenteen ulkopuolella, mutta myös siitä, kuinka haurasta yhteinen linja yhä on. Ranskan ja Britannian johtama halukkaiden maiden koalitio, johon Saksa nyt kytkeytyy, harjoittelee syksyllä Puolassa monikansallisen joukon sijoittamista (UK government, Notes from Poland).

Harjoitukset liittyvät Ukrainan monikansalliseen joukkoon, MNF-U:hun, jonka koalition Pariisin-kokous julisti toimintavalmiiksi. Kyse ei ole Naton operaatiosta eikä EU:n puolustusmissiosta. Naton pääsihteeri Mark Rutte osallistui Pariisin kokoukseen, mutta vieraana, ei komentajana (NATO).

Emmanuel Macron, Keir Starmer ja Friedrich Merz johtavat koalitiota yhdessä, mutta jokainen maa säilyttää oman perustuslaillisen päätöksentekonsa mahdollisesta joukkojen lähettämisestä. Élysée kuvaa joukkoa puolustukselliseksi järjestelyksi, jonka tarkoitus on antaa turvatakuita uskottavan tulitauon jälkeen (Élysée). TF1 Infon mukaan Ranskan linjaus on, ettei joukko valvoisi tulitaukoa. Ero on olennainen: tulitauon valvonta ja sen jälkeinen turvan luominen jakavat riskin eri tavalla ja edellyttävät eri sääntöjä (TF1 Info). Automaattista laukaisumekanismia ei ole. Pysyvää joukkoa ei ole. Yhteisiä voimankäyttösääntöjä ei ole julkaistu.

Berliinin yön yli tehty korjaus

Saksan hallituspiireistä kerrottiin 14. heinäkuuta, ettei Berliini osallistu syksyn harjoituksiin, joita kuvattiin tuolloin pieneksi suunnitteluharjoitukseksi (MDR). Seuraavana päivänä hallituksen tiedottaja Stefan Kornelius vahvisti Saksan osallistumisen, vaikka yksityiskohtia käsiteltiin yhä ennen Ranskan ja Saksan turvallisuus- ja puolustusneuvostoa (n-tv). Merz piti muotoilun poliittisena: Saksa on valmis merkittävään rooliin tulevissa turvatakuissa, mutta liittopäivät päättää osallistumisen "laadusta ja laajuudesta" (Bundesregierung).

Kannanmuutoksen syytä ei voi osoittaa julkisista tiedoista. Yksinkertaisin tulkinta on, että Berliini piti harjoitusta ensin vähäisenä esikuntatason tapahtumana. Kun poissaolo Puolan isännöimästä ja Ranskan sekä Britannian tukemasta turvallisuusharjoituksesta alkoi näyttää poliittiselta jättäytymiseltä sivuun Euroopan näkyvimmästä Ukraina-aloitteesta, laskelma muuttui nopeasti.

Saksa ei ole kertonut, lähettääkö se taistelujoukkoja, esikuntaupseereita, logistiikkayksiköitä vai yhteyshenkilöitä. Koska harjoituksen on kerrottu olevan mittakaavaltaan pieni, suunnittelutehtävät vaikuttavat todennäköisemmiltä kuin suuri joukko-osallistuminen (Tagesspiegel).

Puolasta tulee koetinkenttä

Donald Tusk tarjosi harjoituksiin Puolan aluetta, logistiikkaa ja taloudellista tukea (NV). Samalla Varsovan rooli muuttuu. Puola ei ole vain etulinjan maa, joka pyytää turvatakuita, vaan alueellinen turvallisuusjärjestäjä. Ranskan, Britannian ja Saksan joukkojen isännöinti tarkoittaa harjoitusalueiden valintaa, komentoyhteyksien testaamista ja poliittisen riskin kantamista itäisellä sivustalla.

Harjoitus voi ulottua Puolaa laajemmalle. Presidentti Alexander Stubb sanoi Suomen osallistuvan noin kymmenellä esikuntaupseerilla ja kuvasi toimintaa normaaliksi harjoitteluksi uudessa turvallisuustilanteessa. Ylen mukaan harjoitukset liittyvät Puolaan, Romaniaan ja Turkkiin (Yle). Kymmenen esikuntaupseeria on pieni määrä. Esikuntaupseerit tekevät kuitenkin juuri sen suunnittelutyön, joka erottaa todellisen harjoituksen valokuvaustilaisuudesta. Suomen panos viestii hiljaisesti, että vakavasti asiaan suhtautuvat maat kytkevät henkilöstöä käytännön valmisteluun.

Tilkkutäkin ongelma

Kaikki eivät ole mukana. Slovakian Robert Fico torjuu uuden sotilaallisen avun Ukrainalle kokonaan (SITA). Juuri tämä epätasaisuus selittää koalitiomallin. Naton muodollisia rakenteita rajoittaa eskalaatioriski. EU:n ulkopolitiikka edellyttää yksimielisyyttä, jolloin yksikin maa voi pysäyttää päätöksen. Kun molemmat kanavat ovat liian hitaita tai sidottuja, halukkaat maat rakentavat rinnakkaisia järjestelyjä: osa toimii, osa tukee ja osa jää ulkopuolelle.

Syksyn harjoitukset Puolassa ovat ensimmäinen konkreettinen testi sille, tuottaako malli muutakin kuin julkilausumia. Eurooppa on siirtynyt epämääräisestä turvatakuiden puheesta joukon nimeämiseen, harjoitusten aikatauluttamiseen ja harjoitusalueen osoittamiseen. Koalitio on päässyt huippukokousvaiheen yli. Vielä on näyttämättä, pystyykö se kokoamaan henkilöstön, kansalliset luvat ja komentorakenteet, joiden varassa turvatakuu merkitsee jotakin ennen seuraavaa mahdollista tulitaukoikkunaa.