Berliini velkaantuu €203 miljardia 2027

Saksa aikoo ottaa velkaa selvästi enemmän kuin varsinainen liittovaltion budjetti näyttää. Vuoden 2027 budjettiluonnos merkitsee yhteensä noin 203,7 mrd. euroa uutta velkaa, kun mukaan lasketaan perusbudjetti, infrastruktuuri- ja ilmastorahasto sekä Bundeswehrin erillisrahasto (Tagesschau, ZEIT). Vuoteen 2030 ulottuva ura viittaa noin 839 mrd. euron lisävelkaan (n-tv). Maa, joka vaati vuosikymmenen ajan Etelä-Euroopalta vyönkiristystä, lainaa nyt tahtia, jonka Berliini olisi vielä viisi vuotta sitten torjunut muilta.

Yksi velkajarru, kolme velkakanavaa

Saksan perustuslaillinen velkajarru on yhä voimassa. Säännön tarkoitus on pitää tavalliset vuotuiset alijäämät pieninä, ja se sitoo edelleen liittovaltion varsinaista budjettia. Poliittisesti kiireellisimmät menot on kuitenkin siirretty pitkälti sen ulkopuolelle.

Järjestely perustuu erillisrahastoihin. 500 mrd. euron infrastruktuuri- ja ilmastorahasto ottaa lainaa omiin nimiinsä, varsinaisesta budjetista erillään (Euroconstruct). Puolustusmenot, jotka ylittävät yhden prosentin BKT:stä, vapautettiin velkajarrulaskelmasta maaliskuun 2025 finanssipoliittisessa uudistuksessa (Tagesschau). Vuoden 2027 velanotto jakautuu siksi kerroksiin: 118,7 mrd. euroa varsinaisessa budjetissa, 54,9 mrd. euroa infrastruktuurirahaston kautta ja 30 mrd. euroa Bundeswehrin rahaston kautta (n-tv).

Lopputulos on poikkeuksellinen. Saksa lainaa kokonaisuutena ennätysmääriä, mutta ministeriöt toimivat silti säästöpaineessa. Valtiovarainministeriö käytti vuoden 2027 suunnitelman aukkojen täyttämiseen noin 10 mrd. euroa vararahastoja (Deutschlandfunk). Vuodelle 2028 odotetaan jo 30 mrd. euron lisävajetta (ad-hoc-news).

Kuka saa rahat

Suoria hyötyjiä ovat puolustus- ja infrastruktuuriyhtiöt. Investointimenot nousevat vuonna 2027 noin 117,5 mrd. euroon, ja puolustusmenot yksin 130,1 mrd. euroon (Devdiscourse/Reuters). Se tarkoittaa lisää tilauksia rakentamiseen, suunnitteluun ja sotilashankintoihin. BNP Paribas arvioi finanssipoliittisen käänteen voivan vahvistaa Saksan kasvua noin 0,7 prosenttiyksikköä vuonna 2026 julkisten investointien ja niiden houkutteleman yksityisen kulutuksen kautta (BNP Paribas).

Kotitalouksille hyöty näkyy hitaammin ja epävarmemmin. Parempi rautatieverkko, digitaaliset yhteydet ja turvallisuus rakentuvat vuosissa. Samaan aikaan perusbudjetin kiristys voi merkitä tukileikkauksia ja sosiaalimenojen muutoksia. Selvin lasku jää tuleville veronmaksajille. Saksan 10 vuoden valtionlainan korko on noin 2,94 % (Trading Economics), kaukana nollakorkojen ajasta, jolloin vanha velka oli halpaa. Kun liittovaltion velka on jo 1 843 mrd. euroa (BMF), korkomenot kaventavat vähitellen tulevien vuosien budjettivaraa.

Eurooppa lukee signaalin

Naapurimaat tekevät Saksan ratkaisusta eri johtopäätöksiä. Ranskalle kyse on kaksinaismoralismista: Berliini ottaa kansallisesti velkaa suuressa mittakaavassa, mutta ajaa samalla tiettävästi noin 400 mrd. euron leikkauksia seuraavaan EU:n pitkän aikavälin budjettiin (Upday/Reuters). Italialle ratkaisu tarjoaa poliittisen perusteen vaatia samaa joustoa puolustusmenoihin. Italian ja Saksan lainakorkojen erotus, BTP–Bund-spread, voi silti kaventua vain siksi, että Saksan oma korko nousee, ei siksi että Italian riski pienenee (Corriere). Puola seuraa EU-budjettia, jossa sillä on kiinni 212,6 mrd. zlotyn verran sovittua yhteisrahoitusta (MFiPR).

Velkamarkkinat ovat toistaiseksi rauhalliset. Saksa on yhä euroalueen viitelainanottaja (FT). Avoin kysymys on, onko kyse aidosti uudesta rahasta vai vanhojen menojen siirtämisestä uuteen astiaan. Infrastruktuurirahaston oikeudellinen testi edellyttää vain, että perusbudjetin oikaistut investoinnit ovat 10 % menoista. Sääntö mittaa kirjanpitoa, ei valmistuneita siltoja (Euroconstruct). Ministeriöt voivat siis leikata, vaikka erillisrahastot jatkavat lainanottoa. Siksi olennaista ei ole pelkkä Saksan velkataso, vaan se, muuttuuko raha toimivaksi kapasiteetiksi ennen seuraavan budjettiaukon avautumista.