Berliini kiertää velkajarrua €203 miljardilla

Saksan julkinen talous on kääntymässä suuntaan, jolla on seurauksia koko EU:lle. Liittovaltion tilintarkastajat varoittivat parlamenttia 3. syyskuuta, että Saksa on ajautumassa velka-ansaan. Liittovaltion velka voi kaksinkertaistua vuoden 2020 lopun noin 1,5 biljoonasta eurosta vähintään 3 biljoonaan euroon vuoteen 2030 mennessä, jos hallitus toteuttaa nykyiset menosuunnitelmansa (FAZ, Bundestag).

Kyse ei ole vain Saksan budjetista. Euroopan suurin talous ottaa lisää velkaa puolustukseen ja infrastruktuuriin, mutta vaatii samaan aikaan noin 400 mrd. euron leikkauksia EU:n seuraavaan budjettiin (Investir/Les Echos). Mitä velkaisempi Berliini on, sitä vähemmän liikkumatilaa sillä on rahoittaa yhteisiä eurooppalaisia menoja.

Miten 200 mrd. euroa vuodessa ohittaa velkajarrun

Bundesrechnungshof, eli Saksan liittovaltion varainkäyttöä valvova tilintarkastusviranomainen, ei ennusta valtionvelkakriisiä. Se varoittaa mekanismista: velkaa siirretään Saksan velkajarrun ohi. Velkajarru on perustuslaillinen sääntö, joka rajaa liittovaltion rakenteellisen alijäämän 0,35 prosenttiin BKT:stä (Bundestag).

Säännön tarkoitus oli estää pysyvästi suuret budjettivajeet normaaleissa menoissa. Maaliskuun 2025 perustuslakimuutos avasi siihen kaksi poikkeusta. Puolustusmenot vapautettiin velkajarrusta siltä osin kuin ne ylittävät yhden prosentin BKT:stä. Lisäksi perustettiin uusi 500 mrd. euron infrastruktuuri- ja ilmastorahasto, joka voi ottaa omaa velkaa kahdentoista vuoden ajan (BMF).

Tulos näkyy velanotossa. Liittovaltion varsinaisen budjetin nettolainanotto nousee 98 mrd. eurosta vuonna 2026 167,3 mrd. euroon vuonna 2030. Kun erityisrahastot lasketaan mukaan, uusi velka nousee pelkästään vuonna 2027 noin 203 mrd. euroon (Bundestag, Onvista/Reuters).

Korkomenot kertovat, missä velka muuttuu menetetyiksi vaihtoehdoiksi. Hallituksen omien arvioiden mukaan korkomenot nousevat 80,7 mrd. euroon vuoteen 2030 mennessä, kun liittovaltion kokonaismenot ovat 635,4 mrd. euroa (Bundestag). Noin joka kahdeksas budjettieuro menisi velanhoitoon. Se raha on maksettava ennen kouluja, rautateitä tai veronkevennyksiä.

Velkaa otetaan, siltoja ei rakenneta

Velkarahoitukselle on peruste. Bundesbankin mukaan Saksan nettomääräiset kiinteät investoinnit painuivat vuosina 2024 ja 2025 negatiivisiksi ensimmäistä kertaa yhdistymisen jälkeen. Käytännössä tiet, rautatiet ja energiaverkot kuluivat nopeammin kuin niitä korvattiin uusilla investoinneilla (Bundesbank).

Velan hyväksyminen on silti helpompaa kuin rakentaminen. ifo-instituutin mukaan hallitus otti vuonna 2025 infrastruktuurirahaston kautta 24,3 mrd. euroa velkaa, mutta liittovaltion investoinnit kasvoivat vain 1,3 mrd. euroa (ifo). Suurin osa uudesta velasta korvasi menoja, jotka budjetista olisi rahoitettu muutenkin, eikä lisännyt rakentamiskapasiteettia.

Zeitin mukaan infrastruktuurirahastosta oli käytetty tähän mennessä vain noin 10 prosenttia (Zeit). Valtiovarainministeriö katsoo, että rahaston todellista vaikutusta pitää arvioida vuosien 2025–2028 kokonaisuutena (BMF). Toistaiseksi kyse on lupauksesta, ei näytöstä.

Kuka maksaa Euroopassa

Saksan velkaantuminen vaikuttaa euroalueen rahoituskustannuksiin. Saksan valtionlainat ovat eurooppalaisen turvallisen velan vertailuhinta. Kun vertailutaso nousee, sijoittajat vaativat korkeampaa korkoa myös muilta valtioilta. Saksan kymmenvuotisen lainan korko on jo noussut yli 3,36 prosenttiin, korkeimmalle tasolle 15 vuoteen (Euronews, Le Monde).

Ranskalle paine on erityisen hankala. Julkinen velka on 115,6 prosenttia BKT:stä (Insee), ja maa on jo EU:n liiallisen alijäämän menettelyssä, jossa liian suurta budjettivajetta tekevä hallitus joutuu sopeuttamaan menojaan tai nostamaan veroja. Ranskan senaatti arvioi, että maan vuosittainen maksuosuus seuraavaan EU-budjettiin voisi nousta 26 mrd. eurosta 36 mrd. euroon (Sénat). Korkojen nousu kiristää samaa yhtälöä.

Poliittinen paine kohdistuu EU:n seuraavaan seitsenvuotiseen rahoituskehykseen vuosille 2028–2034. Euroopan komissio on ehdottanut sen kooksi noin 2 biljoonaa euroa (European Commission). Kuusi nettomaksajamaata, Saksa ja Alankomaat niiden joukossa, vaatii suuria leikkauksia (NOS).

Puola pelkää, että Saksan budjettipaine näkyy koheesiorahojen leikkauksina. Koheesiotuet ovat EU:n rahoitusta, jolla kavennetaan jäsenmaiden alueellisia ja taloudellisia eroja. Samalla noin 28 prosenttia Puolan viennistä suuntautuu Saksaan, joten Saksan heikko kasvu osuu suoraan puolalaisiin tuottajiin (Rzeczpospolita).

Saksan kumppaneilla on nyt aiempaa vahvempi peruste epäillä, että Berliini löytää tilaa omille painopisteilleen nopeammin kuin yhteisille eurooppalaisille menoille. Avoimeksi jää, muuttuuko infrastruktuurirahasto todellisiksi investoinneiksi vai jääkö se tavaksi nimetä vanhoja menoja uudelleen uudella velalla.