Saksan velka paikkaa budjettiaukkoja

Saksan hallitus hyväksyi 838 miljardin euron uuden velan vuosille 2027–2030. Rahaa ohjataan puolustukseen, infrastruktuuriin ja ilmastotoimiin (BMF, DW). Ratkaiseva kysymys on, rahoittaako velka uusia ratoja, sähköverkkoja ja puolustuskykyä vai vapauttaako se Berliinin siirtämään vanhoja menoja pois varsinaisesta budjetista. Ensimmäiset luvut tukevat jälkimmäistä tulkintaa.

Suurin osa rahasta ei ole uutta

Keskeinen käsite on lisäisyys. Velka on lisäistä, jos sillä maksetaan hanke, jota ei muuten tehtäisi. Jos velkaraha vain korvaa menon, joka olisi katettu tavallisilla verotuloilla, kyse on budjettisiirrosta.

ifo-instituutti testasi tätä vuoden 2025 luvuilla, jolloin Saksan infrastruktuurin erityisrahasto oli ensimmäistä vuotta käytössä. Berliini otti rahaston kautta 24,3 miljardia euroa velkaa. Liittovaltion toteutuneet investoinnit kasvoivat vuoteen 2024 verrattuna vain 1,3 miljardia euroa. ifon johtopäätös oli selvä: 95 prosenttia uudesta velasta ei muuttunut lisäinvestoinneiksi. IW Köln arvioi syrjäytysvaikutukseksi 86 prosenttia. Molemmissa arvioissa valtaosa "infrastruktuurivelasta" käytettiin käytännössä tavallisen budjetin aukkojen peittämiseen.

Valtiovarainministeriön ekonomisti Armin Steinbach vastasi, että menot olivat aidosti lisäisiä, koska niitä ei olisi tehty tiukemmassa rahoitustilanteessa. Tätä puolustusta ei voi tarkistaa tilinpidosta. Tilinpito näyttää, että velka kasvaa paljon nopeammin kuin mitattu investointitaso.

Velkajarru pysyy paperilla ehjänä

Saksan velkajarru on yhä voimassa. Se on perustuslaillinen sääntö, joka rajoittaa liittovaltion rakenteellisen alijäämän 0,35 prosenttiin BKT:stä. Berliini kiertää rajoitetta kahdella tavalla.

Ensimmäinen koskee puolustusta ja turvallisuutta. Määrätyn kynnyksen ylittävät menot jäävät kokonaan velkajarrun ulkopuolelle. Vuonna 2027 poikkeus kattaa 85,4 miljardia euroa perusbudjetin 118,7 miljardin euron uudesta velasta. Velkajarru siis sitoo kaikkea muuta paitsi sotilasmenoja.

Toinen keino ovat erityisrahastot, Sondervermögen. Ne ovat budjetin ulkopuolisia rahastoja, joilla on oma velanotto-oikeus. Velka ei näy vuosittaisissa ministeriöbudjeteissa, mutta se päätyy silti julkiseen velkaan. Kokonaisuutena Saksa ottaa vuonna 2027 yli 200 miljardia euroa uutta velkaa (BMF, Reuters via Marketscreener). Samaan aikaan kaikki ei-puolustukselliset ministeriöt joutuvat leikkaamaan menojaan yhdellä prosentilla. Liikennebudjetti pienenee 27,9 miljardista 26,4 miljardiin euroon (vergabeblog.de).

Eurobondi-ristiriita

Saksa voi tehdä tämän, koska sen velkasuhde on noin 62,5 prosenttia BKT:stä (Eurostat). Italialla vastaava luku on 135,3 prosenttia, ja maa on EU:n alijäämämenettelyssä. Menettely koskee jäsenmaita, jotka rikkovat EU:n alijäämä- tai velkasääntöjä. Italialla ei ole samanlaista kansallista liikkumatilaa.

Epäsymmetria tekee Saksan suhtautumisesta yhteiseen EU-velkaan yhä vaikeammin puolustettavan. Berliini velkaantuu kotimaassa poikkeuksellisessa mittakaavassa, mutta vastustaa edelleen eurobondeja, jotka antaisivat muille jäsenmaille vastaavaa finanssipoliittista tilaa. Italia ja Espanja ajavat nyt yhdessä yhteistä eurooppalaista velkaa.

Toteutus ratkaisee

Saksalaiset veronmaksajat perivät kasvavat korkomenot. Velanhoitokulujen arvioidaan nousevan 33,6 miljardista eurosta vuonna 2026 82,1 miljardiin euroon vuonna 2030 (Surplus Magazin). Scope Ratings arvioi, että ohjelma voi lisätä vuotuista kasvua 0,3–0,4 prosenttiyksikköä, jos hankkeet todella rakennetaan. Bruegel varoittaa, että suuremmat puolustusbudjetit eivät yksin luo tehokkaita tuotantoketjuja, jos hankintoja ei koordinoida.

Tiukin rajoite ei ole raha. Vuoden 2025 modernisaatiobudjetista jäi käyttämättä 36 prosenttia, koska suunnittelukapasiteetti ja hankintamenettelyt eivät pysyneet mukana. 838 miljardin euron ohjelmaa mitataan lopulta valmistuneilla raiteilla, toimivilla sähköverkoilla ja käyttökelpoisella sotilaallisella suorituskyvyllä. Budjettilaskelma ei takaa niistä mitään.