Berliini ja Varsova kiistelevät €6.6bn rahastosta

Unkari luopui vetostaan, joka oli jumittanut 6,6 mrd. euron EU-sotilasrahoituksen Ukrainalle. Helpotuksen sijaan puolustusministereiden pöydälle nousi vaikeampi kysymys: käytetäänkö rahat jo aseita lähettäneiden maiden korvauksiin vai uusiin hankintoihin Ukrainan rintamalle? Saksa ja Puola asettuivat eri puolille. Kiista osuu siihen kustannustenjaon lupaukseen, jonka varassa Euroopan tuki Kiovalle on rakennettu.

Rahasto, jonka rahat eivät riitä lupauksiin

Euroopan rauhanrahasto on EU:n budjetin ulkopuolinen väline, johon jäsenmaat maksavat kansallisia osuuksia sotilaallista apua varten. Se on budjetin ulkopuolella, koska EU:n perussopimukset eivät salli sotilasmenojen rahoittamista unionin varsinaisesta budjetista. Malli on yksinkertainen: maat toimittavat aseita Ukrainalle kahdenvälisesti ja hakevat sen jälkeen osittaista korvausta yhteisestä rahastosta (Eur-Lex).

Unkari esti rahaston käytön yli kahden vuoden ajan. Kun Budapest luopui vetostaan kesäkuun alussa, rahat vapautuivat, mutta korvausjonossa on jo arviolta 43 mrd. euron edestä hakemuksia (Brussels Signal). Rahasto korvaa noin 40 prosenttia siirtojen arvosta (Ground, Arab News/AFP). Nyt edes siihen ei ole varaa.

EU:n ulkoasioiden korkea edustaja Kaja Kallas ehdotti kolmen osan jakoa: osa jäsenmaille maksettaviin korvauksiin, osa uusiin yhteishankintoihin Ukrainalle ja osa EUMAM Ukraine -koulutusoperaatioon, jossa EU kouluttaa Ukrainan joukkoja. Raporttien mukaan koulutukseen menisi 900 milj. euroa, hankintoihin 1 mrd. euroa ja jäsenmaille maksettaviin korvauksiin 4,7 mrd. euroa (EEAS, Babel).

Kuka maksaa nopeasta toiminnasta

Saksa haluaa käyttää rahat tavalla, joka vahvistaa Ukrainan tämänhetkistä sotilaallista suorituskykyä. Puolustusministeriön valtiosihteeri Sebastian Hartmann sanoi, että myös rahastosta palautuvien varojen pitäisi tukea Ukrainaa, jos niitä ei käytetä heti. Seuraavana päivänä puolustusministeri Boris Pistorius lupasi lisäksi 300 milj. euroa Tshekin ammusaloitteeseen, joka tuottaa uusia toimituksia eikä korvaa vanhoja (BMVg).

Puolan näkökulmasta kyse on rikotusta sopimuksesta. Apulaispuolustusministeri Cezary Tomczyk sanoi Varsovan vaativan täyttä korvausta noin 450 milj. euron aseavusta, jonka Puola on jo toimittanut (RMF24). Odotettujen korvausasteiden on kerrottu pudonneen noin 84 prosentista 46 prosenttiin, ja ne voivat laskea lisää, jos rahaa ohjataan uuteen jakoon (Censor). Luvut ovat neuvotteluarvioita, eivät päätettyjä korvaustasoja, mutta ne selittävät Puolan reaktion.

Sama valitus kuuluu myös Slovakiasta. Bratislava luovutti edellisen hallituksen aikana Ukrainalle MiG-29-hävittäjiä ja S-300-ilmatorjuntajärjestelmän. Paketin arvoksi on arvioitu noin 700 milj. euroa. Slovakia on saanut rauhanrahastosta tähän mennessä vain 92 milj. euroa (Bankier). Viranomaiset odottivat noin 250 milj. euroa; nyt summa voi jäädä noin kymmenesosaan siitä (Denník N). Pääministeri Robert Fico sanoi ottavansa asian esiin komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin kanssa, koska hänen mukaansa rahaa on siirretty lahjoittajamaiden korvauksista suoraan Ukrainan menoihin (Aktuality.sk).

Kaksi logiikkaa, yksi rahasto

Ruotsi odottaa sekin rahastosta korvauksia, mutta kehystää Ukrainan tukemisen pitkäaikaiseksi turvallisuustarpeeksi, ei pelkäksi korvausvaateeksi (GP). Pohjoismaat tukivat puolustusministerikokouksessa laajasti Saksan linjaa (RBC Ukraine). Yksi leiri pitää rauhanrahastoa kustannustenjakosopimuksena, jonka on pidettävä aiemmat lupaukset. Toinen pitää sitä sodanajan välineenä, jonka rahat on suunnattava sinne, missä ne nyt auttavat Ukrainaa eniten.

Molemmissa kannoissa on perusteensa. Ukrainalla on kiireellisiä puutteita ilmatorjunnassa ja ammuksissa, ja uudet hankinnat tuottavat sotilaallista vaikutusta tavalla, johon jälkikorvaukset eivät pysty (EEAS). Puola ja Slovakia kuitenkin tyhjensivät omia varastojaan sillä oletuksella, että Eurooppa jakaa kustannukset. Jos ehto muuttuu jälkikäteen, nopeimmin toimineet maat maksavat suurimman laskun.

Lopullista jakotaulukkoa ei ole julkaistu. Kallasin kompromissi on yhä ehdotus, ei hyväksytty kaava (Tagesschau). Seuraavissa neuvotteluissa ratkaistaan, hyväksyykö EU lähtökohdaksi sen, että aiemmin luvattuja korvauksia leikataan takautuvasti.