Britannia rajoittaa neljää sähkökaapelia

Britannian kantaverkkoyhtiö NESO on alkanut rajoittaa sähkökauppiaiden mahdollisuuksia varata kapasiteettia neljällä siirtoyhteydellä Britannian ja Manner-Euroopan välillä. Belgian median mukaan rajoitukset koskevat yhteyksiä Belgiaan, Ranskaan, Tanskaan ja Norjaan. Tiedot perustuvat alan yhteenvetoon NESOn omasta avoimuusfoorumista (RTBF, Le Soir).

Kaapeleita ei suljeta. NESO pienentää niin sanottua nettosiirtokapasiteettia eli sitä määrää, jonka markkina saa varata seuraavan päivän sähkökaupassa. Rajoitus otetaan käyttöön silloin, kun Britannian sähköjärjestelmässä odotetaan niukkoja tehomarginaaleja.

Logiikka on yksinkertainen. Jos vientiä Manner-Eurooppaan varataan liikaa jo markkinapäivänä, kantaverkkoyhtiö voi joutua ostamaan saman energian takaisin tai muuttamaan virtoja reaaliajassa. Se on yleensä kalliimpaa kuin kapasiteetin rajaaminen etukäteen.

Taustalla on helle. Britannian energiasääntelijä Ofgem käynnisti virallisen selvityksen sähköjärjestelmän toiminnasta kesäkuun helleaallon jälkeen. Sähkökatkoja ei tullut, mutta käyttövarat painuivat tiukoiksi (Ofgem). Heinäkuussa annettu erillinen varoitus ennakoi 1 000 megawatin vajetta illan kulutuspiikkiin (Energy Live News). NESOn vastaus on jättää enemmän varaa kotimaiselle verkolle.

Miksi brexit tekee tästä helpompaa

EU:n sisäisessä sähkökaupassa rajayhteydet toimivat niin sanotun implisiittisen markkinakytkennän kautta. Yksi algoritmi yhdistää siirtokapasiteetin ja alueiden väliset hintaerot. Sähkö ohjautuu automaattisesti halvemmalta alueelta kalliimmalle.

Kun kantaverkkoyhtiö rajoittaa kapasiteettia yhdellä rajalla, järjestelmä laskee virrat uudelleen koko verkossa. Sopeutus jakautuu laajemmin, eikä yhden maan tarvitse kantaa koko vaikutusta. Belgian kantaverkkoyhtiö Elian mukaan järjestelmä lisää markkinoiden likviditeettiä ja vakauttaa hintoja (Elia).

Britannia on ollut järjestelmän ulkopuolella tammikuusta 2021. Esimerkiksi Nemo Linkillä, Britannian ja Belgian välisellä 1 gigawatin kaapelilla, kapasiteetti ja sähkö myydään erillisissä huutokaupoissa. Siksi NESO voi pienentää tarjottua siirtotilaa vähemmillä EU-tason rajoitteilla. Belgia on yhä fyysisesti kiinni Britanniassa, mutta kaapelin markkinasäännöt eivät enää ole yhteiset.

Kuka maksaa jouston katoamisesta

Belgia ei menetä sähköä suoraviivaisesti. Se menettää vaihtoehtoja. Kun käytettävissä oleva kaapelikapasiteetti pienenee, rajat ylittäviä kauppoja tehdään vähemmän ja Britannian ja Belgian hintaerot kasvavat.

Silloin kantaverkkoyhtiön on hankittava tai aktivoitava sähköä lähempänä toimitushetkeä. Se maksaa yleensä enemmän. Nopeimmin vaihtelun tuntevat teollisuusasiakkaat, joiden sopimukset seuraavat spot-hintaa. Kiinteähintaisissa kotitaloussopimuksissa vaikutus näkyy hitaammin, viimeistään sopimusten uusiutuessa.

Viimeaikaiset helleaallot näyttävät, mitä niukat tehomarginaalit jo tekevät hinnoille. Belgian varttihinnat nousivat kesäkuun lopun hellejaksolla ennätykselliseen 1 038,25 euroon megawattitunnilta. Alankomaissa hinta kävi 902,47 eurossa megawattitunnilta (GO15). Hintapiikit eivät johdu pelkästään kaapelivirroista, mutta ne kuvaavat markkinaa, jossa NESO nyt kiristää tarjontaa.

Britannian oma kapasiteettisuunnittelu kertoo, miten maa suhtautuu siirtoyhteyksiin kriisitilanteessa. Hallituksen asiakirjoissa käytetään niin sanottuja luotettavuuskertoimia: Britannia ei laske koko kaapelikapasiteettia varmaksi sähköksi silloin, kun järjestelmä on paineessa. Nemo Linkin kerroin on 71 % ja Ranskaan kulkevan ElecLinkin 60 % (UK Gov). Britannia siis suunnittelee jo lähtökohtaisesti niin, että kaapelit pettävät osittain juuri silloin kun niitä eniten tarvitaan.

Tanskan Viking Link näyttää ongelman selvimmin. Se yhdistää tuulivoimavaltaisen Tanskan Britanniaan. Tuulisina tunteina tanskalaiset tuottajat tarvitsevat vientireittejä. Tyyninä ja pimeinä jaksoina Tanska tarvitsee tuontia. Tanskalaismedia on kertonut naapurimaiden poliittisesta paineesta pitää sähkö kotimaassa, kun hinnat nousevat (Politiken, Berlingske). Siirtoyhteydet eivät ole vain kauppaputkia. Ne ovat poliittista vakuutusta, jonka arvo mitataan vasta silloin, kun kaikki haluavat käyttää sitä yhtä aikaa.

Belgialaisille tai ranskalaisille kuluttajille koituvaa kustannusta ei voi vielä laskea euroissa. Rajoitus on vasta alkanut, eikä jälkikäteistä markkinadataa ole.

Mekanismi on silti selvä. Kun Britannian käyttövarat kiristyvät, NESO pienentää seuraavan päivän kaapelikapasiteettia. Se vähentää sovittuja kauppoja, kasvattaa hintaeroja ja tekee Manner-Euroopan kantaverkkoyhtiöiden tasapainotuksesta kalliimpaa.

Haavoittuvuus syntyy siitä, että kaapeli on yhteinen mutta hätäpäätös kansallinen. Ero korostuu helteellä, koska NESOn ensisijainen kannustin on suojata Britannian omaa sähköjärjestelmää.