Bryssel vaatii Kiinalta kauppavajeen kaventamista

Euroopan komissio vaatii Kiinalta "konkreettisia tuloksia" kauppataseen epätasapainon pienentämiseksi. Espanjalaisarvioiden mukaan EU:n Kiina-kaupan vaje on noin 360 miljardia euroa vuodessa (eldiario.es, La Vanguardia). Saksalaismediassa luku on tiivistetty noin miljardiksi euroksi päivässä, joka virtaa Kiinaan (Euronews).

Luku on tehokas, mutta sitä pitää lukea oikein. Kauppavaje tarkoittaa eroa sen välillä, kuinka paljon Eurooppa ostaa Kiinasta ja kuinka paljon se myy Kiinaan. Se ei ole raha, joka katoaa taloudesta. Poliittinen paine luvun takana on silti todellinen. Vaikeampi kysymys on, riittävätkö Brysselin oikeudelliset välineet teollisuuspolitiikkaan, jossa Kiina toimii kokonaisten toimitusketjujen tasolla, kun EU:n järjestelmä tutkii yleensä yhtä tuotetta kerrallaan.

Tapauskohtainen laki vastassa toimitusketjukilpailu

Kauppakomissaari Maroš Šefčovičin asettama määräaika kuulostaa suoraviivaiselta. EU:n kaupan puolustuskeinot eivät kuitenkaan toimi hätäjarruna. Polkumyyntitullien määrääminen edellyttää, että komissio osoittaa ulkomaisen yrityksen myyvän EU-markkinoille alle kotimarkkinahintansa. Lisäksi pitää näyttää, että EU-tuottajille aiheutuu vahinkoa ja että vahinko johtuu juuri polkumyynnistä (Euroopan komissio, EU-asetus 2016/1036).

Tukia koskevissa tapauksissa logiikka on samankaltainen. Komission pitää tunnistaa tietty valtiontuki ja osoittaa, miten se vahingoittaa EU-teollisuutta (WTO:n tukia ja tasoitustoimia koskeva sopimus). Tutkinta kestää tavallisesti noin neljätoista kuukautta. "Kiinan ylikapasiteetti" on taloudellinen havainto, ei sellaisenaan oikeudellinen johtopäätös.

Koneisto käsittelee jo konkreettisia tapauksia. Kiinalaisten rengasvalmistajien markkinaosuus Euroopassa kasvoi noin 18 prosentista vuonna 2021 yli 30 prosenttiin vuonna 2025, ja ehdotetut tullit voivat nousta joillakin valmistajilla 45,3 prosenttiin (Le Figaro). Sähköautotullit ovat jo luoneet ennakkotapauksen. Jokainen tapaus suojaa silti vain yhtä osaa EU-teollisuudesta ja nostaa samalla kustannuksia maahantuojille, jatkojalostajille ja joskus kuluttajille.

Neljä pääkaupunkia, neljä riskilaskelmaa

EU ei puhu Kiinasta yhdellä äänellä, koska kustannukset jakautuvat eri tavalla.

Saksa on siirtymässä kovempaan EU-linjaan, mutta pelkää vastatoimia. Sen autoteollisuudessa on Euronewsin mukaan ilmoitettu yli 100 000 työpaikan vähennyksistä. Kieliläistutkimuksen mukaan vain noin kolmannes Saksan maailmanmarkkinaosuuksien menetyksistä selittyy Kiinan kilpailulla; loput liittyvät korkeisiin energiakustannuksiin ja kotimaisiin ongelmiin (FAZ).

Samaan aikaan Saksan riippuvuus Kiinasta on kasvanut tietyissä kriittisissä raaka-aineissa. Kiinan osuus Saksan galliumtuonnista nousi 28,9 prosentista vuonna 2023 47,4 prosenttiin vuonna 2025 (Merkur). Galliumia tarvitaan siruissa ja ledeissä. Jos Kiina rajoittaa sen vientiä, saksalaiset siru- ja elektroniikkayritykset tuntevat vaikutuksen nopeasti. Siksi Berliini hakee kohdennettuja välineitä ja toimituslähteiden hajauttamista, ei tullikierrettä (Spiegel).

Ranska kuuluu EU:n tiukimpiin Kiina-linjan ajajiin. Se on nostanut esiin aukon sähköautotulleissa: kiinalaiset lataushybridit jäävät nykyisten sähköautokohtaisten tullien ulkopuolelle, mikä voi ohjata myyntiä niiden suuntaan (Le Figaro). Espanja kannattaa tuonnin seurantaa, mutta pelkää vastatoimia sianlihan, viinin ja väkevien alkoholijuomien viennilleen (Vinetur). Alankomaat on kiristänyt Kiinaan vietävien sirunvalmistuslaitteiden valvontaa, mutta lobbaa Washingtonia uusia rajoituksia vastaan, koska ne voisivat osua ASML:ään, maan suurimpaan teknologiayhtiöön (Reuters).

Tulleja kovimmin vaativat hallitukset eivät aina kanna suurinta vastatoimien riskiä. Tämä rajoittaa sitä, kuinka pitkälle EU pystyy yhteisesti menemään.

Syy-yhteyttä Bryssel ei voi ohittaa

WTO-säännöt edellyttävät, ettei kotimaisen teollisuuden vahinkoa lasketa polkumyynnin seuraukseksi, jos vahinko johtuu muista tekijöistä (WTO:n polkumyyntisopimus). Jos Saksan teollinen heikkous johtuu osin energiakustannuksista ja investointivajeesta, komissio ei voi oikeudellisesti siirtää koko vahinkoa kiinalaisen hinnoittelun piikkiin.

Rajanveto on poliittisesti epämukava, mutta ratkaiseva. Se erottaa ulkomaisen epäreiluuden kotimaisesta epäonnistumisesta. Samalla se määrittää, kuinka monta tapausta Bryssel voi voittaa.

Lokakuuhun asti määräaika antaa komissiolle neuvotteluvoimaa. Sen jälkeen ratkaistaan, voivatko tuotekohtaiset oikeustapaukset muodostaa vastauksen, joka vastaa ongelman mittakaavaa. Maksaja vaihtelee tapauksittain: tullien suojaamat työntekijät hyötyvät, tuotantopanoksista enemmän maksavat tehtaat kantavat osan kustannuksista, ja ensimmäisinä Kiinan vastatoimet voivat kohdata espanjalaiset sikatilalliset tai saksalaiset autoteollisuuden alihankkijat.