Bulgaria jäädyttää hiilituen EU-päätöstä varten

Bulgaria ei voi maksaa budjettirahaa Mini Maritsa Eastille ennen kuin Euroopan komissio ratkaisee, onko tuki EU-sääntöjen mukaista valtiontukea. Kyse on Kaakkois-Bulgariassa sijaitsevasta suuresta ruskohiilikaivosalueesta, jonka ympärille Stara Zagoran alueen talous on rakentunut vuosikymmenten ajan. Komission päätös ratkaisee, ohjautuuko raha työntekijöille ja alueelle vai jatkaako se kaivoksen toimintaa vain seuraavaan rahoitusaukkoon asti.

Miksi Sofian on kysyttävä ensin

EU-oikeudessa julkinen tuki voi olla valtiontukea, jos se antaa yritykselle tai toimialalle kilpailijoihin nähden perusteetonta etua. Kun riski on olemassa, jäsenvaltion on pyydettävä komission hyväksyntä ennen maksamista ja odotettava päätöstä (SEUT 108 artikla).

Bulgarian ongelma on, että sen oma perustelu jakautuu kahtia. Energiaministeriö on esittänyt tuen liittyvän maan ennallistamiseen. Kaivosyhtiö taas on ajanut kuukausittaista tukea palkkoihin ja juokseviin toimintamenoihin (Investor.bg). Brysselissä nämä eivät ole sama asia.

Palkkatuki ja siirtymäraha ovat eri välineitä

Raha, jolla yritys pidetään arjessa käynnissä, eli palkat, sähkö ja tappioiden kattaminen, on EU-säännöissä toimintatukea. Hiilessä sitä on vaikeinta hyväksyä. Käytännössä valtio tukisi jatkuvaa kaivostoimintaa. Komission ilmasto-, energia- ja ympäristötukien suuntaviivat edellyttävät, että tuki on aidosti välttämätöntä, muuttaa yrityksen toimintaa eikä ylitä todellisia siirtymäkustannuksia (CEEAG).

Ero on suuri verrattuna rahaan, joka käytetään erokorvauksiin, uudelleenkoulutukseen, maan kunnostamiseen tai uuden elinkeinotoiminnan rakentamiseen hiilialueille. Silloin valtio maksaa hiilestä irtautumisen kustannuksia, ei hiilessä pysymistä (neuvoston päätös 2010/787/EU).

Tuen nimi ratkaisee, kuka saa rahat. Jos maksu menee yhtiön tilille, johto ja nykyiset työntekijät hyötyvät, mutta vain seuraavaan kassavajeeseen asti. Jos raha maksetaan työntekijöille erokorvauksina tai koulutuksena, kotitaloudet saavat aikaa sopeutua hiilituotannon laskiessa. Jos tuki kohdistuu maan puhdistamiseen, hyötyjiä ovat urakoitsijat ja Stara Zagoran ympäristön kunnat.

Bulgarian veronmaksajat maksavat kaikissa vaihtoehdoissa. Riski ei jakaudu tasan. Jos komissio katsoo tuen myöhemmin laittomaksi valtiontueksi, Sofia voidaan määrätä perimään rahat takaisin yhtiöltä. Silloin valtio olisi käyttänyt rahat, heikentänyt uskottavuuttaan komission silmissä ja jättänyt kaivoksen yhä ilman suunnitelmaa.

Mitä Saksan malli näyttää

Selkein vertailukohta on Saksa. Kun Berliini korvasi ruskohiiliyhtiöille voimaloiden ennenaikaista sulkemista, komissio hyväksyi 2,6 miljardin euron tuen RWE:lle ja 1,75 miljardin euron tuen LEAG:lle (Euroopan komissio). Ratkaisevaa oli rahojen erottelu. Saksa jakoi kokonaisuuden kolmeen osaan: toiminnanharjoittajien korvauksiin hiilestä luopumista koskevan lain nojalla, alueelliseen rakennemuutostukeen ja työntekijöiden siirtymäohjelmiin (KVBG). Rakenne läpäisi komission arvioinnin. Bulgaria ei ole osoittanut vastaavaa kurinalaisuutta.

Romania on varoittava esimerkki. Toinen ruskohiilikokonaisuus, CE Oltenia, haki tiettävästi valtiolta noin 900 miljoonan lein saatavia (Libertatea). Asia kytkeytyi Romanian EU:n elpymisrahastositoumuksiin ja lisäsi painetta (Energynomics). Bulgaria on samankaltaisen riskin edessä. Entinen varapääministeri Atanas Pekanov on varoittanut, että uudistusten viivästyminen voi vaarantaa noin miljardin euron rahoituksen. Raha liittyy EU:n siirtymävaroihin ja Bulgarian elpymis- ja palautumissuunnitelmaan, jossa maksut sidotaan uudistusehtoihin (Fakti).

Mitä ei vielä tiedetä

Bulgarian virallista pyyntöä komissiolle ei ole julkistettu (komission menettelyt). Asian ulkopuolelta ei voi sanoa, mitä Sofia ehdottaa, kuinka suuresta summasta on kyse tai millaisia ehtoja se on valmis hyväksymään.

Mitä kauemmin Bulgaria käsittelee "rahaa kaivoksille" yhtenä epämääräisenä lupauksena, sitä vaikeammaksi komission arviointi muuttuu. Saksan opetus on käytännöllinen: hiilipaketti kestää tarkastelun, kun valtio erottaa yhtiölle, työntekijöille ja alueelle menevän rahan. Sofian koe on, pystyykö se vetämään nämä rajat ennen kuin rahat loppuvat.