Bulgaria ehdottaa venäläisjalostamon ostoa, kun Hormuzin konflikti kiristää Euroopan polttoainemarkkinaa

Brent-raakaöljy nousi toukokuun alussa 114 dollariin tynnyriltä, korkeimmilleen sitten vuoden 2022, kun Hormuzinsalmen ympärillä käyty konflikti kuristi noin viidenneksen maailman öljyntarjonnasta (CNBC, IEA). Sittemmin hinta on asettunut 106–108 dollarin tuntumaan Yhdysvaltojen ja Iranin hauraiden neuvottelujen varassa (Euronews).

Useimmille Euroopan maille kallis öljy merkitsee korkeampia kustannuksia. Niille EU-maille, joiden polttoainehuolto nojaa yhä venäläisomisteisiin jalostamoihin, kyse on suuremmasta heikkoudesta. Neljä vuotta Ukrainan täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen EU:lla ei ole yhteistä mallia sille, mitä venäläisille jalostamo-omistuksille tehdään.

Bulgarian veto

Bulgarian tilanne on jyrkin. Burgasin Lukoil-jalostamo, jonka venäläisyhtiö osti vuonna 1999, kattaa arviolta 80–90 prosenttia maan polttoainemarkkinasta (Novinite). Kun Yhdysvaltojen pakotteet osuivat Lukoiliin vuoden 2025 lopulla, Bulgaria hyväksyi hätälain, jolla jalostamo asetettiin valtion nimittämän hoitajan määräysvaltaan (The Moscow Times).

Hoitajaksi nimitetty Rumen Spetsov ehdotti 17. toukokuuta, että Bulgarian valtio ostaisi jalostamon kokonaan. Hän kutsui hanketta "historialliseksi mahdollisuudeksi".

Hintaa ei tiedetä, mutta oikeudellinen lasku on jo suuri. Lukoilin sveitsiläinen kauppayhtiö Litasco on käynnistänyt Bulgariaa vastaan välimiesmenettelyn noin 3 miljardin euron vaatimuksella. Sen mukaan valtion väliintulo vastaa pakkolunastusta (Dnes.bg). Vaatimus seuraa Bulgariaa riippumatta siitä, kuka jalostamon lopulta omistaa.

Samaan aikaan bensiinin hinta on noussut 20 prosenttia kahdessa kuukaudessa, 1,25 eurosta 1,50 euroon litralta (Sofia Globe). Hormuzin kriisi selittää osan noususta. Kotimaisen kilpailun puuttuessa monopoliasemassa olevalla toimittajalla ei silti ole vahvaa syytä niellä kustannuksia itse.

Neljä mallia, ei koordinaatiota

Jokainen EU-maa, jossa on venäläisomisteinen jalostamo, on rakentanut oman irtautumisratkaisunsa. Yhteistä kaavaa ei ole.

Italia on vienyt ainoana omistajanvaihdoksen loppuun. Sisilian Priolossa sijaitseva ISAB, Euroopan suurin yhtenäinen jalostamoalue, siirtyi Lukoililta kyproslaisrekisteröidylle GOI Energy -rahastolle vuonna 2023 ja edelleen italialaiselle Ludoilille toukokuussa 2026. Rooma ohjasi prosessia Golden Power -lailla, joka antaa hallitukselle veto-oikeuden strategisten alojen yrityskauppoihin, mutta ei kansallistanut jalostamoa muodollisesti. Siirtymä venäläisestä Urals-öljystä 20 toimittajamaan raakaöljyyn tuotti 333 miljoonan euron tappiot vuonna 2024. Lukoil vaatii yhä Italian tuomioistuimissa 150 miljoonan euron vahingonkorvauksia.

Saksa valitsi pysyvän määräysvallan ilman omistajanvaihdosta. Rosneftin enemmistöosuus PCK Schwedt -jalostamosta, joka toimittaa noin 90 prosenttia Berliinin polttoaineesta, on ollut liittovaltion hallinnassa vuodesta 2022. Helmikuussa 2026 Berliini siirsi järjestelyn oikeusperustan ulkomaankauppalakiin, mikä tekee siitä käytännössä toistaiseksi voimassa olevan. Talousministeri Katherina Reiche torjui kansallistamisen avoimesti, koska se voisi karkottaa yksityisiä sijoittajia energia-alalta. Kun Venäjä katkaisi kazakstanilaisen öljyn kauttakulun Druzhba-putkessa 1. toukokuuta, Schwedtin käyttöaste putosi 80 prosenttiin eli rajalle, jonka alapuolella toiminta muuttuu tappiolliseksi. Rosneft on yhä muodollinen omistaja, mutta asema ei palvele oikeastaan ketään.

Romania otti kevyemmän linjan. Ploieștin Petrotel-Lukoil asetettiin helmikuussa 2026 "laajennettuun valtion valvontaan". Omistus säilyi ennallaan, mutta hallitus kontrolloi operatiivista toimintaa. Romania julisti samalla polttoainemarkkinan kriisitilaan, rajoitti kaupallisia marginaaleja ja leikkasi dieselin valmisteveroa 30 bania litralta kesäkuun loppuun saakka.

Unkari kulki päinvastaiseen suuntaan. Venäläisen öljyn osuus maan tuonnista nousi 65 prosentista 90 prosenttiin vuosina 2022–2025. Kun Druzhba-putken toimitukset häiriintyivät tammikuussa, Unkari kulutti strategisia varastojaan nopeasti: varastopäivät vähenivät kuukaudessa 91:stä 44:ään. Venäjä-riippuvuuden vähentämisellä kampanjoinut Péter Magyarin uusi hallitus tavoittelee nyt täyttä hajauttamista vuoteen 2035 mennessä. Se on kahdeksan vuotta EU:n oman vuoden 2027 tavoitteen jälkeen.

Kuka maksaa suunnitelman puutteesta

EU-pakotteet määrittelevät, mitä jäsenmaat eivät saa tuoda. Jalostamoiden omistus on jätetty kansalliseksi ongelmaksi. Huhtikuussa 2026 hyväksytty EU:n 20. pakotepaketti kohdistui Venäjän energiatuloihin ja varjolaivastoon, mutta ei luonut mekanismia koordinoidulle omistuksista irtautumiselle.

Siksi oikeudelliset ja taloudelliset riskit jäävät yksittäisille maille. Venäjä voi myös vastata maittain, kuten Druzhba-putken katkos osoitti.

Hormuzin salmesta alkanut öljykriisi ei liity suoraan Venäjän hyökkäyssotaan, joka käynnisti eurooppalaisen irtautumisen. Silti se voi pakottaa Brysselin rakentamaan yhteisen kehyksen. ECFR on ehdottanut, että EU käyttäisi Yhdysvaltojen pakotteita vipuvartena omille päätöksilleen. Suositus kertoo samalla EU:n omasta kapasiteetista enemmän kuin sen laatijat ehkä tarkoittivat.

Neljän vuoden jälkeen Euroopan irtautuminen venäläisestä jalostuskapasiteetista on yhä sarja kansallisia improvisaatioita. Jokaisella on oma hintansa. Hormuzin kriisi teki hinnat vain vaikeammiksi sivuuttaa.