Bulgaria äänestää U.S. tankkereista

Bulgaria vie parlamentin päätettäväksi, saavatko Yhdysvallat sijoittaa ilmatankkauskoneita Bezmerin lentotukikohtaan Lähi-idän operaatioita varten (BTA, Reuters/Yahoo). Esitys koskee enintään kahdeksaa KC-135-tankkerikonetta, 250 sotilasta ja muuta henkilöstöä sekä tukikalustoa. Sijoitus kestäisi 24. heinäkuuta ja 1. lokakuuta välisen ajan.

Hyväksyntä on käytännössä varma. Hallituskoalition johtava puolue GERB-UDF ilmoitti tukevansa järjestelyä osoituksena liittolaisluotettavuudesta (BTA). Myös Delyan Peevskin DPS/MRF asettui esityksen taakse (Fakti).

Olennaista ei silti ole äänestyksen lopputulos vaan se, että äänestys järjestetään. Koska tehtävä tukee Yhdysvaltain Lähi-idän operaatioita eikä tavanomaista Nato-toimintaa, hallitus vei asian kansalliskokoukseen puolustusministeriön päätöksen sijaan (Fakti). Etelä- ja Itä-Euroopassa vastaavat yhdysvaltalaiset logistiikkajärjestelyt hoidetaan usein pysyvien sopimusten nojalla ilman uutta julkista äänestystä.

Mitä tankkerikoneet tekevät ja miksi Bezmer

KC-135-koneet tankkaavat muita ilma-aluksia lennon aikana. Ne pidentävät hävittäjien, pommikoneiden ja valvontakoneiden toimintasädettä ja pitävät ne ilmassa pidempään ilman tukikohtaa aivan konfliktialueen vieressä (U.S. Air Force).

Bezmer ratkaisee käytännön ongelman. Jos Lähi-itää lähempänä olevien tukikohtien tankkeripaikat täyttyvät tai muuttuvat poliittisesti hankaliksi, Kaakkois-Bulgaria tarjoaa turvallisemman tukipisteen etulinjan takana (The War Zone).

Puolustustukikohdista päättäminen kuuluu EU-sopimuksissa jäsenvaltioiden suvereniteettiin. Siksi Brysselillä ei ole asiassa roolia. EU puhuu jatkuvasti geopoliittisesta vaikutusvallasta, mutta eurooppalaisen alueen sotilaallinen käyttö ratkaistaan yhä pääkaupungeissa erikseen. Eri maiden kansalaisilla on eri mahdollisuudet hyväksyä ratkaisut, ja useimmilla ei käytännössä lainkaan.

Kolme sävyä isäntämaan läpinäkymättömyyttä

Demokraattinen valvonta muodostaa jatkumon. Bulgaria on sen avoimessa päässä. Kreikka, Italia ja Kypros ovat kukin kauempana siitä.

Kreikassa Yhdysvaltain ja Kreikan keskinäinen puolustusyhteistyösopimus antaa Yhdysvalloille laajan pääsyn sovittuihin kohteisiin. Kreetalla sijaitseva Soudanlahden tukikohta tukee Yhdysvaltain laivaston mukaan operaatioita Euroopassa, Afrikassa ja Yhdysvaltain keskisen sotilasjohdon alueella (U.S. Navy CNIC). Kreikan parlamentti hyväksyi puitesopimuksen (U.S.-Greece MDCA), mutta yksittäisiä tehtäviä ei tuoda erilliseen äänestykseen. Kun kehys on voimassa, operaatiot kulkevat sen läpi ilman uutta julkista valtuutusta.

Italiassa aukko on poliittisen kiistan kohde. Parlamentti valvoo Italian omien joukkojen lähettämistä ulkomaille, ja kummankin kamarin valiokunnat hyväksyivät viimeisimmät kansainvälisiä tehtäviä koskevat hallituksen päätökset (Adnkronos). Liittolaisten Italian alueella harjoittama toiminta käsitellään eri tavalla. Kun Viiden tähden liike vaati pääministeri Giorgia Melonilta selvitystä Italian roolista siinä, mitä puolue kutsui Trumpin laittomaksi sodaksi (Notizie Geopolitiche), puolustusministeriö vastasi toiminnan kuuluvan jo hyväksyttyjen sopimusten piiriin (Il Riformista). Käytännössä Rooma katsoi, ettei uutta äänestystä tarvita.

Kypros on jatkumon ääripää. Britannian Akrotirin tukikohta ei ole kyproslaista aluetta, jolla olisi brittijoukkoja. Se on Britannian suvereenia aluetta, joka säilytettiin vuoden 1960 itsenäisyysjärjestelyssä. Kyproksen parlamentilla ei ole operatiivista veto-oikeutta tukikohta-alueen sisällä tehtäviin päätöksiin, vaikka saari kantaa Lähi-itään liittyvien operaatioiden poliittiset ja turvallisuusseuraukset (AOAV).

Vastuu, jonka Bulgaria pakottaa näkyviin

Näiden viiden maan järjestelyt eivät ole samanlaisia. Juuri se on asian ydin. Bulgaria vie kysymyksen parlamenttiin, määrittää aikarajan ja kertoo käyttötarkoituksen. Kreikka delegoi päätösvallan puitesopimukseen. Italia pitää liittolaislogistiikkaa jo voimassa olevien sopimusten kattamana. Kyproksella ei ole asiassa päätösvaltaa lainkaan.

Järjestelyt tuottavat eri määrän demokraattista näkyvyyttä samaan perustilanteeseen: Euroopan maantiede tukee Yhdysvaltain sotilaallista ulottuvuutta Lähi-idässä.

Bulgarian äänestys on järjestelyn selkein muoto. Se on myös harvinainen. Muiden isäntämaiden hallitusten pitäisi perustella, milloin liittolaislogistiikka lakkaa olemasta tavanomaista puolustushallintoa ja muuttuu toiminnaksi, joka vaatii uuden parlamentaarisen hyväksynnän. Kreikan puitesopimus, Italian sopimuskateoppi ja Kyproksen suvereenien tukikohtien järjestelmä kiertävät kysymyksen. Parlamentit ja kansalaiset ansaitsevat vastauksen.