Bulgaria ei saa myydä Lukoilin jalostamoa

Bulgaria yritti käyttää energiaturvallisuutta perusteena järjestelylle, joka olisi antanut valtiolle omistajan kaltaisen määräysvallan Lukoiliin kytkeytyvissä polttoaineyhtiöissä. Perustuslakituomioistuin pysäytti hankkeen keskeisiltä osin. Ratkaisu on tärkeä myös Bulgarian ulkopuolella, koska se näyttää aukon EU:n pakotepolitiikassa: venäläisiä varoja voidaan jäädyttää, mutta jäsenvaltioilla ei ole yhteistä oikeudellista välinettä, jolla venäläinen vaikutusvalta irrotettaisiin kriittisistä jalostamoista. Jokainen maa rakentaa oman ratkaisunsa. Kansalliset tuomioistuimet vetävät rajat.

Mitä Sofian tuomioistuin poisti

Bulgarian erityishallintomalli olisi antanut hallitukselle oikeuden nimetä valtion ohjaama erityisjohtaja Lukoiliin sidoksissa oleviin yhtiöihin. Toimivalta ulottui osakkeiden ja äänioikeuksien hallinnasta omaisuuden luovuttamiseen (24 Chasa). Perustuslakituomioistuin kumosi suuren osan valtuuksista. Sen mukaan nimityspäätösten on oltava tuomioistuimen arvioitavissa, eikä valtio voi myydä jalostamo-omaisuutta ilman omistajan osallistumista (Blitz).

Erityishallinnon piiriin jää vain Lukoil Neftochim, Burgasin jalostamo, joka on Bulgarian ainoa merkittävä öljynjalostamo. Kolme muuta Lukoiliin liittyvää yhtiötä poistettiin järjestelmästä kokonaan.

Sofiaan kohdistuu myös toinen paine. Bulgarian diplomaatit lobbasivat sen puolesta, että Lukoilin perustaja Vagit Alekperov jätettäisiin uuden EU-pakotepaketin ulkopuolelle. Perusteena olivat energia- ja liikenneintressit (EFE). Lukoilin kauppayhtiö Litasco on uhannut Bulgariaa välimiesmenettelyllä, mikä voi tarkoittaa valtiolle suurta korvausvaatimusta. Bulgarian ongelma on tiivis: se haluaa hallita Venäjään kytkeytyvää strategista omaisuutta, mutta välttää polttoainehuollon häiriöt ja kalliit oikeusriidat.

Neljä maata, neljä tilapäisratkaisua

Poliittinen tavoite on Euroopassa yhteinen. Oikeudelliset keinot eivät ole.

Saksa asetti Rosneft Deutschlandin edunvalvontaan vuonna 2022, jotta PCK Schwedtin jalostamo pysyisi toiminnassa. Edunvalvoja ohjaa päivittäistä toimintaa, mutta omistus pysyy Rosneftilla. Berliinillä ei ole suunnitelmaa ostaa yhtiötä tai pakkolunastaa sitä (Bundestag). Saksan perustuslaki edellyttää pakkolunastukselta yleistä etua ja täyttä korvausta (Article 14 GG). Mitä pidempään edunvalvonta jatkuu, sitä vaikeampi sitä on puolustaa väliaikaisena järjestelynä.

Italia valitsi toisen reitin Sisilian ISAB Priolo -jalostamossa. Rooma asetti jalostamon hätäasetuksella määräaikaiseen hallintoon ja hyväksyi sen jälkeen yksityisen myynnin G.O.I. Energylle (Gazzetta Ufficiale, Reuters). Valtio ei ottanut omistusta. Se valvoi markkinaehtoista irtautumista ja pienensi oikeudellista riskiä.

Romania voi arvioida mahdollisia ostajia ja painostaa yhtiöitä lupamenettelyjen kautta, etenkin Mustanmeren Trident-kaasukentän ympärillä. Arabialaisista ja yhdysvaltalaisista sijoittajista koostuva konsortio on tiettävästi lähestynyt Bukarestia Lukoilin omaisuuden ostamisesta (Economica.net). Romania ei silti voi yksinkertaisesti määrätä myyntiä.

Puola hyötyy hiljaisesti. Kun Schwedt irtautuu venäläisestä raakaöljystä, Gdańskin kautta kulkeva logistiikka ja PERN-putkisto saavat lisää painoarvoa (DW).

Aukko, jota Bryssel ei ole täyttänyt

EU:n pakotteet voivat jäädyttää varoja ja kieltää liiketoimia, mutta ne eivät siirrä jalostamon omistusta (Regulation 269/2014). EU:n ulkomaisten investointien seurantaa koskeva asetus koordinoi kansallista ostajavalvontaa, mutta lopullinen päätös jää jäsenvaltioille (FDI Screening Regulation). EU-tuomioistuin on lisäksi vahvistanut, että myös pakotepäätökset ovat tuomioistuinvalvonnan piirissä (Rosneft C-72/15). Hätätilapolitiikka ei poista tuomioistuimia vallankäytön ketjusta.

Euroopalla on yhteinen geopoliittinen ongelma, mutta ei yhteistä oikeudellista työkalua sen ratkaisemiseen. Saksa ylläpitää edunvalvontaa, jonka oikeasuhtaisuutta on vuosi vuodelta vaikeampi perustella. Italia rakensi erillisellä asetuksella siistin irtautumisen. Bulgaria meni liian pitkälle ja joutui oman tuomioistuimensa pysäyttämäksi. Romania odottaa ostajia, joita se ei voi pakottaa paikalle. Ilman EU-kehikkoa, joka erottaa polttoainehuollon turvaamisen omaisuuden haltuunotosta, ratkaisut pysyvät kansallisina poikkeusjärjestelyinä. Niiden kustannukset jakautuvat epätasaisesti: yhdessä maassa oikeusriitoina, toisessa toimitusriskinä, kolmannessa sijoittajien vetäytymisenä. Komissio ei voi päättää Bulgarian omaisuusoikeudesta. Se voi päättää, jätetäänkö ongelma jatkossakin jäsenvaltioiden improvisoitavaksi.