Jäsenmaat riitelevät €2tn budjetista

EU:n pitkän aikavälin budjettiriita on jumissa, koska lähes kaikki näkevät paineen mutta harva haluaa peruuttaa omista vaatimuksistaan. Saksa voi pysäyttää seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen, sillä päätös vaatii jäsenmailta yksimielisyyden. Berliinin todellinen ongelma ei silti ole juridinen vaan poliittinen: veto tarvitsee rinnalleen maita, jotka vastustavat samoja kompromisseja. Tällainen rintama on jo rakoilemassa.

Paine näkyy numeroissa. Nykyinen pitkän aikavälin budjetti on noin 1,2 biljoonaa euroa, kun taas komission seuraava esitys on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen mukaan lähes 2 biljoonaa euroa. Kyproksen ensimmäinen kompromissiteksti leikkaisi summaa tiettävästi noin 2 prosenttia. Pieni leikkaus on merkityksellinen, koska se pakottaa varsinaisen valinnan näkyviin: tulevatko puolustus, Ukraina, kilpailukyky ja laajentuminen vanhan budjetin päälle vai sen sisältä?

Säästäjäleiri ei ole niin yhtenäinen kuin näyttää

Puheenjohtajamaa Kypros voi kirjoittaa kompromissit. Se ei voi saada hallituksia haluamaan samaa lopputulosta. Kun luvut ilmestyvät paperille, pääkaupungit eivät enää puolusta iskulauseita vaan omia menetyksiään.

Siksi Saksan liikkumatila kapenee. Veto toimii vain, jos muut uskaltavat seistä sen vieressä. Ruotsi antaa Berliinille tukea kokonaiskatossa: Jessica Rosencrantz kutsui esitettyä 1,23 prosentin osuutta EU:n bruttokansantulosta "helt oacceptabelt", täysin mahdottomaksi. Tukholma pitää samalla Ukrainaa ja puolustusyhteistyötä todellisina painopisteinä, kuten Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Ukrainan puolustusjulistus osoittaa.

Matalamman menotason leirille tämä on käytännön ongelma. Moni hallitus voi kannattaa pienempää budjettia. Selvästi harvempi on valmis nimeämään ohjelman, josta leikataan ensin.

Italia avaa toisen murtolinjan. Rooma on nettomaksaja, mutta Giorgia Meloni on nostanut jälleen esiin jäsenmaksualennukset. Euronews Italyn kautta esitetty viesti on, ettei muiden alennuksia voida pitää pysyvinä, jos Italia maksaa ilman vastaavaa suojaa. Kiista ei siis aseta vain maksajia ja saajia vastakkain. Se pakottaa maksajamaat neuvottelemaan keskenään jo ennen kuin päästään tuensaajamaihin.

Otsikkosumma peittää todellisen puristuksen

Käytettävissä oleva budjetti on pienempi kuin yläraja antaa ymmärtää. Portugalilaisen raportoinnin mukaan Kyproksen ehdotus vastaa 1,23 prosenttia EU:n bruttokansantulosta, mutta 1,13 prosenttia, kun NextGenerationEU-elpymisvälineen takaisinmaksu jätetään pois. Velanhoito voi saada katon näyttämään väljältä, vaikka varsinaiseen menokäyttöön jää vähemmän tilaa.

Espanja ei hyväksy uusien painopisteiden rahoittamista vanhoja leikkaamalla. Madridin yhteislausuma monivuotisesta rahoituskehyksestä tukee puolustusta, kilpailukykyä ja strategista autonomiaa, mutta ei koheesion, maatalouden tai kalastuksen kustannuksella. Espanjan viesti on suora: jos Eurooppa haluaa geopoliittisen budjetin, se tarvitsee uutta rahaa, uusia tuloja, hitaampaa velanmaksua tai yhteistä lainanottoa.

Romanian lähtökohta on toinen. HotNewsin mukaan maatalous ja koheesio pysyvät noin 770 miljardissa eurossa osana noin 2 biljoonan euron pakettia, mutta jaetussa tekstissä näkyy silti leikkauksia. Bukarestin maatalousvaatimus, josta Agrointel raportoi, on pitää maataloustuet erillisinä, vakaina ja vapaina suorien tukien pakollisesta kansallisesta yhteisrahoituksesta.

Itäinen tuki on siksi esityksen herkin kohta. Puola ja Romania haluavat vahvemman perustelun alueille, joihin Venäjän sota ja EU:n laajentumispaine osuvat suoraan. Etelä-Euroopan hallitukset kysyvät, tuleeko raha samasta koheesiopotista, johon ne nojaavat. Jos lupaus jää sanamuodoksi, se ostaa rauhaa nyt ja tuottaa vaikeuksia myöhemmin.

Ulkoinen rahoitus näyttää suunnanmuutoksen mittakaavan. International Crisis Groupin mukaan esitys nostaisi ulkoiset menot 200,3 miljardiin euroon, 75 prosenttia aiempaa suuremmiksi. Turvallisuusympäristö selittää kasvua. Samalla se suosii maita, joilla on puolustusteollisuutta, vahva hallinto ja valmiita hankkeita, koska ne pystyvät käyttämään uutta rahaa nopeammin kuin köyhemmät alueet, joiden talous nojaa vanhoihin tukivirtoihin.

Ratkaisevaa on, kuka maksaa Euroopan uuden agendan, kun jokaisella pääkaupungilla on jarru käytössään ja velkalasku on jo mukana budjetissa. Seuraava rahoituskehys näyttää, tuleeko geopoliittinen kunnianhimo lisärahalla vai siirretäänkö sen kustannus viljelijöille, alueille ja köyhemmille jäsenmaille.