CDU kiristää velkajarrun ehtoja

Jokaisen uuden menoeuron pitäisi pienentää julkisen velan suhdetta BKT:hen. Ei vain vakauttaa sitä, vaan laskea sitä. Tämä on CDU:n ehto Saksan velkajarrun eli perustuslakiin kirjatun lainanottorajan uudistamiselle. Friedrich Merz on tehnyt poliittisen hinnan selväksi: muutos vaatii kahden kolmasosan enemmistön parlamentin molemmissa kamareissa (FAZ, Reuters). Kyse ei ole vain Berliinin budjettiriidasta. Saksa on euroalueen suurin talous, ja sen lainanottovara määrittää välillisesti koko Euroopan talouspolitiikan liikkumatilaa.

Miten velkasuhde toimii ja ketä se suosii

Saksan velkajarru eli Schuldenbremse rajoittaa liittovaltion rakenteellisen alijäämän, suhdannevaihteluista puhdistetun budjettivajeen, 0,35 prosenttiin BKT:stä (German Basic Law, Bundesbank). CDU haluaa pitää rajan voimassa niin kauan kuin julkinen velka ylittää 60 prosenttia BKT:stä. Puolustusmenot, joita on käsitelty poikkeuksellisina menoina, palautettaisiin tavalliseen budjettiin 2030-luvun alkuun mennessä (t-online).

Velkasuhde tarkoittaa julkisen velan määrää suhteessa talouden kokoon. Se voi laskea, vaikka euromääräinen lainanotto kasvaisi, jos BKT kasvaa velkaa nopeammin. CDU:n ehto ei siis sulje kaikkea uutta menoa pois. Se pakottaa kuitenkin jokaisen ehdotuksen saman kysymyksen läpi: pienentääkö meno velkasuhdetta?

Saksalla on tähän parhaat edellytykset. Se saa lainaa halvalla, talouden koko imee kohtuullisen lisävelan, ja maa on jo rakentanut suuria kansallisia poikkeuksia puolustukseen ja infrastruktuuriin. BNP Paribasin arvion mukaan Saksan vuoden 2025 investointipaketti voi lisätä kasvua vuonna 2026 noin 0,7 prosenttiyksikköä (BNP Paribas).

Italia on eri asemassa. LeaseNewsin mukaan Italian velkasuhteen arvioidaan nousevan 138,5 prosenttiin BKT:stä vuonna 2026, ja alijäämä pysyy yli 3 prosentissa, mikä pitää maan EU:n finanssipoliittisessa valvonnassa. Italian tärkein investointiväline on 194,4 mrd. euron elpymisohjelma PNRR, josta yli 63 prosenttia on lainoja eikä avustuksia (Business.it). Saksa investoi omalla taseellaan. Italia lainaa Euroopalta ja maksaa takaisin.

Mihin Euroopan investointivara puristuu

Saksan finanssipoliittinen pidättyvyys vaikuttaa muuhun Eurooppaan kahden kanavan kautta. Ensimmäinen kulkee toimitusketjujen kautta. Saksa on eurooppalaisen teollisuuden solmukohta. Kun julkisia investointeja lykätään Saksassa, tilauksia katoaa myös muiden EU-maiden toimittajilta (European Commission).

Suurempi kysymys koskee sitä, kuka saa ottaa velkaa eurooppalaisiin hankkeisiin. Jos Berliini pitää velkakurista kiinni perustuslaillisena periaatteena kotimaassa, se tuskin tukee laajaa yhteistä EU-lainanottoa. Komission ehdottama vuosien 2028–2034 pitkän aikavälin budjetti vaatii yksimielisen hyväksynnän, joten Saksalla on käytännössä veto-oikeus (European Commission). Ranskalainen Ifri-tutkimuslaitos kuvaa ristiriidan suoraan: Saksa avaa kansallista finanssipoliittista tilaa omille tavoitteilleen mutta vastustaa vastaavaa kunnianhimoa EU-tasolla (Ifri).

Draghin kilpailukykyraportin mukaan Eurooppa tarvitsee lisäinvestointeja noin 800 mrd. euroa vuodessa (Draghi report). Summaa ei kerätä marginaalisilla budjettileikkauksilla. EU-tason lainanotto auttaisi erityisesti maita, kuten Italiaa, investoimaan kasvattamatta omaa velkasuhdettaan entisestään. Saksan nykyinen vastaus on kielteinen, jos seurauksena on velkasuhteen nousu.

Ratkaiseva sana on investointi

CDU:n kaava ei ole taloudellisesti mieletön. IMF muistuttaa, että finanssipoliittisia puskureita tarvitaan korkomenojen kasvaessa ja uusien kriisien pysyessä mahdollisina (IMF). IMK:n tutkimuksen mukaan julkisiin investointeihin otettu velka voi silti laskea velkasuhdetta ajan mittaan, jos menot kasvattavat tuotantoa riittävästi (Finanznachrichten/IMK).

Ratkaiseva sana on investointi. Saksan testi kysyy, pienentääkö meno velkasuhdetta. Vastaus riippuu siitä, kasvattaako meno tulevaa BKT:tä. Berliinissä, Pariisissa tai Roomassa ei ole esitetty hankekohtaista laskentaa siitä, mitkä eurot täyttävät ehdon ja mitkä ovat tavallista menoa investointinimikkeellä. Saksan velkasuhdetesti on taloudellisesti puolustettava vain, jos Berliini soveltaa samaa mittaria omiin poikkeuksiinsa kuin se vaatii EU-tason menoihin. Toistaiseksi näin ei ole tehty.