Kongressi jarruttaa Turkin hävittäjämoottoreita

Yhdysvaltain hallinto ilmoitti kongressille 24. kesäkuuta aikovansa myydä Turkille General Electricin F110-moottoreita maan omaa KAAN-hävittäjää varten. Kaupan arvo on ProtoTheman mukaan noin 700 miljoonaa dollaria. Muutamaa päivää myöhemmin demokraattiedustaja Dina Titus teki päätöslauselmaesityksen kaupan estämiseksi.

Kiista koskee muodollisesti yhtä moottorikauppaa. Todellisuudessa Washington joutuu valitsemaan kahden linjan välillä. Se voi käyttää puolustusvientiä pitääkseen Turkin kiinni länsimaisissa toimitusketjuissa. Tai se voi pitää kiinni rangaistuksesta, joka määrättiin Ankaran ostettua Venäjältä S-400-ilmatorjuntajärjestelmän. Molemmat vaihtoehdot muuttavat eri liittolaisen turvallisuusasemaa.

Mitä kongressi voi tehdä

Yhdysvallat myy aseita liittolaisilleen Foreign Military Sales -järjestelmän kautta. Kyse on valtioiden välisestä asekaupasta, jossa hallinto ilmoittaa suunnitellusta kaupasta kongressille. Ilmoituksen jälkeen kongressi voi yrittää pysäyttää kaupan. Titus käytti tähän tarkoitettua menettelyä: yhteistä hylkäämispäätöslauselmaa, joka vie ilmoitetun asekaupan äänestykseen (ProtoThema, CRS).

Väline kuulostaa vahvalta, mutta sitä on vaikea käyttää loppuun asti. Päätöslauselman on mentävä läpi sekä edustajainhuoneessa että senaatissa. Presidentti voi käyttää veto-oikeuttaan. Veton kumoaminen vaatii kahden kolmasosan enemmistön kummassakin kamarissa (CRS). Kongressi pääsee siihen hyvin harvoin. Sen todellinen vaikutus on epäsuora: se pakottaa keskustelun, nostaa diplomaattista hintaa ja ohjaa sitä, millaisia kauppoja hallinto seuraavaksi esittää.

Moottorikauppa ja Turkin mahdollinen paluu F-35-ohjelmaan kulkevat eri aikatauluissa. KAAN on yhä prototyyppi, josta ei tule uskottavaa hävittäjää ilman moottoreita, toimitusketjuja ja vuosien testiohjelmaa (El Confidencial). F-35-pääsyn palauttaminen olisi paljon suurempi luottamuspäätös, sillä se purkaisi Turkin vuonna 2019 toteutuneen ulossulkemisen ohjelmasta. Yhdysvaltain puolustusturvallisuusyhteistyöviraston DSCA:n julkisista tiedoista ei löydy virallista F-35-ilmoitusta Turkista.

S-400-ansa

Turkin Venäjältä ostama S-400-ohjusjärjestelmä on ratkaisematon ydinkohta. Washington sulki Turkin F-35-ohjelmasta vuonna 2019 sillä perusteella, että venäläinen ilmatorjuntakalusto F-35-toiminnan lähellä voisi paljastaa hävittäjän häiveominaisuuksia (White House). Joulukuussa 2020 Yhdysvallat määräsi pakotteita Turkin puolustushankinnoista vastaavalle viranomaiselle CAATSA-lain nojalla. CAATSA eli Countering America’s Adversaries Through Sanctions Act rankaisee merkittävistä puolustuskaupoista Venäjän kanssa (State Department).

Pakotteet synnyttivät uskottavuusongelman. Jos Washington hyväksyy nyt kehittyneitä vientilupia ilman todennettua ratkaisua S-400-kysymykseen, viesti on, että pakotteista voidaan neuvotella, kun liittolainen on riittävän hyödyllinen. Kreikkalaiset ja kyproslaiset kriitikot painottavat juuri tätä: estämisvaatimus koskee sitä, merkitseekö toimeenpano mitään niin kauan kuin S-400-asia on auki (Capital, CNA).

Eurooppa lukee samaa asiakirjaa eri lähtökohdista

Eurooppalaisilla liittolaisilla ei ole yhtä Turkkia koskevaa linjaa, koska riskit jakautuvat eri tavoin.

Kreikka katsoo asiaa ilmavoimien tasapainon kautta. Ateena on hankkinut Ranskalta 18 Rafale-hävittäjää ja saanut Yhdysvalloilta hyväksynnän enintään 40 F-35-koneen ostoon (Dassault Aviation, DSCA). Niin kauan kuin Turkki pysyy F-35-ohjelman ulkopuolella, Kreikalla on ilmavoimaetu. Jos Ankara pääsee takaisin ohjelmaan, etu kaventuu.

Saksan lähtökohta on Turkin hyödyllisyys Natolle. Ankaralla on liittokunnan toiseksi suurimmat asevoimat, se hallitsee Bosporinsalmea ja se on toimittanut Ukrainalle lennokkeja (FAZ). Saksalaisessa raportoinnissa KAAN-moottoreita käsitellään rajatumpana myönnytyksenä kuin F-35-paluuta, joka on edelleen vaikeampi luottamuskysymys (merkur.de).

Espanjan kulma kertoo Euroopan omasta ongelmasta. Kun Ranskan, Saksan ja Espanjan tulevaa taistelulentokonetta koskeva FCAS-hanke ajautui vakaviin kiistoihin suunnitteluvallasta ja työnjaosta, Madrid selvitti alustavia yhteyksiä KAANiin. Raportoinnin mukaan kone on kuitenkin liian keskeneräinen Espanjan lentotukialustarpeisiin (El Confidencial). Kiinnostus ei tee KAANista uskottavaa vaihtoehtoa. Se osoittaa, miten Euroopan omien hävittäjähankkeiden vaikeudet tekevät jopa prototyypeistä poliittisia neuvotteluvälineitä.

Mitä ei ole vielä tapahtunut

Todennettua suunnitelmaa S-400-järjestelmän poistamisesta ei ole tullut julki. Turkista ei ole virallista F-35-ilmoitusta. Myöskään yksityiskohtaista turkkilaista ehdotusta vuoden 2019 ulossulkemisehtojen ratkaisemiseksi ei ole julkaistu (Haberler, Jerusalem Post).

Ilman niitä moottorikiista on vasta esinäytös ennen suurempaa F-35-ratkaisua. Turkin pitäminen länsimaisissa toimitusketjuissa on todellinen argumentti: yhdysvaltalaiset moottorit antaisivat Washingtonille jatkuvaa vaikutusvaltaa. Vastaväite on yhtä painava. Jos CAATSA-pakotteita heikennetään, jokainen liittolainen näkee, että pakotteet voi odottaa ulos. Riippumatta siitä, meneekö Tituksen päätöslauselma läpi, sen tarkoitus on nostaa Turkin mahdollisen F-35-paluun hintaa ja pakottaa Washington päättämään, kumpi viesti painaa enemmän: Ateenassa kuultu vai Ankarassa kuultu.