Kypros maksaa kaapelista suurimman osuuden

Yhdysvaltain kongressin kaksipuolueinen ryhmä pyysi ulkoministeri Marco Rubiota ja kehitysrahoitusyhtiö DFC:n johtajaa Ben Blackia nostamaan Great Sea Interconnector -hankkeen etusijalle. Kyse on suunnitellusta merenalaisesta sähkökaapelista, joka yhdistäisi Kreikan, Kyproksen ja Israelin sähköverkot (Schneider House, Protothema). Washington antoi hankkeelle poliittista vauhtia. Se ei antanut rahaa, lainatakausta eikä rakennuslupaa. Ratkaisematta on edelleen olennaisin kysymys: kuka maksaa kaapelin ennen kuin sähkö kulkee siinä.

Hankkeella on jo runsaasti poliittista tukea. Bryssel on luokitellut sen EU:n rajat ylittäväksi prioriteettihankkeeksi ja luvannut noin 657 milj. euroa avustuksia (CINEA, EUR-Lex). Ranskalainen infrastruktuurisijoittaja Meridiam allekirjoitti 5. elokuuta sopimuksen 66 prosentin enemmistöosuudesta (Greek Prime Minister). Kreikan kantaverkkoyhtiö ADMIE pitää 34 prosenttia ja teknisen vetovastuun. Se jätti 13. elokuuta Kypros–Israel-osuutta koskevan investointihakemuksen viranomaisille (ADMIE). Kuten kerroimme viime viikolla, hakemus käynnisti lupaprosessin, jota tarvitaan ennen lopullista investointipäätöstä. Hankkeelta ei puutu hyväksyntää. Siltä puuttuu selvä vastaus siihen, paljonko sähkönkäyttäjiltä peritään.

Miksi kaapelissa on taloudellinen järki

Kypros on yksi viimeisistä EU-maista, jolla ei ole fyysistä sähköverkkoyhteyttä naapureihin. Eristyneisyys tarkoittaa, että saaren on hoidettava sähkökatkot ja kulutuspiikit itse. Varakapasiteetti on kallista, ja aurinko- ja tuulivoimaa voidaan ottaa verkkoon vähemmän kuin yhteyksien kanssa olisi mahdollista. Kaapeli yhdistäisi Kyproksen ensin Kreikkaan ja myöhemmin Israeliin. Suunniteltu kapasiteetti on 1 000 MW ja pituus noin 1 200 km (ADMIE, OT).

Kypros voisi tuoda halvempaa sähköä, kun kotimainen tuotanto on tiukilla, ja viedä uusiutuvan sähkön ylijäämää. Hyöty korostuu vuoden 2029 jälkeen, jolloin saari voi menettää merkittävän osan perinteisestä sähköntuotantokapasiteetistaan (Cyprus Mail).

Taloudellinen logiikka on ymmärrettävä. Ongelma on kaikki, mikä tapahtuu sen ja valmiin kaapelin välissä.

Lasku tulee ennen sähköä

Kovin kiista koskee kustannusten takaisinperintää: kuka maksaa rakentamisen ja kuinka suuri osa kuluista siirtyy sähkölaskuihin. Kreikka–Kypros-osuudella kulut jaetaan niin, että 63 % kuuluu Kyprokselle ja 37 % Kreikalle. Kyproslaisten sähkönkäyttäjien vastuulle tulisi siis suurin osa säännellystä kustannuksesta.

Kyproksen energiaregulaattori CERA vastustaa ADMIE:n laskelmaa. ADMIE sanoo käyttäneensä hankkeeseen jo 251 milj. euroa, mutta CERA on hyväksynyt vain 32 % kuluista perittäväksi verkkotariffeilla (Protothema, Politis). Käytännössä CERA ei suostu siirtämään valtaosaa ADMIE:n ilmoittamista menoista sähkölaskuihin. Nikosia on lisäksi ilmoittanut, ettei se maksa lisää ennen kaapelin käyttöönottoa, lukuun ottamatta 125 milj. euron hallitustenvälistä sopimusta (Capital.gr).

Yksityisille sijoittajille on lähteiden mukaan luvattu 8,3 prosentin sallittu tuotto ja sen päälle 3,7 prosentin lisäpreemio 17 vuodeksi (Kathimerini, Les Echos). Tuotto rahoitetaan lopulta samoilla verkkotariffeilla, joita sähkönkäyttäjät maksavat. Halvemmat sähkölaskut eivät seuraa hankkeesta automaattisesti. Ne riippuvat siitä, jättääkö regulaattorien hyväksymä kustannusten takaisinperintä tilaa sille, että halvemman tuontisähkön hyöty päätyy kotitalouksille.

Rahoituskaan ei ole valmis. Kyproksen energiaministeri Michael Damianos kutsui Meridiamin mukaantuloa luottamuslauseeksi, mutta sanoi valtion mahdollisen osakepanoksen odottavan Euroopan investointipankin due diligence -selvitystä (Marine Cyprus, Sigmalive). Meridiamin sopimuksen jälkeen kauppahinta, pääomasitoumus ja rakennuskustannusten ylitysten jako ovat yhä julkaisematta. Kyproksen oppositiopuolueet AKEL ja DISY vaativat tietojen avaamista ennen uusia sitoumuksia (PafosNet, Philenews). Kauppaa ei ole myöskään virallisesti ilmoitettu Euroopan komissiolle yrityskauppavalvontaa varten (CNA).

Rakentamisvalmius on oma riskinsä. Nexansilla on kaapelisopimus, jonka arvoksi on raportoitu noin 1,43 mrd. euroa arvonlisäveron lisäksi. Siitä on jo maksettu 251,4 milj. euroa, ja vuoden 2024 loppuun mennessä kaapelia oli valmistettu 160 km, mutta täyttä aloitusmääräystä ei ole annettu (Capital.gr). Merenpohjatutkimuksia ei ole vielä käynnistetty uudelleen, eikä tietoja tutkimustyöt sallivasta meriliikennetiedotteesta ole vahvistettu (Cyprus Mail). Euroopan tilintarkastustuomioistuin on varoittanut, että rajat ylittävät sähköhankkeet viivästyvät usein (European Court of Auditors). Tässä riski on täsmällinen: kuluttajat voivat alkaa maksaa verkkotariffeja rakennuskuluista ennen kuin kaapeli tuottaa halvempaa tai varmempaa sähköä.

Yhdysvaltain kongressikirje koskee DFC:tä eli Yhdysvaltain kehitysrahoituslaitosta. Julkisuudessa ei kuitenkaan ole tietoa DFC:n hallituksen päätöksestä, rahoitusehdoista tai due diligence -prosessista (Schneider House). Poliittinen tuki on todellinen. Raha ei ole.

Kuka hyötyy, kuka maksaa

Jos kaapeli toimii suunnitellusti, kyproslaiset sähkönkäyttäjät saavat toimitusvarmuutta ja mahdollisuuden tuoda sähköä. Kreikasta tulee EU:n puoleinen siltamaa itäisen Välimeren sähkövirroille. Meridiam ja sen sijoittajat saavat säännellyn infrastruktuuriomaisuuden, jonka tuotto on lukittu lähes kahdeksi vuosikymmeneksi.

GSI:n ympärille koottu liittouma on nyt laajempi kuin koskaan: Ateena, Nikosia, Bryssel, Pariisi, Washington, ADMIE, Meridiam ja Nexans. Ratkaiseva osapuoli on silti regulaattori. Se päättää, muuttuuko hanke infrastruktuuriksi vai pitkäksi riidaksi siitä, mitä sähkönkäyttäjien kuuluu maksaa.