Kyproksen ja Libanonin sähkökaapeli törmää maksukykyyn

Kypros ja Libanon selvittävät mahdollista merenalaista sähkökaapelia maiden välille. Maailmanpankki tukee alustavaa kannattavuusselvitystä, jossa arvioidaan ennen kaikkea kahta asiaa: tarvitaanko sähköyhteyttä ja kestävätkö hankkeen luvut tarkastelun (CBN Cyprus, CNA). Rakentamisesta ei ole päätöstä. Kyse ei ole rahoitussitoumuksesta, investointipäätöksestä eikä teknisestä suunnitelmasta (Cyprus Mail, SigmaLive).

Osa uutisoinnista kuvasi hanketta niin, että Beirut liitettäisiin Euroopan sähköverkkoon. Se on väärä tulkinta. Kypros ei ole itse sähköisesti yhteydessä Manner-Eurooppaan. Kaapeli Kyprokselle liittäisi Libanonin saareen, ei Euroopan verkkoon.

Kaksi rakentamatonta kaapelia, ei yksi

Libanon pääsisi Euroopan sähköjärjestelmään vasta, jos Kypros ensin yhdistetään Kreikkaan erillisellä suurhankkeella. Kyse on Great Sea Interconnector -kaapelista, jota Euroopan puolella operoi Kreikan kantaverkkoyhtiö IPTO/ADMIE (Cyprus Mail, Politis). Kreikankielisessä uutisoinnissa hankkeet on käsitelty erillisinä: niillä on eri aikataulut ja eri rahoituslogiikka (World Energy News).

Kahden yhteyden ketju on koko asian tekninen ydin. Libanonin-yhteydellä on vasta selvitys. Kyproksen ja Kreikan välinen yhteys kuuluu Euroopan komission yhteistä etua koskevien hankkeiden kehykseen, jossa rajat ylittävät sähkökaapelit nähdään sisämarkkinoiden täydentämisen välineinä (European Commission). Kumpaakaan yhteyttä ei ole rakennettu.

Molemmat tarvitsevat yhteyttä eri syistä

Kypros on saarekeverkko. Se ei voi tuoda hätätilanteessa sähköä naapurimarkkinoilta eikä viedä uusiutuvan sähkön ylijäämää muualle. Maan energiaministeri on sanonut julkisesti, että mitä enemmän sähköyhteyksiä Kyproksella on, sitä parempi (CNA). Sähköyhteyksiä pidetään laajasti rakenteellisena ratkaisuna Kyproksen korkeisiin sähkökustannuksiin.

Libanonin tarve on akuutimpi. Maailmanpankki kuvaa maan sähkösektoria osaksi Libanonin laajempaa talousromahdusta (World Bank). Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n maaprofiili näyttää energiajärjestelmän, joka nojaa vahvasti tuotuihin öljytuotteisiin eikä tarjoa kestävää sähköpohjaa (IEA). Toimiva kaapeli voisi antaa Libanonille mahdollisuuden tuoda sähköä ja vähentää riippuvuutta kalliista dieselgeneraattoreista.

Rahoituskelpoisuuden ongelma

Vaikein osa ei ole kaapeli. Vaikein osa on maksujen saaminen.

Merenalainen siirtoyhteys tuottaa rahaa, kun se siirtää sähköä halvemmasta markkinasta kalliimpaan. Jos siirtotulot eivät kata rakentamiskustannusta, lasku siirtyy muualle: sähkönkäyttäjille, veronmaksajille tai kehityspankkien taseisiin. EU-sääntely määrittää, miten kustannuksia jaetaan ja peritään takaisin (EUR-Lex Regulation 2019/943, EUR-Lex Regulation 2022/869).

Saariverkkojen yhteydet tarvitsevat lähes aina merkittävää julkista tukea. Maltan toinen Sisilia-kaapeli, jonka hinnaksi on raportoitu noin 300 miljoonaa euroa, sai 261 miljoonaa euroa Euroopan aluekehitysrahastosta (Gazzetta di Malta, Sliema News). Malta on kuitenkin vakaa EU-maa, jossa laskutus ja maksujen perintä toimivat.

Libanon ei ole Malta. Rahoittaja tarvitsisi uskottavan varmuuden siitä, että tuotu sähkö voidaan laskuttaa, periä ja tilittää vuosikymmenten ajan. Libanonin valtiollinen sähköyhtiö on kamppaillut juuri näiden toimintojen kanssa pitkään (World Bank). Pääomavaltainen kaapeli vastapuolelle, joka ei pysty maksamaan luotettavasti, ei ole vain diplomaattinen ongelma. Se on investointi, joka voidaan rakentaa mutta joka ei välttämättä koskaan tuota kustannuksiaan takaisin.

Maailmanpankki tietää tämän. Sen oma hankesykli erottaa analyyttisen valmistelun arvioinnista ja rahoituspäätöksestä (World Bank Project Cycle). Selvityksen rahoittaminen ei tarkoita kaapelin rahoittamista.

Ilmoitus on todellinen. Väite Euroopan sähköverkkoon liittymisestä on ennenaikainen. Niin kauan kuin Kypros ei ole kiinni Kreikassa ja Libanon ei pysty uskottavasti maksamaan tuontisähköstä, kyse on sillan selvittämisestä ilman rahoituskelpoista tietä kummassakaan päässä.