Kypros avaa yritysverotiedot EU:lle

Kyproksen parlamentti hyväksyi yksimielisesti lain, joka antaa maan veroviranomaiselle oikeuden jakaa suuryritysten verotietoja automaattisesti kaikkien muiden EU-maiden kanssa (Stockwatch). Kyse on DAC9-direktiivin toimeenpanosta. Direktiivi rakentaa tiedonvaihtojärjestelmän globaalin yhteisöveron vähimmäistason ympärille.

Yksinään päätös näyttää raportointisäännöltä. Käytännössä se kuuluu isompaan muutokseen: Euroopan suurimmille konserneille matala nimellinen yhteisöverokanta ei enää ratkaise verolaskua. Yhä tärkeämpää on järjestelmä, jolla tarkistetaan, paljonko veroja todella maksettiin.

Kolme askelta globaalista säännöstä verotoimistoon

Ketju alkaa OECD:stä. Sen Pillar 2 -kehikko määrää, että konsernit, joiden vuotuinen liikevaihto on vähintään 750 milj. euroa, kohtaavat vähintään 15 prosentin efektiivisen verokannan jokaisessa toimintamaassaan (OECD). Efektiivinen verokanta tarkoittaa todellista verorasitusta vähennysten, hyvitysten ja poikkeusten jälkeen. Testi ei siis katso vain verolakia, vaan lopullista maksua.

EU teki OECD:n mallista jäsenmaille sitovan vähimmäisverodirektiivillä (EUR-Lex). Jos konsernin efektiivinen verokanta jää jossakin maassa alle 15 prosentin, erotus peritään täydennysverona. Ensisijaisesti veron saa periä matalan verotuksen maa itse. Jos se ei tee niin, emoyhtiön kotimaa voi periä puuttuvan osuuden (OECD).

Kolmas osa on DAC9, jonka Kypros nyt hyväksyi. Se luo tiedonvaihdon kanavan. Monikansallinen konserni antaa yhden standardoidun ilmoituksen, jossa kuvataan konsernirakenne, voitot ja verolaskelmat maittain. Yksi veroviranomainen ottaa ilmoituksen vastaan ja jakaa olennaiset osat muille EU-maille (EUR-Lex, Council of the EU). Ilman tätä kerrosta kukin maa näkisi vain oman osuutensa. Sen kanssa viranomaiset voivat tarkistaa, täyttyykö 15 prosentin lattia koko EU:ssa.

Irlanti näyttää, miten vanha malli mukautuu

Irlanti on selkein esimerkki muutoksen käytännön vaikutuksesta. Dublin ei ole poistanut 12,5 prosentin yhteisöverokantaansa, mutta Pillar 2:n piirissä olevilta yhtiöiltä se perii 15 prosentin efektiivisen vähimmäisveron. Erotus kerätään kotimaisella täydennysverolla (Irish Statute Book). Logiikka on yksinkertainen: jos joku perii 12,5 ja 15 prosentin välisen erotuksen, Irlanti haluaa sen mieluummin itselleen kuin esimerkiksi Saksalle.

Irlannin ensimmäinen Pillar 2 -maksun määräaika umpeutui 30. kesäkuuta 2026. Puolen vuoden yhteisöverokertymä oli noin 13,7 mrd. euroa, mikä oli 4,7 % enemmän kuin vuotta aiemmin (Irish Times, Deloitte). Julkisista tiedoista ei vielä näe, kuinka suuri osa kertymästä oli täydennysveroa. Järjestelmä on silti käytössä.

Unkari näyttää toisen puolen. Sen 9 prosentin nimellinen yhteisöverokanta on yhä EU:n matalin (EU Council). Pienille kotimaisille yrityksille se on edelleen todellinen etu. Pillar 2:n piiriin kuuluville suurille monikansallisille konserneille 9 prosentin luku ei enää yksin anna veroetua, koska täydennysvero nostaa rasituksen 15 prosenttiin (PwC). Unkarilaisessa verokeskustelussa uudistus näyttäytyy ennen kaikkea raportointitaakkana: määräaikoina, laskelmina ja tietojenvaihtona (Adóvilág).

Alankomaiden riski on erilainen. Hollantilaisia yhtiörakenteita on pitkään käytetty rojaltien ja korkomaksujen läpivientiin yhtiöissä, joilla on vähän todellista toimintaa. Näin verotettavia voittoja on siirretty pois korkeamman verotuksen maista. Pillar 2 pienentää tällaisten järjestelyjen verohyötyä, ja DAC9 tekee niistä näkyvämpiä muiden maiden veroviranomaisille (Rijksoverheid). Läpivirtausyhtiöt eivät katoa nopeasti, mutta uusien rakenteiden perustamisen kannustin heikkenee.

Kuka hyötyy, kuka maksaa

Valtiovarainministeriöt saavat kaksi hyötyä. Ne näkevät paremmin, miten monikansalliset konsernit järjestävät verotuksensa, ja kotimaisen täydennysveron ottaneet maat voivat periä tuloja, jotka muuten saattaisivat päätyä toiseen maahan. Suuret konsernit menettävät osan matalan verokannan maiden hyödystä, koska 12,5 tai 9 prosentin nimelliskanta ei enää ratkaise lopullista verotasoa.

Veroneuvojille ja compliance-yhtiöille uudistus tuo lisää työtä. Efektiivisen verokannan laskenta ja standardoidut ilmoitukset tulevat tavallisen yhteisöverotuksen päälle uusina palveluina (Alvarez & Marsal). Alle 750 milj. euron liikevaihtorajan jäävät pienet ja keskisuuret yritykset jäävät pitkälti järjestelmän ulkopuolelle (OECD).

EU:n neuvosto perustelee DAC9:ää yksinkertaistamisella: yksi ilmoitus monen päällekkäisen sijaan (Council of the EU). Yritysten kokemus riippuu siitä, korvaako keskitetty ilmoitus paikallisia raportteja vai tuleeko se niiden lisäksi. EU-maiden nimellinen verokilpailu ei lopu. Suuryrityksille kilpailu kuitenkin siirtyy toiseen kohtaan: mikä maa pystyy pyörittämään valvonta- ja raportointijärjestelmää niin, ettei se karkota yrityksiä, joita se yrittää houkutella.