Tšekin mangaani myöhästyy EU:n määräajasta

Tšekin viranomaiset ovat hyväksyneet Chvaleticen lähellä Pardubicen alueella sijaitsevan mangaanijalostamon rakennuspaikan. Päätös tarkoittaa, että hanke sopii valtion arvion mukaan kyseiselle maa-alueelle (iROZHLAS, Zdarbuh). Se ei vielä avaa tietä rakentamiselle. Kanadan pörssissä listatun Euro Manganesen tšekkiläinen tytäryhtiö tarvitsee yhä rakennusluvan, kaivostoimintaluvan, rahoituksen, sitovat ostosopimukset sekä hallitustason investointipäätöksen. Kaupallisen tuotannon tavoite on vuodessa 2032 (Mining Weekly, Smallcaps).

Aikataulu on hankkeen poliittinen ongelma. EU:n kriittisiä raaka-aineita koskeva asetus CRMA pyrkii vähentämään Euroopan riippuvuutta ulkomaisista akkuraaka-ainetoimittajista. Sen toimitusvarmuustavoitteet on asetettu vuodelle 2030 (Eur-Lex). Chvaletice ei tuo siihen mennessä markkinoille yhtään tonnia.

Selkeä logiikka, hidas aikataulu

Hanke on lähtökohdiltaan poikkeuksellisen houkutteleva. Chvaletice ei olisi uusi kaivos, vaan vanhan kaivostoiminnan jälkien hyödyntämistä. Tarkoitus on käsitellä noin 27 miljoonaa tonnia rikastushiekkaa, jota jäi alueelle kylmän sodan ajan kaivostoiminnasta vuosina 1951–1975. Siitä jalostettaisiin sähköautojen akkujen katodeissa käytettäviä erittäin puhtaita mangaanikemikaaleja (iROZHLAS, Newsfile).

Suunnitellut tuotteet, sulfaattiesiaste ja erittäin puhdas metalli, vaativat huomattavasti pidemmälle vietyä jalostusta kuin terästeollisuuden tarvitsema mangaani. Siksi ne ovat EU:n strategisten raaka-aineiden listalla (Euro Manganese).

Chvaletice on saanut EU:n strategisen hankkeen aseman ja Tšekin kansallisen luokituksen. Kyse on juuri sellaisesta hankkeesta, jota Bryssel haluaa asetuksellaan vauhdittaa (Mining Weekly, European Commission).

Yhtiön vuoden 2026 alustavan taloudellisen arvion mukaan laitos voisi tuottaa 150 000 tonnia vuodessa, mikä kattaisi noin 20 prosenttia Euroopan ennakoidusta akkulaatuisen mangaanin kysynnästä. Ensimmäisen vaiheen rakentaminen maksaisi noin 627,5 miljoonaa dollaria (Smallcaps, National Law Review).

Alustava arvio ei kuitenkaan ole kannattavuusselvitys. Yhtiön oma asiakirja varoittaa, ettei hankkeella ole todistettuja mineraalivarantoja ja että arvioitu taloudellinen tulos ei välttämättä toteudu (Barchart). Yhtiö odottaa hakevansa lopullista rakennuslupaa vuodenvaihteessa 2027–2028 (iROZHLAS). Ainoa nimetty asiakasjärjestely, yhdysvaltalaisen 6K Energyn kanssa tehty ei-sitova aiesopimus, ei sido määriä eikä hintoja (The Globe and Mail).

Tehtaat ennen raaka-aineita

Eurooppa pystyy rakentamaan akkutehtaita nopeammin kuin varmistamaan niihin tarvittavat materiaalit. Saksa näyttää ristiriidan selvimmin. Volkswagenin akkutytäryhtiö PowerCo on aloittanut tuotannon Salzgitterin gigatehtaalla nikkeli-mangaani-kobolttikatodeilla, mutta jalostetut raaka-aineet ja osa tuotantoteknologiasta tulevat yhä Kiinasta (Volkswagen Group, FAZ). Saksan teollisuus on joidenkin strategisten raaka-aineiden, kuten litiumin, nikkelin ja harvinaisten maametallien, osalta yli 99-prosenttisesti tuonnin varassa (BDI).

Taloudellinen logiikka selittää, miksi tämä on ongelma. 50–60 prosenttia akun arvosta syntyy materiaalien louhinnassa ja jalostuksessa. Kennokokoonpanon osuus on vain 15–30 prosenttia, vaikka Eurooppa on painottanut juuri sitä (Chemietechnik, Deloitte). Eurooppa rakensi ensin arvoketjun matalamman arvon osan ja jätti korkeamman arvon vaiheet ulkomaisille toimittajille.

Oma määräaika jää taakse

CRMA-asetuksen mukaan EU:n pitäisi vuoteen 2030 mennessä kattaa strategisista raaka-aineista vähintään 10 prosenttia omalla louhinnalla, 40 prosenttia omalla jalostuksella ja 25 prosenttia kierrätyksellä. Lisäksi riippuvuus yhdestäkään EU:n ulkopuolisesta maasta ei saisi ylittää 65:tä prosenttia missään jalostusvaiheessa (Eur-Lex, European Commission). Chvaletice kattaisi täydessä tuotannossaankin viidenneksen Euroopan akkulaatuisen mangaanin tarpeesta, mutta vasta kaksi vuotta määräajan jälkeen.

Euroopan akkustrategian ongelma on järjestys. Chvaletice voi luvituksen, noin 670 miljoonan dollarin rahoituksen, sitovien ostosopimusten ja lopullisen investointipäätöksen jälkeen olla todellinen osa ratkaisua vuodesta 2032 alkaen. Nykyisellä aikataululla se vahvistaa Euroopan vuoden 2030 jälkeistä akkuraaka-ainetarinaa enemmän kuin vuoden 2030 tavoitetta.