Tanskan suvereniteetti säilyy, Yhdysvaltojen pääsy laajenee

Tanska säilyttää suvereniteettinsa Grönlannissa New Yorkissa 22. syyskuuta allekirjoitetun sopimuksen nojalla (Tanskan pääministerin kanslia). Jos Tanskan ja Grönlannin parlamentit hyväksyvät sopimuksen, Yhdysvallat saa pysyvät oikeudet laajentaa sotilaallista läsnäoloaan saarella. Lisäksi Yhdysvallat saa virallisen roolin Grönlannin tulevissa turvallisuuspäätöksissä (Valkoinen talo).

Suvereniteetti kirjataan, tukikohdat vastineeksi

Donald Trump allekirjoitti sopimuksen yhdessä Tanskan pääministerin Mette Frederiksenin ja Grönlannin pääministerin Jens-Frederik Nielsenin kanssa. Teksti muuttaa vuonna 1951 solmittua puolustussopimusta, joka antoi Washingtonille ensimmäisen sotilaallisen jalansijan arktisella alueella (US Statutes at Large).

Uudessa tekstissä tunnustetaan Tanskan suvereniteetti, alueellinen koskemattomuus ja grönlantilaisten oikeus itsemääräämiseen. Näitä periaatteita Tanska ja Grönlanti olivat pitäneet neuvottelujen ehdottomana rajana (Tanskan ulkoministeriö). Trump on silti sanonut sopimuksen antavan Yhdysvalloille saaren turvallisuudesta »pysyvän määräysvallan» (Deutsche Welle).

Vastineeksi Yhdysvallat saa pääsyn alueelle. Sopimus antaa sille mahdollisuuden uudistaa ja laajentaa Pituffikin avaruustukikohtaa sekä velvoittaa osapuolet kehittämään uusia puolustusalueita Narsarsuaqissa ja Mestersvigissä. Yhdysvaltojen alukset, lentokoneet ja joukot voisivat liikkua alueiden välillä maa-, meri- ja ilmateitse, myös Grönlannin vesillä (Valkoinen talo).

Julkaistussa tekstissä ei ole päättymispäivää, ja sen muuttaminen edellyttää kaikkien osapuolten hyväksyntää (Tanskan ulkoministeriö). Määräykset koskevat sopimuksen muuttamista. Parlamenttien on erikseen arvioitava, voisiko jokin hallitus myöhemmin irtautua sopimuksesta.

Kuka voi estää uuden tukikohdan

Vuoden 1951 sopimus oli Washingtonin ja Kööpenhaminan kahdenvälinen järjestely. Nyt Grönlanti allekirjoittaa sopimuksen »yhdessä Tanskan kanssa», ja jokainen Yhdysvaltojen uusi tukikohtaehdotus käsitellään kolmen osapuolen komiteassa. Jos komitea ei pääse ratkaisuun 90 päivän kuluessa, asia siirtyy varaulkoministereille ja sen jälkeen ministereille. Hyväksyntää ei synny automaattisesti (Valkoinen talo).

Käytännössä uusi tukikohta edellyttää kaikkien kolmen hallituksen hyväksyntää, joten Grönlanti voi torjua yksittäisen hankkeen. Sen vaikutusvalta päättyy kuitenkin puolustusalueen rajalle. Sovitulla alueella vuoden 1951 sopimus antaa Washingtonille jo laajat oikeudet rakentaa, sijoittaa joukkoja ja johtaa operaatioita (US Statutes at Large).

Laajakantoisin määräys koskee mahdollista itsenäistymistä. Jos Grönlanti irtautuu Tanskasta, tekstin mukaan sen odotetaan pysyvän Natossa tai liittyvän siihen sekä ottavan vastatakseen sopimuksen oikeuksista ja velvoitteista (Tanskan ulkoministeriö, TV5Monde). Määräyksellä pyritään ulottamaan nykyinen turvallisuuspoliittinen asetelma tulevaan valtioon. Itsenäinen Grönlanti voisi silti vaatia neuvotteluja uudelleen, eikä sopimusteksti yksin ratkaise, sitoisiko se uutta valtiota.

Valmiudet, ei joukkojen siirtoja

Puhuminen kahdesta uudesta Yhdysvaltojen tukikohdasta liioittelee sopimuksen välittömiä vaikutuksia. Narsarsuaq on siviililentokenttä entisellä Yhdysvaltojen sodanaikaisella lentokentällä, ja Mestersvig on syrjäinen logistinen piste Grönlannin itärannikolla. Sopimuksessa ei määritellä joukkojen määrää, rahoitusta eikä rakentamisen aikataulua (BBC).

Pituffikissä valvotaan jo ohjusuhkia ja seurataan satelliitteja. Tukikohdan tehtävä on siis havaita uhkia, ei torjua niitä (US Space Force). Sopimus ei tuo alueelle uusia joukkoja tai torjuntaohjuksia. Washington saa mahdollisuuden rakentaa myöhemmin ilman, että puolustussopimusta avataan uudelleen.

Euroopan kannalta merkittävä asia on juuri tämä mahdollisuus. Kööpenhaminan mukaan Nato jakaa sopimuksen nojalla vastuun arktisesta turvallisuudesta. Nato ei kuitenkaan ole sopimuksen osapuoli, eikä se saa siinä johtoasemaa tai yhteistä rahoitusta (Reuters Internazionalen kautta). Pohjois-Atlantin mahdolliset uudet laitokset olisivat Yhdysvaltojen omaa infrastruktuuria, josta liittolaiset voisivat hyötyä, eivät yhteisiä tukikohtia.

Sopimus antaa Washingtonille myös sananvaltaa, kun Grönlanti arvioi ulkomaisia investointeja turvallisuuden kannalta. EU:n, Naton ja tunnustettujen kumppanimaiden ulkopuolisiin valtioihin liittyvien sijoittajien hankkeita tarkastellaan kaivostoiminnan, kriittisen infrastruktuurin ja arkaluonteisten tietojen yhteydessä. Tanskan viranomaiset konsultoivat tällöin Yhdysvaltoja (Sermitsineq, Tanskan ulkoministeriö). Naton ulkopuoliset valtiot eivät saa perustaa alueelle sotilaslaitoksia tai pysyvää läsnäoloa ilman kaikkien osapuolten hyväksyntää (Politico).

Eurooppalaisia sijoittajia ei suljeta ulos. EU:lla, joka pyrkii vahvistamaan suhteitaan Grönlantiin ja turvaamaan raaka-aineiden saantia, ei kuitenkaan ole paikkaa neuvotteluissa (EU Perspectives). Washingtonilla on.

Sopimus säilyttää Grönlannin suvereniteetin mutta antaa Washingtonille pysyvät sotilaalliset toimintamahdollisuudet ja roolin ulkomaisten turvallisuusherkkien investointien arvioinnissa. Se on allekirjoitettu, mutta ei vielä voimassa, sillä Tanskan ja Grönlannin parlamenttien on käsiteltävä se ensin (Tanskan pääministerin kanslia). Folketingin ja Inatsisartutin on nyt ratkaistava, hyväksyvätkö ne avoimeksi jätetyn sopimuksen hinnan myös mahdollisesti itsenäisen Grönlannin puolesta.