Tanska rahoittaa Ukrainan droonituotantoa

Kokoonpanolinjoista on tullut osa Euroopan Ukraina-politiikkaa. Tanskan uusi sopimus Kiovan kanssa siirtää tuen painopistettä asehankinnoista Ukrainan puolustusteollisuuden rahoittamiseen. Vuonna 2026 Tanska käyttää enintään 100 miljoonaa euroa drooneihin ja droonintorjuntajärjestelmiin niin sanotun Tanskan mallin kautta. Se auttaa Ukrainaa nopeasti, mutta nostaa samalla esiin vaikeamman kysymyksen: kuka Euroopassa pääsee käsiksi ukrainalaiseen taistelukenttäteknologiaan, millä ehdoilla ja kenen valvonnassa?

Kööpenhamina valitsi suoran reitin. Sopimus rahoittaa hankintoja ukrainalaisilta puolustusyrityksiltä Ukrainan rintamatarpeisiin. Samalla se avaa mahdollisuuden yhteistuotantoon, teknologiansiirtoon ja mahdolliseen tuotantoon Tanskassa saman julkistetun sopimuksen puitteissa. Kiova saa rahaa tehtaille, jotka muuttavat tuotteitaan jatkuvasti Venäjän iskujen alla. Tanska pääsee lähemmäs Euroopan nopeinta droonioppimisen sykliä.

Ukraina tarjoaa pääsyä osaamiseensa, muttei vapaata käyttöoikeutta. Sen kansallinen turvallisuus- ja puolustusneuvosto kuvaa "Drone Deals" -järjestelyjä pitkäaikaisiksi sopimuksiksi, jotka koskevat taistelussa testattuja järjestelmiä, tuotantoa kumppanimaissa ja erillishankkeita. Virallisessa mallissa aikajänteeksi mainitaan kymmenen vuotta. Kiova ei kuitenkaan avaa koko teknologia-arkistoaan. Ukrainan hallitus on luonut valvotun vientikanavan, jonka tarkoitus on mahdollistaa yhteistyö ukrainalaisyritysten kanssa ilman, että arkaluonteinen teknologia irtoaa sodanaikaisesta kontrollista.

Solidaarisuuspuhe peittää alleen kovan sopimuksen. Ukraina ei enää vain pyydä Euroopalta kalustoa. Se myy järjestettyä pääsyä puolustusteollisuuteen, jota on testattu Venäjän elektronista sodankäyntiä, ilmapuolustusta ja infrastruktuuri-iskuja vastaan.

Kahdenväliset sopimukset etenevät nopeammin

Euroopan komissio haluaa yhteishankkeita ja yhteishankintoja, jotta jäsenmaat eivät rakenna erillisiä droonijärjestelmiä. Sen tuore puolustusteollinen paketti sisältää droonit ja droonintorjunnan yhtenä viidestä ehdotetusta yhteishankkeesta. EU-reitti voi luoda yhteiset säännöt ja parantaa järjestelmien yhteentoimivuutta. Se ei kuitenkaan liiku yhtä nopeasti kuin pääkaupunki, joka allekirjoittaa sopimuksen suoraan Kiovan kanssa.

Tanska ei ole yksin. Saksalaislehti Zeitin mukaan Tanska, Viro ja Alankomaat ovat neuvotelleet Ukrainan kanssa erillisjärjestelyistä, jotka koskevat drooniteknologiaa, lisensointia ja sotilaskalustoa. Lisää sopimuksia, myös Saksan kanssa, on määrä seurata. Berliinin oma strateginen kumppanuus Kiovan kanssa velvoittaa Saksan tukemaan Ukrainan drooniteollisuutta ja selvittämään nopeasti pitkäaikaisen Drone Deal -järjestelyn mahdollisuutta, kertoo Ukrainan presidentinkanslia.

Tästä syntyy Euroopan kannalta olennainen riski. Jos jokainen pääkaupunki neuvottelee erikseen, Ukraina voi edetä nopeasti ja palkita ne kumppanit, jotka ovat valmiita toimimaan. Samalla Eurooppaan voi syntyä sivusopimusten jono, jossa lisenssiehdot, tuotantopaikat, immateriaalioikeudet ja etuoikeudet rintamatarpeiden aikana vaihtelevat maittain.

Luottamus ratkaisee

Puola näyttää, mihin epäselvyys voi johtaa. Puolalaismedian mukaan Varsova on syyttänyt Kiovaa siitä, ettei tämä ole toteuttanut drooniteknologiaa koskeneita yhteisymmärryksiä, jotka liittyivät mahdollisiin MiG-29-hävittäjien siirtoihin, kertoo Bankier. Julkisesta aineistosta ei kuitenkaan käy ilmi sitovaa sopimusta, jossa teknologiansiirron velvoitteet, toimituspäivät tai sanktiot olisi määritelty selvästi.

Ero on olennainen, koska kiista ei koskenut vain Ukrainan toimintaa. Onetin mukaan myös Puolan MiG-29-koneiden tekninen kunto ja odotukset modernisoinnista vaikeuttivat mahdollista siirtoa. Puolan tapaus ei osoita, että Tanskan malli olisi väärä. Se osoittaa, miten nopeasti epäselvät lupaukset teknologiasta, lisensseistä ja toimitusjärjestyksestä muuttavat sotilaallisen yhteistyön epäluuloksi.

EU on jo linjannut, että sen Ukrainalle antamien turvallisuussitoumusten pitää täydentää jäsenmaiden toimia eikä korvata niitä. Tämä kirjattiin Kiovan kanssa tehtyihin yhteisiin sitoumuksiin. Tanska testaa nyt käytännössä, mitä täydentäminen tarkoittaa. Bryssel voi muuttaa kahdenvälisen pääsyn yhteiseksi kapasiteetiksi vain, jos säännöt ovat niin selvät, että pääkaupungit, yritykset ja Kiova voivat luottaa niihin.

Tanskan malli auttaa Ukrainaa nopeimmin, jos Eurooppa kohtelee sitä teollisena mallina eikä kahdenvälisten sivusopimusten jonona. Sopimuksissa on ratkaistava, kuka omistaa teknologian, missä tuotanto tapahtuu, kuka saa käyttää ohjelmistoja ja laitteistoja sekä milloin Ukrainan sodanaikainen tarve menee muiden edelle. Muuten Eurooppa saa pääsyn tarvitsemiinsa droonioppeihin ja alkaa kiistellä niistä maa kerrallaan.