Tanska säännöstelee 60 GW:n verkkoliittymiä

Pohjois-Euroopan vihreässä siirtymässä pullonkaula ei enää ole vain puhtaan sähkön tuotanto. Yhä useammin ongelma on sähkön siirtäminen sinne, missä sitä tarvitaan. Tanska jäädytti maaliskuussa uudet suuret verkkoliittymät. Alankomaat rakentaa virallisia jonotusjärjestelmiä, joissa osaa hankkeista pidetään yhteiskunnallisesti tärkeämpinä kuin toisia. Saksassa kymmenettuhannet hankkeet odottavat pääsyä verkkoon. Sähköjohdot, muuntajat ja sähköasemat rakennettiin toisenlaista energiataloutta varten, ja nyt kiista koskee sitä, kuka saa niihin tilaa.

Tanska lopetti sopimusten allekirjoittamisen

Maaliskuussa 2026 Tanskan kantaverkkoyhtiö Energinet pysäytti kaikki uudet suuret liittymissopimukset. Kantaverkkoyhtiö vastaa suurjännitteisestä sähkönsiirtoverkosta. Kun tauko päättyi muodollisesti 3. kesäkuuta, Energinet ilmoitti, ettei vanhaan malliin palata eikä uusia sopimuksia allekirjoiteta ennen syksyä (Ritzau/Energinet). Uutta sähkönkulutusta koskevat hakemukset ovat nousseet lähes 60 GW:iin, noin kahdeksankertaisiksi Tanskan nykyiseen huippukulutukseen nähden. Taustalla ovat datakeskukset, akut, vetylaitokset ja teollisuuden sähköistyminen (Produktion.dk, Dansk Fjernvarme).

Energinetin vastaus on priorisointimalli. Hakemuksia ei enää käsitellä saapumisjärjestyksessä, vaan erissä. Arvioinnissa katsotaan hankkeen kypsyyttä, etenemistä ja "verkkoyhteensopivuutta": auttaako hanke paikallista verkkoa vai lisääkö se sen kuormitusta (Energinet). Tanskan energiaregulaattori Forsyningstilsynet on aloittanut virallisen valvontamenettelyn siitä, voiko Energinet ottaa tällaiset säännöt käyttöön ilman ennakkohyväksyntää sähköhuoltolain nojalla (Forsyningstilsynet). Teollisuusjärjestöt varoittavat, että hyvin suurten hankkeiden odotusajat voivat venyä viidestä kymmeneen vuoteen (Tekniq).

Helmikuussa tehdyssä kyselyssä noin joka neljäs tanskalainen kaukolämpöyhtiö kertoi liittymisviiveistä tai tarjotun kapasiteetin supistamisesta (Produktion.dk). Jäädytys ei siis koske vain näyttäviä suurhankkeita.

Jono kulkee mantereen läpi

Tanskan tilanne on poikkeuksellisen kireä, mutta ei yksittäistapaus. Euroopan komission arvion mukaan sähköverkot tarvitsevat noin 584 mrd. euron investoinnit vuoteen 2030 mennessä, ja noin 40 % EU:n jakeluverkoista on yli 40 vuotta vanhoja (European Commission). Kansainvälinen energiajärjestö IEA varoittaa, että verkkojen rakentaminen ja lupamenettelyt eivät pysy uusiutuvan sähkön kasvun vauhdissa (IEA). CAN Europen mukaan yli 500 GW tuulivoimaa odottaa Euroopassa verkkoliitäntää (CAN Europe).

Alankomaissa verkkoruuhka on levinnyt suurista teollisuuskäyttäjistä tavalliseen rakentamiseen. Heinäkuun 1. päivästä 2026 alkaen myös pienkäyttäjät, kuten asuinrakennushankkeet ja pk-yritykset, joutuvat ruuhka-alueilla virallisille odotuslistoille (Klimaatkrachtig Goeree-Overflakkee).

Saksassa noin 40 000 hankkeen kerrotaan odottavan verkkoliitäntää, ja niihin on sidottu noin 45 mrd. euron investoinnit. Nordrhein-Westfalenissa teollisuuspuistolle ilmoitettiin yhdessä tapauksessa, että liittymä voi venyä 2030-luvulle (Focus).

Mekanismi on fyysinen. Energiankysyntä, joka aiemmin kulki öljyn, kaasun ja polttoaineiden toimitusketjujen kautta, siirtyy sähköverkkoihin. Sähköautot, lämpöpumput, vetylaitokset ja datakeskukset tarvitsevat verkkokapasiteettia tietyissä paikoissa ja tiettyinä tunteina. Maassa voi olla kokonaisuutena riittävästi sähköntuotantoa, mutta uutta tehdasta ei silti voida liittää verkkoon, jos paikallinen muuntaja tai sähköasema on täynnä.

Kuka kytketään ensin

Niukkuuden jakaminen luo voittajia ja häviäjiä. Tanskan uusi malli suosii hakijoita, joilla on uskottavat luvat, rahoitus ja kyky joustaa kulutuksessaan. Spekulatiiviset hankkeet putoavat jonossa. Alankomaat tekee karsinnasta suorasanaisen: ruuhkaa helpottavat hankkeet ja välttämättömät toiminnot, kuten terveydenhuolto, vesihuolto ja joukkoliikenne, pääsevät etusijalle. Asuntorakentaminen, latausinfrastruktuuri ja tavallinen yritysten laajentuminen voivat jäädä taakse (EVConsult). Utrechtia koskeneessa selvityksessä arvioitiin, että täysi liittymästoppi voisi maksaa paikallisille yrityksille, kouluille ja liikenneoperaattoreille 75–225 milj. euroa vuodessa (BVS).

Väliin jääviä ratkaisuja on. Verkon tehostamisteknologiat, kuten ohjelmistot, jotka laskevat säätilan perusteella reaaliaikaisesti, kuinka paljon sähköä johto voi turvallisesti kuljettaa, voisivat nostaa käytettävissä olevaa kapasiteettia 20–40 % ilman uusia linjoja (CATF). Saksassa verkkoyhtiöt voivat jo ruuhkatilanteissa tilapäisesti rajoittaa yli 4,2 kW:n ohjattavia kuormia, kuten lämpöpumppuja ja sähköautojen latureita, sen sijaan että liittymä evättäisiin kokonaan (EnBW). EU:n uusi verkkopaketti painottaa nopeampia lupia, parempaa jonojen seulontaa, joustavia liittymiä ja rajat ylittävää kustannustenjakoa (Eurelectric).

Poliittinen ydin on kapasiteetin jakaminen. Kartat, jotka kertovat kehittäjille verkon pullonkaulat, kertovat samalla sijoittajille, mitkä alueet näyttävät toteuttamiskelpoisilta. Kun muuntaja on täynnä, hallitusten on valittava datakeskuksen, asuinalueen, akkuhankkeen ja kaukolämmön sähköistämisen välillä. Eurooppa käytti vuosikymmenen väittelyyn siitä, kuinka nopeasti talous vihertyy. Nyt ratkaistaan vaikeampaa kysymystä: kuka pääsee ensin.