Tanska vie varusmiehet NATO:n arktiselle rajalle

Muutama kymmenen tanskalaista varusmiestä palvelee kuukauden Grönlannissa tänä kesänä. He vartioivat kohteita ja harjoittelevat kylmissä oloissa. Yksinään kyse on pienestä rotaatiosta. Taustalla Nato rakentaa arktiselle alueelle laajinta sotilaallista läsnäoloaan sitten kylmän sodan.

Puolustusministeri Jeppe Bruus vahvisti, että Tanskan uuden 11 kuukauden palvelusmallin varusmiehiä lähetetään Grönlantiin heinäkuun lopulta alkaen vartiointitehtäviin ja arktiseen harjoitukseen (BT). Hän ei kertonut määrää. Ylen mukaan Tanskalla on Grönlannissa nyt noin 300 ammattisotilasta, ja aiemmissa suunnitelmissa määrää oli tarkoitus kolminkertaistaa (Yle). Varusmieskierto on lyhyt ja sotilaallisesti rajattu. Sen ympärille rakennettava infrastruktuuri on jotain muuta.

Yksi johto, yksi puolustuskartta

Nato on ensi kertaa sijoittanut Tanskan, Suomen, Ruotsin, Grönlannin ja Färsaaret saman pohjoisen päämajan alle. Joulukuussa 2025 Naton ylin sotilasjohto siirsi ne Norfolkissa Yhdysvalloissa toimivan Joint Force Command Norfolkin vastuulle. Päämaja vastaa Pohjois-Atlantin meriyhteyksistä ja arktisen puolustuksen suunnittelusta (Forsvaret, NATO). Sama suunnitteluketju ulottuu nyt Grönlannin mannerjäältä Norjanmerelle.

Helmikuussa 2026 Nato käynnisti saman päämajan alaisuudessa Arctic Sentry -valvonnan. Siinä alukset, lentokoneet, droonit, satelliitit ja kansalliset partiot kootaan yhdeksi tilannekuvaksi arktisen alueen liikkeistä (NATO). Tanska rakentaa alle omaa kalustoaan: satelliittivalvontaa, pitkän kantaman drooneja, uusia arktisia aluksia, ilmavalvontatutkia ja uudistettua Joint Arctic Command -päämajaa (Forsvaret).

Grönlannissa toimivan Joint Arctic Commandin komentaja Soren Andersen sanoi Straits Timesille, että todellinen haaste on venäläisten ja kiinalaisten sukellusveneiden seuraaminen GIUK-väylällä. Kyse on Grönlannin, Islannin ja Britannian välisestä merialueesta, jota Venäjän sukellusveneet käyttäisivät päästäkseen Atlantille. Andersen tarvitsee siihen aluksia, drooneja ja lentokoneita. Ei lisää saappaita ikiroutaan (Straits Times).

Pieni maa kahdella sivustalla

Tanska lähettää samanaikaisesti syksyllä enintään 850 sotilasta Latviaan Naton itäisen sivustan prikaatiin (Defence24). Se on sitoutunut vuosittain toistuviin rotaatioihin ja infrastruktuurin suojaamiseen eri puolilla Nato-aluetta. Grönlanti, Latvia, GIUK-väylä ja Itämeri kasvattavat tehtävälistaa nopeammin kuin joukkoja.

Ruotsi on samankaltaisessa paineessa. Tukholma johtaa nyt Nato-yksikköä, joka kytkee Pohjois-Ruotsin Suomen itärajalle, ja kuvaa Itämerta alueeksi, jota sen on odotettava puolustavansa ensin (Försvarsmakten). Norja vahvistaa diplomaattista läsnäoloaan Nuukissa. Pääministeri Jonas Gahr Støren mukaan pohjoinen alue on Norjalle strategisesti tärkein (High North News). Pohjoismaat rakentavat samaa puolustuskarttaa. Avoin kysymys on, riittääkö niillä kantokyky koko kartalle.

Kuka kantaa painon, kuka päättää

Grönlanti on itsehallinnollinen alue Tanskan kuningaskunnassa. Se hoitaa suurimman osan sisäisistä asioistaan oman vaaleilla valitun hallintonsa kautta. Puolustus on silti Kööpenhaminan päätösvaltaa. Grönlantilaiset on vapautettu Tanskan asepalveluksesta, mutta vapautus ei anna heille määräysvaltaa siihen, mitä Tanska sijoittaa heidän alueelleen. Tanskalaiset varusmiehet tulevat ilman Nuukin hyväksyntää (Infobae, Danish Defence Ministry).

Grönlannin ulkoasioista vastaava Múte B. Egede on vaatinut puolustuksessa "avointa ja rakentavaa yhteistyötä", ja Tanskan uusi hallitusohjelma lupaa kunnioittaa Grönlannin itsemääräämisoikeutta (Bernama). Sävy on yhteistyöhakuinen. Päätökset puolustuksesta tehdään Kööpenhaminassa; seuraukset näkyvät Nuukissa.

Varusmiehet eivät todennäköisesti ole pääviesti. Pääviesti on satelliiteissa, drooneissa, komentorakenteessa ja liittokunnan yhteisessä suunnittelussa, jota rakennetaan alueella, jonka yhteiskunta kantaa strategisen painon mutta ei hallitse päätöksiä.