Diesel voi kallistua €3 litralta

Yhdysvaltain iskut Iranin kohteisiin 9. kesäkuuta nostivat Hormuzinsalmen kriisin uudelle tasolle. Iskuja edelsi Apache-helikopterin alasampuminen salmen lähellä. Euroopan suuret hallitukset ovat sulkeneet sotilaallisen osallistumisen pois, joten välitön riski on taloudellinen: öljy on kallistunut selvästi konfliktia edeltäneestä tasosta, useat maat lopettavat polttoainehintojen tukia samaan aikaan, eikä EU:ssa ole yhteistä suunnitelmaa seuraavasta vaiheesta.

Berliinin velkajarru kohtaa öljysokin

Saksan hallitus päätti 9. kesäkuuta, ettei se jatka Tankrabattia eli 17 sentin litrahintaista polttoaineveron alennusta, joka päättyy 30. kesäkuuta (Focus). Taustalla on Schuldenbremse, Saksan perustuslaissa oleva velkajarru, joka rajoittaa liittovaltion vuotuista velanottoa. Puolustusmenot kiristävät jo liikkumavaraa, joten Berliinissä arvioitiin, ettei polttoaineveroja voida enää keventää öljyn kallistuessa.

Päätös osui samalle päivälle kuin Yhdysvaltain iskut Iraniin. Saksan budjettisäännöt ja geopoliittinen kriisi etenevät eri aikatauluissa.

Analyytikot varoittavat, että dieselin hinta voi nousta ilman tukea 3 euroon litralta (n-tv). Saksa ei ole yksin. Myös Espanjan polttoainetuki päättyy 30. kesäkuuta. Italia jatkoi valmisteveron alennusta 3. heinäkuuta asti, mutta puolitti sen (Euronews). Useat EU-maat vetävät hintatukea pois saman viikon aikana, eikä EU-tasolla ole välinettä yhteisvaikutuksen pehmentämiseen.

Euroopan komissio antoi 3. kesäkuuta jäsenmaille jonkin verran finanssipoliittista liikkumatilaa sallimalla lisämenoja fossiiliriippuvuuden vähentämiseen. Tarjous ei kuitenkaan koske polttoainetukia. Jos hallitukset jatkavat pumppuhintoja alentavia tukia, ne voivat rikkoa EU:n alijäämäsääntöjä ja päätyä liiallisen alijäämän menettelyyn, jolla komissio valvoo maita, joiden julkinen alijäämä ylittää 3 prosenttia BKT:stä. Kansallisille hallituksille jää karu valinta: ottaa vastaan autoilijoiden suuttumus tai Brysselin budjettipaine.

EKP:n tuleva tulkintariski

Euroopan keskuspankin odotetaan nostavan korkoja huomenna ensimmäistä kertaa sitten syyskuun 2023. Euroalueen inflaatio on selvästi EKP:n 2 prosentin tavoitteen yläpuolella, ennen kaikkea energian takia. Komission kevätennusteessa vuoden 2026 inflaatioarviota on jo nostettu energiasokin vuoksi (European Commission).

Ongelma alkaa 1. heinäkuuta jälkeen. Kun useat maat lopettavat polttoainetuet samaan aikaan, mitattu inflaatio nousee mekaanisesti. Bensiini kallistuu, ja kuluttajahintaindeksi seuraa perässä. Tällainen nousu johtuu kuitenkin veronalennuksen päättymisestä. Se ei kerro, käyttävätkö kuluttajat aidosti enemmän rahaa.

Jos EKP lukee nousun varsinaiseksi inflaatiopaineeksi ja nostaa korkoja uudelleen syyskuussa, se kiristää rahapolitiikkaa luvun perusteella, joka heijastaa finanssipolitiikkaa eikä kysyntää.

EKP ei ole julkisesti selittänyt, miten se aikoo erottaa tukien päättymisen pohjahintojen kehityksestä elokuun aineistossa, joka vaikuttaa syyskuun korkopäätökseen. Ilman selvää menetelmää tukien päättymisen sivuvaikutus voi näyttää inflaation kiihtymiseltä.

Sama koronnosto osuu euroalueen talouksiin eri tavoin. Saksassa osa inflaatiosta liittyy kysyntään, joten korkeammat korot vaikuttavat suunnilleen odotetulla tavalla. Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa hintapaine tulee lähes kokonaan tuontienergiasta. Siellä koronnosto kallistaa julkista velanottoa juuri silloin, kun hallitukset tarvitsevat rahaa kriisitoimiin.

Symbolinen vastaus rakenteelliseen ongelmaan

EU:n diplomaattinen linja vastaa sen taloudellisia rajoitteita. Ulkoasioiden korkea edustaja Kaja Kallas sanoi puolustusministereille Nikosiassa 8. kesäkuuta, että "alue ei tarvitse eskalaatiota", ja tarjosi EU:n apua alusten saattamiseen, mutta vasta tulitauon jälkeen (EEAS). Vahvempi kanta edellyttäisi EU:n ulkopolitiikan sääntöjen mukaan kaikkien 27 jäsenmaan yksimielisyyttä, mikä on toistuvasti estänyt määrätietoiset päätökset. Samana päivänä asetetut pakotteet kohdistuivat kahteen henkilöön ja yhteen Iranin vallankumouskaartin laivastoyksikköön. Vaikutus konfliktiin on käytännössä symbolinen (Brussels Times).

Kolme kriisiä osuu samaan kolmen viikon jaksoon: Hormuzin kärjistyminen heiluttaa öljymarkkinoita, polttoainetuet päättyvät eri puolilla Eurooppaa ja keskuspankki kiristää rahapolitiikkaa inflaatiolukujen perusteella, joita se ei välttämättä tulkitse oikein. Jokainen etenee oman instituutionsa aikataululla. Niitä ei koordinoi mikään.