Shellin 45% päästömääräys puntarissa

Alankomaiden korkein oikeus käsitteli 22. toukokuuta Milieudefensie v. Shell -tapausta, joka voi ratkaista, voivatko eurooppalaiset tuomioistuimet määrätä yrityksen leikkaamaan päästöjään täsmällisellä prosentilla. Viiden Euroopan maan tuomioistuimet ovat jo todenneet toisistaan riippumatta, että fossiiliyhtiöillä on oikeudellinen velvollisuus toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Yksikään ei ole vielä muuttanut velvollisuutta sitovaksi päästötavoitteeksi.

Määräys, josta kaikki alkoi

Haagin alioikeus määräsi vuonna 2021 Shellin vähentämään maailmanlaajuisia hiilidioksidipäästöjään, myös asiakkaiden polttoaineenkäytöstä syntyviä epäsuoria päästöjä, 45 % vuoteen 2030 mennessä. Ratkaisu perustui Alankomaiden siviilioikeuden kirjoittamattomaan huolellisuusvelvoitteeseen, joka sisältyy siviililain 6:162 artiklaan. Aiemmin mikään tuomioistuin ei ollut asettanut yritykselle konkreettista ilmastotavoitetta.

Marraskuussa 2024 muutoksenhakutuomioistuin kumosi määräyksen. Se vahvisti, että Shellillä on ilmastoon liittyvä huolellisuusvelvoite, mutta katsoi, ettei tieteellinen yksimielisyys riitä kohdistamaan tiettyä vähennysprosenttia yhteen yhtiöön. Tuomioistuimen mukaan Shellin myynnin leikkaaminen yksin siirtäisi tuotantoa kilpailijoille. Hoge Raad eli Alankomaiden korkein oikeus arvioi vain, onko alemmissa oikeusasteissa sovellettu lakia oikein. Ratkaisuehdotusta odotetaan vuoden 2026 lopulla ja lopullista päätöstä alkuvuonna 2027.

Tuomioistuimet hyväksyvät velvollisuuden, mutta pysähtyvät ennen määräyksiä

Alankomaiden umpikuja toistuu muualla Euroopassa. Saksassa Hammin ylempi alueellinen tuomioistuin vahvisti toukokuussa 2025, että energiayhtiö RWE voi periaatteessa olla vastuussa tuhansien kilometrien päässä syntyvästä ilmastohaitasta, mutta hylkäsi yksittäisen vaatimuksen näytön perusteella. Ranskassa tuomioistuimet ratkaisevat 25. kesäkuuta, onko TotalEnergiesin sovitettava tuotantostrategiansa Pariisin ilmastosopimukseen Ranskan vuoden 2017 valvontavelvollisuuslain nojalla. Oikeudenkäynti alkoi helmikuussa 2026. Italiassa ja Sveitsissä tuomioistuimet ovat samoin hyväksyneet toimivaltansa yrityksiä koskevissa ilmastokanteissa (Lexxion, Morgan Lewis), mutta eivät ole antaneet konkreettisia määräyksiä.

Yritysten ilmastovelvollisuus hyväksytään siis periaatteena. Päästörajat jäävät asettamatta.

Oikeustapauksilla olisi vähemmän painoa, jos EU-lainsäädäntö tarjoaisi selvän kehyksen. Yritysvastuudirektiivi CSDDD, vuoden 2024 EU-laki, jonka oli määrä velvoittaa suuret yritykset puuttumaan toimitusketjujensa ympäristöhaittoihin, heikennettiin tuntuvasti helmikuussa 2026. Pakollinen ilmastosiirtymäsuunnitelma poistettiin. Siviilioikeudellista vastuuta koskevat säännöt poistettiin. Soveltamisala rajattiin yrityksiin, joilla on yli 5 000 työntekijää ja 1,5 mrd. euron liikevaihto. Direktiivi kattaisi alle 1 000 yritystä EU:ssa. Kun direktiivi kaventui, täytäntöönpano jää kansallisten tuomioistuinten varaan.

Mitä Shell tekee oikeusprosessin aikana

Shell sanoo suhtautuvansa ilmastoon vakavasti ja katsoo, ettei tuomioistuinten pidä ohjata yritysstrategiaa yksityiskohtaisesti. Investointiluvut kertovat painotuksista. Vuonna 2024 Shell käytti noin 12,7 mrd. dollaria öljyn ja kaasun tuotantoon, 2,5 mrd. dollaria uusiutuvaan energiaan ja palautti omistajilleen 22,5 mrd. dollaria. Helmikuussa 2026 toimitusjohtaja kyseenalaisti julkisesti yhtiön vuoden 2050 nettonollasitoutumisen.

Milieudefensie eli Friends of the Earth Netherlands ei jäänyt odottamaan korkeimman oikeuden ratkaisua. Se nosti huhtikuussa 2026 uuden kanteen, jossa vaaditaan Shelliä lopettamaan investoinnit uusiin öljy- ja kaasukenttiin. Oikeudellinen strategia on siirtymässä prosenttitavoitteista suoraan investointipäätöksiin.

Mitä seuraavaksi

TotalEnergies-ratkaisu 25. kesäkuuta voi tulla ennen Alankomaiden korkeimman oikeuden päätöstä. Se voisi olla ensimmäinen sitova tuomioistuinmääräys, joka kytkee yhtiön tuotannon ilmastotavoitteisiin. LSE:n Grantham Research Institute laski 226 uutta ilmastokannetta maailmassa vuonna 2024, ja yritysvastaajien osuus kasvaa. Kaikissa viidessä maassa yrityksillä on paperilla oikeudellinen velvollisuus toimia ilmaston vuoksi. Yksikään tuomioistuin tai lainsäätäjä ei ole vielä määritellyt, mitä velvollisuus käytännössä vaatii.