EIP avaa rahoituksen Liettuan tukikohdalle

Liettua rakentaa Rūdninkaihin sotilasaluetta 369 miljoonan euron yhteisrahoituksella. Rahoittajina ovat Euroopan investointipankki, Swedbank ja SEB (EIP). EIP on EU:n perussopimuksiin perustuva julkinen pankki, jonka omistavat kaikki 27 jäsenvaltiota. Siitä ei ole tullut asepankkia. Silti päätös tehdä sotilasinfrastruktuurista rahoituskelpoista siirtää rajaa kehitysrahoituksen ja puolustuspolitiikan välillä. Samankaltaista mallia katsotaan jo muissa EU:n itäisen sivustan maissa.

Sääntö, joka poistui

Syyskuuhun 2024 asti EIP edellytti, että puolustukseen liittyvä hanke saa yli puolet tuloistaan siviilikäytöstä (EIP). Ehto sulki käytännössä suurimman osan sotilasinfrastruktuurista pankin rahoituksen ulkopuolelle. Kasarmit, logistiikkakeskukset ja harjoitusalueet eivät voineet uskottavasti väittää tuottavansa pääosan tuloistaan siviilipuolelta, vaikka niissä ei olisi hankittu aseita.

Jäsenmaiden valtiovarainministerit päättivät EIP:n hallintoneuvostossa poistaa ehdon ja hyväksyä laajemman turvallisuusmandaatin. Hallintoneuvosto on pankin ylin päätöksentekoelin. Aseet ja ammukset jäävät edelleen rahoituksen ulkopuolelle. Sen sijaan sotilasalueen rakennukset, tiet, energiajärjestelmät ja majoitus voivat nyt täyttää ehdot, koska ne tukevat sotilaallista toimintaa ilman asehankintoja (Scope Ratings). Rūdninkai sijoittuu juuri tähän rajakohtaan: tarkoitus on selvästi sotilaallinen, mutta laina koskee infrastruktuuria, ei aseita.

Sama väline, eri tarpeet

Muutoksen merkitys riippuu siitä, mistä päin Eurooppaa sitä katsotaan.

Itäisellä sivustalla Rūdninkai on ennen kaikkea turvallisuuskysymys, jolle on löydetty rahoitusmuoto. Puolalaisessa uutisoinnissa Liettuan sotilasinfrastruktuuri kytketään peloteketjuun Suwałkin käytävän kautta. Kyse on kapeasta maayhteydestä Puolan ja Baltian maiden välillä (Onet). Varsova haluaa Naton polttoaineputkia pidemmälle, teitä parempaan kuntoon ja kustannuksia pois kansallisista budjeteista EU:n yhteisiin rahoitusvälineisiin (WP). Latviassa nähdään sama tarve. Maa on liittynyt Kanadan vetämään aloitteeseen erillisen puolustus-, turvallisuus- ja resilienssipankin perustamiseksi, vaikka pankilla ei vielä ole vahvistettua pääomaa eikä lainatoimintaa (LRT).

Ranskassa samaa sääntömuutosta luetaan teollisuuspolitiikan kautta. Bpifrance, Ranskan julkinen investointipankki, ja EIP kanavoivat 150 miljoonaa euroa ranskalaisille turvallisuus- ja puolustusalan pk-yrityksille. Investointi esitettiin strategisena autonomiana, ei alueellisena pelotteena (Caisse des Dépôts). EIP:n erillinen suuri laina Airbusille vahvisti samaa viestiä: Eurooppa voi rahoittaa puolustuksen kannalta olennaista teollisuutta kehityspankkinsa kautta (Le Monde).

Itäinen sivusta tarvitsee rahoituskelpoista betonia, teitä ja logistiikkaa. Ranska tarvitsee rahoituskelpoista ilmailu- ja alihankintateollisuutta. Sääntömuutos palvelee molempia, ja siksi se meni läpi.

Mitä järjestely todistaa ja mitä ei

Rūdninkain järjestelyn kiinnostavin osa ei ole EIP yksin, vaan Swedbankin ja SEB:n mukanaolo. Kun julkinen EU-pankki rahoittaa sotilashanketta, liikepankit voivat tulla mukaan ilman yhtä suurta huolta siitä, että puolustussektorin riski heikentää niiden vastuullisuusluokituksia tai julkikuvaa. EIP on vahvistanut laajentavansa turvallisuus- ja puolustusalan yritysten rahoitusta liikepankkien kautta (Scope Ratings). EIP:n mukanaolo tekee hankkeesta julkista politiikkaa, ei yksittäisen pankin varovaista irtiottoa.

Ruotsalaispankkien mukanaolosta ei silti voi päätellä liikaa. Ruotsin valvontaviranomaiset julkaisevat edelleen tavanomaisia pankkiriskien sääntöjä, eikä julkista linjaa ole, joka velvoittaisi pankit kohtelemaan puolustusta luotonannon painopisteenä. SEB ja Swedbank osallistuivat tähän yksittäiseen järjestelyyn. Se ei todista, että pohjoismainen rahoitussektori olisi muuttanut suhtautumistaan puolustukseen yleisesti.

Eräs saksankielinen finanssikommentaari kuvasi EIP:n ajautuvan kohti "asepankkia" (Kettner Edelmetalle). Väite menee pidemmälle kuin faktat sallivat: aseet ja ammukset on yhä rajattu muodollisesti ulos. Kommentti osuu silti hallinnolliseen ongelmaan. EIP ei julkaise perusteluja siitä, miksi yksi hanke hyväksytään ja toinen ei. Kansalaiset näkevät suunnan, mutta eivät yksittäisten rahoituspäätösten logiikkaa.

Rūdninkai ei vielä ole valmis malli kopioitavaksi. Se on yksi sopimus, jonka ehtoja EIP ja mukana olevat pankit eivät ole avanneet kokonaan. Puolassa, Latviassa ja Romaniassa on infrastruktuuria, joka voisi sopia samaan kaavaan, mutta julkista putkea vastaavista lainoista ei ole. Auki on myös, kuka kantaa tappiot, jos hanke ei toimi odotetusti: EIP, liikepankit vai isäntävaltio. Liettuan puolustusministeriön, EIP:n hallinnon ja yksityisten pankkien pitäisi vastata siihen. EIP on siirtänyt kehitysrahoituksen ja puolustuspolitiikan välistä rajaa. Muutoksen hyväksyttävyys riippuu siitä, valvotaanko rajaa julkisesti.