Kahdeksaa EU-maata sitovat menokatot, kun energian hinta nousee 50 prosenttia

Öljyn hinta on noussut helmikuusta 50 %. Samalla kahdeksan EU-hallitusta toimii menokattojen alla. Euroopan budjettisäännöissä on poikkeus puolustusmenoille, mutta ei energiakriisille. Hormuzinsalmen kriisi on paljastanut aukon: EU varautui yhteen hätätilaan, mutta joutui toisen eteen.

EU-maat ovat luvanneet noin 11 mrd. euroa energiatukeen sen jälkeen, kun Hormuzinsalmi sulkeutui helmikuun lopulla. Vuoden 2022 Venäjän kaasukriisissä tukia kertyi yli 700 mrd. euroa (Bruegel). Ero ei selity vain kriisin koolla, vaan EU:n finanssipolitiikan säännöillä.

Puolustus saa joustoa, energia ei

Viime vuonna 17 EU-maata otti käyttöön kansallisen poikkeuslausekkeen, joka kuuluu uudistettuun vakaus- ja kasvusopimukseen eli EU:n julkisen talouden sääntökehikkoon. Sen avulla hallitukset voivat ylittää alijäämärajat puolustusmenoissa enintään 1,5 % BKT:stä vuodessa (Council of the EU).

Italian pääministeri Giorgia Meloni haluaa saman jouston energiaan. Hän pyysi 17. toukokuuta komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille lähettämässään kirjeessä poikkeuslausekkeen laajentamista "poikkeuksellisiin toimiin, joita energiakriisin kohtaaminen edellyttää" (Il Fatto Quotidiano, Open.online).

Bryssel torjui pyynnön. Komission tiedottaja Olof Gill sanoi, ettei poikkeuslauseke kuulu harkittaviin vaihtoehtoihin (Open.online). Alankomaiden valtiovarainministeri ilmaisi asian suoremmin: "Vastaus sokkeihin ei voi olla lisää velkaa" (EUNews.it).

Oikeudellisesti poikkeuslauseke koskee vain puolustusmenoja. Sen ulottaminen energiaan vaatisi uuden asetuksen. Neuvotteluissa niin sanotulla nuukalla ryhmällä, ennen muuta Saksalla, Alankomailla ja Itävallalla, olisi käytännössä mahdollisuus pysäyttää muutos neuvostossa.

Kuka voi käyttää rahaa, kuka ei

Kahdeksan maata on EU:n liiallisen alijäämän menettelyssä. Menettely koskee valtioita, joiden julkisen talouden alijäämä ylittää 3 % BKT:stä, ja se tuo mukanaan sitovat menorajat. Ranska, Italia, Belgia, Puola, Romania, Slovakia, Malta ja Suomi ovat kaikki tässä ryhmässä (Council of the EU).

Ranskan menokatto sallii vuodelle 2026 vain 1,2 prosentin nimellisen menokasvun, eli menojen kasvun ennen inflaatiota. Samalla maan alijäämä on lähellä 5:tä prosenttia BKT:stä (Le Monde). Jos inflaatio ylittää 1,2 %, katto merkitsee reaalisia leikkauksia.

Siksi EU-maiden energiatoimet ovat hajanaisia. Ranska käyttää polttoainehyvityksiin 180 milj. euroa kuukaudessa, mutta tuki on rajattu tarkasti: 50 euron kiinteä kuukausimaksu alle 17 000 euroa vuodessa ansaitseville autoilijoille, joiden työmatka on vähintään 15 kilometriä (Le Figaro, Info.fr).

Saksan ratkaisu on karkeampi. Maa leikkasi polttoaineveroa 17 sentillä litralta kesäkuuhun asti. Toimen hinta on 1,6 mrd. euroa, mutta seurannan mukaan ensimmäisinä viikkoina vain noin 11 senttiä päätyi kuluttajahintoihin (Bundesregierung, Stern). Italian polttoainevalmisteveron alennus maksaa noin 1 mrd. euroa kuukaudessa, mutta se päättyy 22. toukokuuta, eikä jatkosta ole vahvistusta (Autoblog.it, Contropiano).

Espanja ei ole liiallisen alijäämän menettelyssä ja vastaa lähes puolesta EU:n kaikista energiamenoista. Finanssivalvonnan alla olevat maat käyttävät vähiten rahaa, vaikka juuri niissä kotitalouksien paine voi olla suurin.

Raha ei osu oikeisiin kotitalouksiin

Ranskan kohdennettu tuki on poikkeus. Yli 72 % EU:n energiatuista on kohdentamattomia arvonlisävero- tai valmisteveron alennuksia, jotka hyödyttävät kaikkia yhtä paljon kulutettua litraa kohti (Bruegel). Koska varakkaammat kotitaloudet ajavat enemmän ja kuluttavat enemmän energiaa euroissa mitattuna, tällaiset tuet siirtävät enemmän rahaa niille, jotka tarvitsevat sitä vähemmän.

Sama näkyi vuoden 2022 kriisissä. OECD:n jälkiarvio totesi, että lähes 80 % tuista meni kaikille kuluttajille tulotasosta riippumatta.

Rasitus kasaantuu pienituloisille. Ranskan alimpien tuloluokkien kotitaloudet käyttävät polttoaineeseen enimmillään 12,7 % budjetistaan (Transport & Environment). Koko EU:ssa maaseudun kotitaloudet, joilla ei ole joukkoliikennevaihtoehtoa, käyttävät pelkkään energiaan noin 7 % menoistaan (JRC). Alankomaissa dieselin hinta on noussut vuodessa 58 %, ja IMF on laskenut maan kasvuennusteen 1,2 prosentista 1,0 prosenttiin (IMF/Welingelichtekringen).

Ranskan keskuspankin pääjohtaja tiivisti tilanteen viiteen sanaan: "Meillä ei enää ole rahaa" (Le Figaro). Eurooppa rakensi finanssipoliittisen jouston sotilaallisia uhkia varten. Nyt vastassa on energiashokki, jota varten samaa joustoa ei ole. Salmi on yhä kiinni, säännöt pysyvät jäykkinä, ja suurimman osan hinnasta kantavat kotitaloudet, joilla on siihen vähiten varaa.