Schengenin poikkeuksesta tuli rutiini

Luxemburgiin kulkee jokaisena työaamuna yli 200 000 ihmistä Ranskasta, Belgiasta ja Saksasta töihin (STATEC). Trierin ja Wasserbilligin välistä reittiä käyttävät pendelöijät ajavat lähellä kylää, jossa viisi hallitusta allekirjoitti vuonna 1985 sopimuksen Euroopan passittomasta matkustusalueesta (1985 agreement). Saksan päätös jatkaa tarkastuksia kaikilla yhdeksällä maarajallaan maaliskuun 2027 puoliväliin asti tarkoittaa, että lupaus avoimista sisärajoista jää jälleen tauolle muutaman kilometrin päässä paikasta, jossa se kirjattiin.

Saksan sisäministeri Alexander Dobrindt ilmoitti jatkosta Euroopan komissiolle 18. elokuuta. Perusteena olivat laiton maahantulo ja Berliinin mukaan EU:n ulkorajoihin kohdistuva paine (Yahoo/Reuters, European Commission). Tarkastukset koskevat kaikkia Saksan maarajoja: Itävaltaa, Ranskaa, Belgiaa, Alankomaita, Luxemburgia, Tanskaa, Sveitsiä, Tšekkiä ja Puolaa. Ne ovat olleet voimassa syyskuusta 2024 lähtien. Kyse ei ole viisumisäännöistä vaan rajanylityksen arjesta: teistä, junista ja linja-autoista rajoilla, joiden piti olla avoimia.

Kahdeksan hallitusta, sama kaava

Saksa ei ole poikkeus. Kahdeksan Schengen-maata pitää nyt voimassa sisärajatarkastuksia: Itävalta, Ranska, Saksa, Italia, Alankomaat, Norja, Puola ja Ruotsi (European Commission). Itävalta on uusinut tarkastuksiaan yhtäjaksoisesti vuoden 2015 muuttoliikekriisistä lähtien. Ranska on pitänyt ne voimassa marraskuun 2015 terrori-iskujen jälkeen.

Puola näyttää, miten logiikka ruokkii itseään. Varsova valvoo Saksan ja Liettuan vastaisia rajojaan, ja tarkastuksia on jatkettu lokakuuhun 2026 (ddb24). Pääministeri Donald Tuskin hallitus ei puolusta Schengeniä avoimien rajojen kielellä, vaan esittää turvatut rajat kansallisen turvallisuuden peruspilarina. Puola kärsii Saksan jatkopäätöksestä mutta toimii samalla periaatteella itse. Siksi tarkastusten vastustaminen on neuvostossa, jossa jäsenmaat neuvottelevat EU-lainsäädännöstä, poliittisesti vaikeaa: ne maat, joilla olisi eniten syytä vastustaa rajavalvontaa, käyttävät sitä itse.

Mitä komissio voi sanoa ja mitä se voi estää

Schengenin rajasäännöstö, eli EU-asetus passittoman matkustuksen ehdoista, sallii sisärajatarkastukset vain väliaikaisesti ja viimeisenä keinona, jos yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu vakava uhka (EUR-Lex). Vuoden 2024 uudistus pidensi enimmäiskeston kahteen vuoteen kuuden kuukauden jaksoissa. Se antoi hallituksille enemmän tilaa pitää tarkastuksia voimassa ja kutsua niitä silti väliaikaisiksi (2024 reform). EU-tuomioistuin on kuitenkin Itävallan pitkään jatkuneisiin tarkastuksiin liittyvissä tapauksissa linjannut, ettei samaa uhkaa voi kierrättää jatkopäätöksestä toiseen määräaikojen väistämiseksi. Väliaikaisuuden on merkittävä jotakin.

Komission keinot ovat hitaita. Se voi arvioida jäsenmaan ilmoituksia, antaa suhteellisuutta koskevia lausuntoja ja lopulta käynnistää rikkomusmenettelyn, jolla jäsenmaata painostetaan noudattamaan EU-oikeutta. Se ei kuitenkaan voi pysäyttää jäsenmaan päätöstä ensimmäisenä päivänä. EU:n muuttoliikekomissaari Magnus Brunner kehotti Saksaa elokuun alussa ajamaan tarkastukset alas vaiheittain. Komissio suositteli myös Ranskalle tarkastusten asteittaista purkamista kesäkuun 2026 lausunnossa. Lausunnot eivät ole määräyksiä.

Saksan vahvin perustelu on tulos. Baijerin rajapoliisin mukaan syyskuun 2024 ja heinäkuun 2026 välillä havaittiin 21 647 luvatonta maahantuloa ja pidätettiin 1 068 salakuljettajaa (Presseportal/Bundespolizei). Pelkät kiinniottoluvut eivät silti ratkaise, ovatko tarkastukset oikeasuhtaisia. Tarkastuspisteillä havaittujen ylitysten väheneminen voi johtua reittien vaihtumisesta, lähtömaiden kanssa tehdyistä järjestelyistä tai turvapaikkapolitiikan muutoksista, ei välttämättä tarkastuksista itsestään. Havaintojen lasku voi yhtä hyvin tukea tarkastusten purkamista kuin niiden jatkamista.

Schengenin rajasäännöstö lähtee yhä siitä, että sisärajatarkastukset ovat poikkeus. Kahdeksan hallitusta kohtelee niitä normaalina välineenä. Jos komissio ei vie asiaa rikkomusmenettelyllä EU-tuomioistuimen linjauksen testiksi, Schengenin poikkeus muuttuu jatkopäätös kerrallaan arjeksi. Sen hinnan maksavat ensin pendelöijät, kuljetusyritykset ja rajakaupungit, joille luvattiin muuta.